"Marika" kirjoittaa Helluntailaisuus-palstalla seuraavaa. Kertokaa, millaisia tunteita ja ajatuksia herättää.
"Oma tyttäreni sairastui mielenterveydelliseen ongelmaan pieni aika takaperin, hän kovin siihen saakka väitti uskossa olevansa mutta nytpä näimme totuuden asiasta, olimme häntä varoittaneet jo aikaisemmin kun ensimmäiset merkit taudista näkyivät, mutta itsepintaisesti hän vain väitti uskovansa.
Kun hän pääsi sairaalasta mukanaan puoskareiden mukaan laittamia pillereitä aloitimme oman työmme hänen parantamisekseen, yhteistuumin hankkiuduimme eroon pillereistä ja aloitimme tosissamme raamatun tutkimisen, tilanne on vielä aika paha, hän kokee vielä samoja harhoja ja on yrittänyt vahingoittaa itseään, mutta Jumalan avulla selviämme ja saamme hänet lopulta myöntämään ne synnit jotka hän vielä kätkee. Toivottavasti silloin saamme tyttäremme takaisin."
Itse ihmettelen, kuinka kukaan äiti voi ajatella ja toimia noin. Voi tyttöparkaa!
"Oma tyttäreni sairastui mielenterveydelliseen ongelmaan pieni aika takaperin, hän kovin siihen saakka väitti uskossa olevansa mutta nytpä näimme totuuden asiasta, olimme häntä varoittaneet jo aikaisemmin kun ensimmäiset merkit taudista näkyivät, mutta itsepintaisesti hän vain väitti uskovansa.
Kun hän pääsi sairaalasta mukanaan puoskareiden mukaan laittamia pillereitä aloitimme oman työmme hänen parantamisekseen, yhteistuumin hankkiuduimme eroon pillereistä ja aloitimme tosissamme raamatun tutkimisen, tilanne on vielä aika paha, hän kokee vielä samoja harhoja ja on yrittänyt vahingoittaa itseään, mutta Jumalan avulla selviämme ja saamme hänet lopulta myöntämään ne synnit jotka hän vielä kätkee. Toivottavasti silloin saamme tyttäremme takaisin."
Itse ihmettelen, kuinka kukaan äiti voi ajatella ja toimia noin. Voi tyttöparkaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
ensimmäisenä tuli mieleen, että voisivat viranomaiset käydä katsomassa, että otetaanko lapsi huostaan vanhemmilta, jotka eivät osaa hoitaa jälkikasvuaan terveellisellä tavalla.
Eihän se ole ihme jos lapsi oireilee, onhan kotiolot hieman normeista poikkeaavat. Lapsen lääkitseminen on mielestäni oireiden tukahduttamista kyseisessä asiassa. Merkit viittaavat kovasti vanhempien ongelmiin jotka vain heijastuvat lapsen oireiluna. Käytännön työssä monen muun asian kohdalla on osoittanut, että oireen hoito ei poista ongelmaa.
Minäkin olen uskossa, mutta olen ihan tavallinen ev.lut. kirkon jäsen. Mitä pitempään olen uskossa ollut ja mitä enemmän näen ja kuulen ns. vapaitten suuntien periaatteita, sitä enemmän niitä ihmettelen.
Raamatussa ei väitetä, että uskova välttyisi sairauksilta ja vaikeuksilta. Jos joku on tätä palstaa seurannut, tietää jo että itsekin olen sairas, mutta sairauteni on jokseenkin hallinassa. En ymmärrä millä perusteella minä olisin muita ihmisiä sillä tavalla ylempänä, että selviäisin elämästäni siten, että siihen sisältyisi pelkkää hyvää. Maailma on vaivan paikka ja sellaisena pysyy. Mutta vaikeuksien keskellä minulla on turva Jumalassa. En osaa sitä ei-uskovalle selittää, mutta itselleni se merkitsee paljon.
Ihmettelen, miksi uskova ei luottaisi lääketieteen apuun, moni uskova kuitenkin opiskelee lääkäriksi, sairaanhoitajaksi tai muuhun lähimmäisiä auttavaan tehtävään. Muutenkin ajattelen, että vähänpä voimme itse itsellemme järkeä antaa, lahjaksi on ymmärryksemme syntymästä saakka saatu. Siis, Luojan antamalla järjellä myös lääkärit lääkereseptejä kirjoittelevat.
Pieni epäilys on lisäksi, että em. mustavalkoisella tavalla ko. äiti suhtautuu vain tiettyihin ongelmiin, joista mielenterveys luultavasti epäilyttää häntä eniten. Vaikea uskoa, että hän kieltäisi lastaan ottamasta esim. sydänlääkkeitä tai insuliinia.
Valitettavasti tiedän muitakin asioita, joissa jotkut toimivat hyvin vahingollisella tavalla. Olen ajatellut, että sellaiseen käytökseen on johtanut yhteisön liiallinen sulkeutuneisuus. Liian tiiviissä ja ulkopuoliselta maailmalta sulkeutuneessa yhteisössä yksittäisen ihmisen mielipide tai näkemys korostuu liiaksi ja muuttuu yhteiseksi totuudeksi.
Etten pelkästään puhuisi kielteisesti, haluan korostaa, että yleisesti ottaen uskova ihminen elää keskimäärin terveemmin, kuin ei-uskovat keskimäärin. Keskimääräisyys tietenkin muodostuu yksittäisitä ihmisistä, jolloin joku ei-uskova voi elää paljonkin terveemmin, kuin joku uskova.