Ystäväni

Tutustuimme reilut kaksi vuotta sitten, reppuhommissa, samoissa töissä. Silloin olin ihan rikki, kun pitkä suhde meni juuri poikki. Mutta sinä kuuntelit ja osasit sanoa juuri ne oikeat sanat, vaikkemme toisiamme tunteneetkaan ennestään.

Sittemmin olemme pitäneet yhteyttä: sähköposti kerran kuussa puolin ja toisin. Toisenkin kerran olimme yhtäaikaa töissä ja juttelimme niin kuin vanhat tutut ja hyvät ystävät, enkä muuta ajatellutkaan. Ihana ihminen, luotettava ja varattu. Tyttöystäväsikin tapasin sittemmin, kivanoloinen oli.

Juuri tapasimme taas, ihan vaan vilaukselta. Juteltiin tuokio, ennenkuin piti taas mennä. Jotain oli muuttunut. Hirvittävästi jäi vielä puhuttavaa, pari tuntia ei saanut aikaan kuin vieroitusoireita. Enkä tainut olla ainoa, jota jäi asia kaivamaan.

Ja taas kuulen sinusta vain sähköposteja. Mieli tekisi kirjoittaa heti noin kilometrin mittainen meili, mutta pitänee hiukan odotella asettumista. Taisin taas narahtaa vanhanaikaiseen...

En olisi vielä halunnut mennä, mutta tiedät, että oli pakko. Tulethan käymään joskus... Minulla on ikävä jo.
4838
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Ei ole helppoa, kun ihastuu ystävään.

Ensin olimme naapureita monta vuotta, kunnes sitten tutustuimme moikkaamista pidemmälle. Jäin heti kiinni. Jätin jopa silloisen pokaystäväni muutamia hetkiä kanssasi juteltuani. Sinä olit ainoa, joka mahtui ajatuksiini. Yritin sinua ensin, kunnes tajusin luovuttaa.

Sittemmin meistä tuli kavereita ja tapailimme usein. Viihdyin seurassasi, enkä halunnut paljastaa todellisia tunteitani. Tärkeintä oli/on, että saan viettää aikaa kanssasi.

Vihdoin löysin potentiaalisen toisen ehdokkaaan ja sanoit muutaman sanan siitä, että voisin merkitä sinulle enemmän. Olin jälleen koukussa. Toisaalta mietin mielessäni, että leikitkö tunteillani? Tuliko minusta kiehtovampi, kun en ollut saatavilla? Lopulta, vaikka olisit ollut tosissasikin, taisin pilata kaiken miettimällä liikaa omassa päässäni. Ihastuit ystävääni.

Aika, jota olen saanut kanssasi tänä kesänä viettää on ollut upeaa. Usein puhumme siitä, kuinka hyvä meidän on olla kavereita. Minua kuitenkin askarruttaa voisiko asiat olla vielä paremmin? En halua menettää tätä mitä minulla on.

Onnistut satuttamaan, mutta saat myös päiväni pelastumaan. Sinun kanssasi voin olla oma itseni. En ennen ole tuntenut näin..ja kohta sinä lähdet kauas pois ja minä muutan.

Säilyykö yhteys välillämme? Ensimmäinen päivä pitkästä aikaan ilman sinua ja jo ajatukset valtaavat pääni. En haluaisi ajatella. Olen kiitollinen sinusta ja ystävyytesi merkitsee minulle paljon enmmän kuin osaat aavistaakaan. Olet opettanut niin monia asioita itsestäni ja elämästä..mutta miksi kaiken pitää olla niin vaikeaa?

Äänestä

Tämä on oiva kirjoitus siitä, mitä on miehen naispuoliset ystävät, joita kaikkia ei edes esitellä tyttöystävälle!(tämä tosin poikkeus)...
Niinpä, sitä vaan laitellaan mukavia pikku sähköposteja, tosin oma kumppani ei sitä tiedä. Sitten kun nähdään niin johan nainen on koukussa tähän varattuun ystäväänsä.

Olen niin kyrsiintynyt ihmisiin, jotka menee muiden suhteiden väliin, että miksi et mene nyt sitten suoraan sille sanomaan tunteistas ja yritä sitä itselles.
Pääsisi se mukava tyttöystävä vapaalle löytämään miehen, joka kunnioittaa häntä, eikä mitään äijää joka pitää itsellään naispuolisia ystäviä, jotka kuitenkin haluavat enemmän!

grrr

Äänestä
  • Ensinnäkin, olen itse mainitsemallasi tavalla petetty ja jätetty. Silloin lupasin itselleni, etten koskaan näytä kiinnostukseni kohteelle ihastustani/kiinnostustustani, jos en ole aivan varma, että hän on vapaa.

