Yhdestä pitkästä katseestasi näin että sinulla oli mahdollisesti ikävä.... vuosia sitten.... en tiedä oliko se sitten tosi ja en tiedä sitäkään oliko se oikea asia silloin.
Jalat
pää, kädet, sormet
12148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
You are very clever. I must admit that.
Kun kävelin pois katsoit perääni, et kääntänyt katsettasi katsoit jälkeeni pitkään....
Oli. Ja rakastuin kyllä sinuun silloin. Juuri mitään en kuitenkaan saanut sanotuksi aloitteesta puhumattakaan.
Nyt vain haikeana muistelen niitä aikoja...
En voi tietää tuntojasi koska et kerro niistä, en voi asettua asemaasi jollet kerro, en voi tietää tuskastasi jollet tuo niitä julki, olen sinua varten kuuntelen ja tuon lopulta itsenikin julki kokonaan, sinulle....
Tunnen olevani loppu enkä tiedä enää mitä uskoa, ajatella, tämä on hirveää aikaa.
Hyvää yötä.
Voi kun surullista.
En voi muuta kuin pahoitella sen mitä voin. Paljon tekisin vuoksemme, jos vaan se olisi mahdollista.
Varmaan antaisin kaikkeni meidän onnemme vuoksi!
No tekisit siitä sitten totta, omaltakin osaltasi, olisin myös mukana. Olen miettinyt sitä että mikä tässä on niin vaikeaa. Mikä on se asia joka on se vaikeus...
Minulle vaikeaa -lähes ylipääsemätöntä- on aloitteen teko. En tiedä miksi.
Kuten alla mainitsin olen valmis tekemään aloitteen sillä uhalla että voisin tulla laittamaan itseni sontaan tai jos se saisi äkkipudotuksen täysillä alas. Haluan selvittää tämän ja siihen tarvitaan hänen näkemisensä.
Voit soittaakin minulle ja vaikka nyt heti...
mmph.... menen nyt nukkumaan, tässä vaan hajoaa hajoamistaan. En soita tähän aikaan yöstä, järkeä sentään vielä on jossain määrin tämän kaiken keskellä.
Antaisin mahdollisuuden jos hänkin antaisi. Jos näemme joskus jossain en tiedä mitä tehdä jos sellainen onnenkantamoinen käy. Vai teenkö mitään, onko enää mitään pienintä mahdollisuutta tehdä ja mitä siitä saa?
Koskahan mahdatte nähdä? Kerro edes se.