Hei sinä ******.
Tänään kun katsahdin tuota ilta-auringon värjäämää taivasta, tulit taas mieleeni. Enää en tunne sitä väkevää kaipausta, jota tunsin sinua kohtaan vielä pitkään sen jälkeen, kun olit mennyt. Mielessäni on kevyt kaipaus, sellainen haikea häivähdys, tiedäthän. Mieleni palasi niihin jännittäviin hetkiin, kun sain tutustua sinuun. Uppouduin ajatuksiini ja muistin sen kesäyön mökillä. Muistatko, vain sinä ja minä. Grillattiin, soudeltiin, ajeltiin viereiseen pitäjään. Nautittiin toisistamme. Hiljaa. Äänekkäästi. Minä todella pidin olla seurassasi. Olen kaivannut niitä hetkiä paljonkin, mutta onneksi aika tekee aina tehtävänsä. Se vie pahimmat säröt sielusta pois, tai ainakin tasoittaa ne jollain muulla eteen tulevalla niin, että ihminen ainakin luulee päässeensä eteenpäin. Muistan myös ne pakkaspäivät, muistatko sinä? Silloin oli lunta paljon ja talvipäivissä oli ihmeellistä taikaa. Itä-Suomen talvet ovat aina sellaisia, mutta sinun kanssasi ne olivat unohtumattomia. Vaikka aikaa on tullut väliimme, antaisin joskus mitä vain, että voitaisiin palata noihin hetkiin.
Mutta tiedän, että olet jatkanut elämääsi. Toki me joskus törmätään, onhan meillä samat piirit, kuitenkin. Silloin viimeksi, sinulla oli joku toinen. En tiedä onko sinulla edelleen. Toisaalta toivon, että olet onnellinen, saat lapsesi joita niin toivoit, ja jonkun, joka rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Minulle sinä olit ainakin hyvin erityinen, jaksoit aina yllättää pienillä tai suuremmilla tekemisilläsi. Maailmasi, jossa elät, on särmikäs. Sinussa arvostin juuri sitä, että sinun maailmasi ei ollut pelkkää pumpulia, ei pelkkää omaan napaan tuijottamista. Sinun maailmassasi heikompiosaisilla on sijansa ja sinä et sulje pois maailman pahuutta. Sinun maailmassasi olet myös pahojen asioiden juurella ja siksi niin toivonkin, että puolisosi osaa arvostaa sinua sellaisena kuin olet. Joskus ikävän iskiessä, kuten tämän viestin jälkeen, katselen kuvaasi internetin ihmeellisessä maailmassa, lähemmäksi en pääse. Ehkä välillä googlailen, oletko touhunnut mitään, joka olisi päässyt nettiin. Ja sitten jatkan elämääni. Kunnes auringon värjäämät pilvet tuovat sinut taas mieleeni. Tai ne pakkaspäivät.
Tänään kun katsahdin tuota ilta-auringon värjäämää taivasta, tulit taas mieleeni. Enää en tunne sitä väkevää kaipausta, jota tunsin sinua kohtaan vielä pitkään sen jälkeen, kun olit mennyt. Mielessäni on kevyt kaipaus, sellainen haikea häivähdys, tiedäthän. Mieleni palasi niihin jännittäviin hetkiin, kun sain tutustua sinuun. Uppouduin ajatuksiini ja muistin sen kesäyön mökillä. Muistatko, vain sinä ja minä. Grillattiin, soudeltiin, ajeltiin viereiseen pitäjään. Nautittiin toisistamme. Hiljaa. Äänekkäästi. Minä todella pidin olla seurassasi. Olen kaivannut niitä hetkiä paljonkin, mutta onneksi aika tekee aina tehtävänsä. Se vie pahimmat säröt sielusta pois, tai ainakin tasoittaa ne jollain muulla eteen tulevalla niin, että ihminen ainakin luulee päässeensä eteenpäin. Muistan myös ne pakkaspäivät, muistatko sinä? Silloin oli lunta paljon ja talvipäivissä oli ihmeellistä taikaa. Itä-Suomen talvet ovat aina sellaisia, mutta sinun kanssasi ne olivat unohtumattomia. Vaikka aikaa on tullut väliimme, antaisin joskus mitä vain, että voitaisiin palata noihin hetkiin.
Mutta tiedän, että olet jatkanut elämääsi. Toki me joskus törmätään, onhan meillä samat piirit, kuitenkin. Silloin viimeksi, sinulla oli joku toinen. En tiedä onko sinulla edelleen. Toisaalta toivon, että olet onnellinen, saat lapsesi joita niin toivoit, ja jonkun, joka rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Minulle sinä olit ainakin hyvin erityinen, jaksoit aina yllättää pienillä tai suuremmilla tekemisilläsi. Maailmasi, jossa elät, on särmikäs. Sinussa arvostin juuri sitä, että sinun maailmasi ei ollut pelkkää pumpulia, ei pelkkää omaan napaan tuijottamista. Sinun maailmassasi heikompiosaisilla on sijansa ja sinä et sulje pois maailman pahuutta. Sinun maailmassasi olet myös pahojen asioiden juurella ja siksi niin toivonkin, että puolisosi osaa arvostaa sinua sellaisena kuin olet. Joskus ikävän iskiessä, kuten tämän viestin jälkeen, katselen kuvaasi internetin ihmeellisessä maailmassa, lähemmäksi en pääse. Ehkä välillä googlailen, oletko touhunnut mitään, joka olisi päässyt nettiin. Ja sitten jatkan elämääni. Kunnes auringon värjäämät pilvet tuovat sinut taas mieleeni. Tai ne pakkaspäivät.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.