    Toisekseen, pitkin talvea olen saanut viestejä, joista on rivien välistä ja riveiltäkin voinut lukea parisuhdeongelmista. Ja pari viimeistä viestiä ovat antaneet ymmärtää, että ongelmat olivat liian isoja. Sinänsä asia ei ole minulle yllätys, heidän suhteensa on koko ajan ollut melkoista aallokkoa.

    Vieläkään en ole ystävälleni kertonut kiinnostuksestani. Näimme liian lyhyesti, että olisin voinut suoraan kysyäkään kotioloista. Asia on sentään minun ongelmani, ei miehen, koska hänelle en ole sanallakaan vihjannut. Mutta sen tiedän, että jotakin suurta on tapahtunut viimeisen vuoden aikana, koska ystäväni oli muuttunut aivan erilaiseksi, vapautuneemman oloiseksi. Tarvii vaan kysyä, mikä on häneen noin vaikuttanut.

    Äänestä

  • ..tai olla pilaamassa kenenkään elämää ja onnea. Viimeiseksi sitä haluaa toiselta onnea evätä, mutta kyse on juuri siitä, että kun on toisen tukena monissa asioissa ja välillä on avoin yhteys, eli molemmat voivat puhua elämässä olevista ongelmista ja iloista, niin on vaikea punnita koska ystävyys muuttuu joksikin muuksi kuin ystävyydeksi. Tunteet toista kohtaan on monimutkainen juttu, sillä kukapa hyvää ystävää haluaisi menettää.

    Kuitenkin pidän tärkeänä, että on molempia sukupuoia olevia ystäviä, sillä usein heidän kanssaan käsitellään eri asioita eri tavoin. Olen itse joutunut myös tilanteeseen, jossa poikaystävni tyttöpuolisesta kaverista tuli miehelleni lopulta seksikumppani. No, se on mennyttä aikaa elämässä.

    Tarkoitukseni olisi kuitenkin elää onnellisena ja nähdä toisen onni. Välillä on vaikea vain pidätellä omaa pahaa oloa, kun auttaa toista ottamaan yhteyttä toisiin naisiin. Niinpä sanoisin, etten todellakaan ole menossa toisen suhteiden tielle, mutta jos hän haluaa puhua asioistaan minulle, niin tottakai otan kunnian vastaan ja kuuntelen.

    Kuulin juuri elämää enemmän nähneeltä, että ystävyys tekee toisen juuri vaikeasti tavoiteltavaksi. Tiedä tässä sitten mitä tulisi tehdä. Tsemppiä työkaveri!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Työkaveri kirjoitti:

Tutustuimme reilut kaksi vuotta sitten, reppuhommissa, samoissa töissä. Silloin olin ihan rikki, kun pitkä suhde meni juuri poikki. Mutta sinä kuuntelit ja osasit sanoa juuri ne oikeat sanat, vaikkemme toisiamme tunteneetkaan ennestään.

Sittemmin olemme pitäneet yhteyttä: sähköposti kerran kuussa puolin ja toisin. Toisenkin kerran olimme yhtäaikaa töissä ja juttelimme niin kuin vanhat tutut ja hyvät ystävät, enkä muuta ajatellutkaan. Ihana ihminen, luotettava ja varattu. Tyttöystäväsikin tapasin sittemmin, kivanoloinen oli.

Juuri tapasimme taas, ihan vaan vilaukselta. Juteltiin tuokio, ennenkuin piti taas mennä. Jotain oli muuttunut. Hirvittävästi jäi vielä puhuttavaa, pari tuntia ei saanut aikaan kuin vieroitusoireita. Enkä tainut olla ainoa, jota jäi asia kaivamaan.

Ja taas kuulen sinusta vain sähköposteja. Mieli tekisi kirjoittaa heti noin kilometrin mittainen meili, mutta pitänee hiukan odotella asettumista. Taisin taas narahtaa vanhanaikaiseen...

En olisi vielä halunnut mennä, mutta tiedät, että oli pakko. Tulethan käymään joskus... Minulla on ikävä jo.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu