Mistä aikuinen saa apua Ylivieskassa kun ei jaksa elää??? Tarvitsisi pitkäkestoisesti keskusteluapua elämän koviin vaikeuksiin.
Diagnosoitu masennus vuosia sitten, jätetty oman onnensa nojaan. Korvaako lääkitys hoidon ja jutustelu hoitsun kanssa psykoterapian? Hoitovirhe?
Miten vaihtaa jos kohdalle osuu jutustelukumppani mielenterveystoimistossa jonka kanssa ei keskustelu toimi ja apu on "ulkona paistaa aurinko"- tasoista, oikeus valita lääkäri, psykiatri, psykologi???
Koko perhe kärsii kun apua ei saa ja pahoinvointia puretaan kotona "en jaksa elää" termein. Auttakaa!?
Diagnosoitu masennus vuosia sitten, jätetty oman onnensa nojaan. Korvaako lääkitys hoidon ja jutustelu hoitsun kanssa psykoterapian? Hoitovirhe?
Miten vaihtaa jos kohdalle osuu jutustelukumppani mielenterveystoimistossa jonka kanssa ei keskustelu toimi ja apu on "ulkona paistaa aurinko"- tasoista, oikeus valita lääkäri, psykiatri, psykologi???
Koko perhe kärsii kun apua ei saa ja pahoinvointia puretaan kotona "en jaksa elää" termein. Auttakaa!?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Hei. Mene vastaanotolle ja kerro tilanne lääkärille, myös tuo ettei homma toimi nykyisen juttelukumppanin kanssa. Voimia toivottelen sinulle ja kaikkea hyvää.
Ehdottomasti neuvon samaa kuin edellinen. He siellä ovat ihan oikeasti juuri teitä varten , minulla on kokemusta samasta ja ilman keskustelua en olisi tässä nyt. Nyt jätät kaiken muun taka-alalle ja keskityt hoitoon ja paranemiseen ja itseesi ja toivon teille kaikkea hyvää ja paljon voimia
Ikävä kyllä ns. ammattilaiset ovat usen niin turtuneita työhönsä,ettei heiltä mitään apua löydy, toki poikkeuksiakin on mutta harvoin.Jos vielä masennustaan on hoitanut viinalla,niin ymmärrys usein loppuu auttajalta.Visala on viimeinen vaihtoehto,siellä hukkuu pitkäaikaisten potilaitten sekaan,ja tuntee olonsa tosi ahdistavaksi.Mielestäni läheisten ihmisten apu on parasta,mikäli on onnea että on sellaisia....
Hei mitä ihmettä OIKEESTI.
Olette niin masentuneita että suhtaudutte HETI tuohon terapeutti asiaankin niin negatiivisesti, entä jos ja entä jos, nyt apua hakemaan ja kaikki tuollaiset masentuneet ja eli negatiiviset ajatukset pois! oikeesti! Apua te saatte jos haette mutta jos ajattelette heti (kuuluu masennukseen) että ei onnistu niin se syö puolet teidän mahdollisuuksistanne pois joten pakottakaa itsenne edes AJATTELEMAAN positiivisesti vaikka sydän verta vuotaisi, näin ollen autatte itseänne ja läheisiä!!!
Ei muuta kuin leuka rintaan ja jokeen!
Ei voi muuta ku idiootti tuollasta sanoa. Eipä ole yhtään empatiakykyä. Itsekeskeistä ja sairasta suorastaan Hulluna !!!
Ainakin raahessa saa luottamuksellista juttuseuraa eri elämäntilanteisiin seuraavista paikoista: mielenterveyskeskuksesta, ensi ja turvakodista ja punaisen ristin ystäväpalvelusta, eli kait samoista paikoista myös ylivieskassa saa seuraa.
Jos tosi hätä soita numeroon 0449626350. On riipeit numero. Minulla on oikeakin numero,mutta en sitä tänne paa arvattavista syistä. Itse olen kokenut saman,joten voisin auttaa.
nimimerkille 9 5 ymmärtääkseni aloittaja etsi nimenomaan psykologista ammattitaitoista apua? psykoterapiaa tms. ei vakavassa masennuksessa auta turvakodit tai ystäväpalvelut.
Hienoa että joku on täällä valmis auttamaan ja tekemään jotain henkilökohtaiseksi, nostan hattua sinulle saman kokenut.
samaa mieltä. Omaa mieltä lämmitti huomata että on olemassa vielä hyvää ja hyviä ihmisiä :)
Mistä sen tietää onko tuossa numerossa oikea auttaja vai sellanen, kuka hakee helppoa uhria ja huijattavaa..
niin ehkä auttaja laittaa sähköpostin ja oikean numeron masentuneelle? voi olla myös huijareita jotka etsii helppoja uhreja. Paras tietysti olisi jos Ylivieska tarjoaisi apua masentuneelle, eikä jättäisi häntä oman onnensa nojaan. voimaa. Onko Ylivieskan mielenterveystoimistossa tarjota ammattitaitoista väkeä hänelle? Siellä varmaan useampi ihminen työssä, josta joku sopiva voisi auttaa mahdollisesti? Jos sinne saa aikoja. Terveyskeskus ei varmaan osaa antaa pitkäkestoista terapiaa.
Samanlaista olen kokenut täällä Helsingissä. En saa terapiaa, vaikka diagnosoitiin vaikea masennus. Määrättiin vain lääkkeitä ja jätettiin oman onnen nojaan. Vaadin saada kelan tukemaan terapiaan pääsyä, mutta lääkäri vain sanoi tyyliin, että nauti auringosta ja linnuista.. Ne on parasta terapiaa ja antoi näytepurkin lääkkeitä mukaan ja toivotti tervemenoa.
Meitä masentuneita on kasvava määrä ja hoitajia ei yksinkertaisesti riitä. Siksi niin monet jätetään oman onnensa nojaan. Sitten ihmetellään suuria itsemurhalukuja...
Tällaista tää elämä valitettavasti on :(
Hirvittävää! Jätetään ihmiset oman onnensa nojaan juuri silloin kun he tarvitsevat enemmän apua kuin koskaan. Masentuneet ovat myös ihmisiä, eivät hylkiöitä jotka täytyy vain pumpata lääkkeisiin, pois valittamasta tai sulkea laitoksiin, pois silmistä. Toivon että ap saat ylivieskasta apua masennukseesi etkä päädy tilastoihiin "auttamatta jätetty potilas" :(
Jos joukossa on masentunut, niin miten suhtaudutte häneen? Ymmärtävästi ja antaen tilaa olla vai ylenkatsoen ja moittien?
Näitä masentuneita vötkisteliöitä kuuluu "potkia persuuksiin". Useimmiten työttömät tai mitään harrastamattomat potee tätä itsesäälisairautta. Yksinäisen voikin olla hankala irrotautua tästä, kun on ryhti niin syvällä ettei niskasta itseään ylety.
No jopas oli rohkaisevia sanoja masentuneille, huh huh!! Tänä päivänä jokainen valistunut tietää että masennus on sairaus siinä missä muutkin sairaudet. Eikä muuten ole tervettä sekään että asenne on "potkitaan perseelle" tyyliä. Kuulostaa kovalta, ylimieliseltä ja empatiakyvyttömältä.
"Ryhtiä arkeen" Höllää vähän, löysää pipoa ja vötkistele, kyllä sieltä se aito rentous ja suvaitsevaisuus löytyy. Ei kai asiat noin mustavalkoisia ole !! :)
Ymmärtämättömyys vakavaa sairautta kohtaan on syvä. Masennusta ei kukaan halua itselleen. Silloin millään ei ole merkitystä ja persuuksille potkimis-kehoitus vain ajaa ihmistä syvemmälle suohon. Mielestäni jokainen elämä on arvokas ja toivon että jokainen ihminen saa apua ja tukea sekä tutuilta että tuntemattomilta. JA Ammattiapua myös, koska se on välttämätön parantumiseen. En tiedä miten ylivieska hoitaa masentuneita, toivottavasti ammattitaitoa ja ymmärrystä riittää eikä lääkäreinä ole näitä leuka rintaan ja jokeen-ajattelevia. Itse läheisen sairastuttua masennukseen ymmärsin miten paljon apua ja tukea masentunut tarvitsee, mutta kun sai ammattiapua pätevältä terapeutilta, parani 5 vuoden sairastamisen jälkeen, mikään ei palkitse niin hyvin kuin hymy hänen huulillaan. Onneksi hän sai apua oulussa asuessaan. Voin vain toivoa ap teille myös apua ammattilaiselta ja selviytymistä raskaasta jaksosta.
Ota nyt itseäsi niskasta kiinni, mene töihin ja lopeta valittaminen. Ala käymään lenkillä ja syö terveellisesti. Nämä masennukset jne. ovat vellihuosujen "sairauksia". Ei niihin kukaan täyspäinen "sairastu".
Pertsan asenteella on isoisämme Suomen rakentaneet ja puollustaneet. Ryhdikkäällä ja reippaalla asenteella on selvitty paljon kurjemmistakin ajoista.
Älkää siis suvaitko vetelien sossutanttojen tyrkyttämää masennuselämää.
Just noin, kuin Pertsa kirjoitti, lopeta valitus, lopeta telkkarin kokopäiväinen tuijotus, lenkille, pyöräilemään, kunnon safkaa, ei mitään purilaisia, pastaa, pitsaa, sipsejä ja karkkia, vaan ala tehdä kunnon ruokaa. Siihen jää masennukset sun muut vaivat!
Ota sinä vaan kuule itse nikastasi kiinni ja ryhdistäydy mies ja opettele käytöstapoja! Ja tiedoksi, suurin osa masennukseen sairastuneistakin käy töissä! Itse en ole onneksi tähän mainittuun sairastunut mutta todella ärsyttää niiden puolesta jotka ovat. Päänaukomisella osoitat vain oman vajavaisuutesi !!!!!!
Itkisin joa ei naurattais. Huvittaa todella Pertsan tai " kuka lienee" kommentit ,jo on vanhanaikainen ukko.
kylmä tosiasia on, kun on hätä suurin,on auttavia puhelimia joissa nuoret puhuvat paskaa,jos haluat tappaa itsesi poliisi on ainoa joka voi tulla ja sekin pitkin hampain.viikonlöppuna voit huoleti panna leuan rintaan ja jokeen.ei liikuta ketään.että mielummin viikonloppuna itsarit,niin kaikki menee hyvin...
Niin ovat rakentaneet ja suuri kiitos heille! Mutta sota ja sen traumat tekivät suomalaisista puhumattomia. Hampaat irvessä ja per...tä hokien ovat isoisämme selvinneet. On vain hyvä, että tänäpäivänä on mahdollisuus sanoa, että on paha olla ja hoitoakin on siihen saatavilla. Ei tarvitse olla luonnottoman kova, vaan voi ja saa tunnustaa olevansa heikko. Todellisesti vahva voi olla vain silloin, kun on uskaltanut olla heikko!!!
Millaista apua olette saaneet ylivieskan palveluista? Päteviä terapeutteja auttamassa? Mullakin masennus, mutta en kykene apua hakemaan kun olen kuullut huonoja kokemuksia ykan avusta. Olen myös ihminen joka toivoo kohtelua ihmisenä.
Tuota, hommaa itsesi vankilaan, silleen nätisti, ettei kukaan fyysisesti kärsi. Tuota, sitten, kun pääset sinne, niin tuota saat sieltä varmasti ammatti apua masennukseen. Sitten siellä lusiessa harrastat, kuntoutat, opiskelet, itseäsi tutkiskellen mietiskelet syntejä syviä, niin etköhän ala tuota paranemaan. Ei ehkä paras vaihtoehto, mutta tuota voihan se olla sellanen seikkailu, että masennus unohtuu, kun voi laittaa aivot narikkaan vähäksi aikaa.
Oletko hoitanut masennusta omin konstein. Minulla oli syvä masennus eron johdosta ja sain sen hoidettua kovalla lenkkeilyllä. Vaikeaa oili lähteä ulos noin pari viikkoa, mutta sitten alkoi uskomaton mielen koheneminen. Lähde ulos vaikka väkisin ja lenkkeile....sisälle jos jäät, saat valittaa lopun elämäsi...
Olen myös vakavasti masentunut ja yrittänyt lenkkeillä, vuosien ajan kausittain pakottanut itseäni ulos, mutta lopulta masennus ottaa voiton. Vakava masennus ei parane lenkkeilyllä, se on sitkeä sairaus. Eihän pyörätuolipotilastakaan voi pyytää tanssimaan koska hän vain istuu. Masennus ei vain näy fyysisenä haittana ja sen takia taitaa jäädä moni oman onnensa nojaan. Eikä oteta tosissaan pahaa oloa, ennen kuin jotain vakavaa tapahtuu. Olen hakenut keskusteluapua, mutta en saanut pätevää terapiaa, vain muutaman käynnin mielenterveystoimistossa, josta en kokenut olevan apua. En haluaisi olla masentunut, mutta olen jo liian väsynyt hakemaan apua. Aivan kuin minua ei otettaisi tosissaan, kun en saanut apua. Tiedän hyvin että kesästä jutustelu ei auta kun on solmuja selvitettävänä. Tarvitaan ammattitaitoinen terapeutti, pari käyntiä ei tuota apua, kenelekään. Miksi ihmiset jätetään oman onnensa nojaan kun on masentuneita, jos on jalka poikki niin autetaan kun fyysinen vika näkyy, henkinen sairaus on pahempi, silloin kärsii kokoajan mutta ei saa apua. henkinen sairaus on raskasta :(
Nämä ammattivalittajat eivät edes halua parantua kun ovat omaksuneet ja sisäistäneet "sairauden" tuomat mahdollisuudet. Ihan yhtä mahdottomia kuin uskovaiset. Eipäs silti käy kateeksi. Sympatiaa heruu vain helpon rahan perässä juoksevilta terapeuttipaskanjauhajilta. Ihmisen elämässä on aina kuulunut olla yhteisöilleen tärkeä saavuttaakseen ihmisarvon.
kiitos kommenteista ja kannustuksesta, usea oli tähän vastannut eli meitä on monta samassa jamassa tai läheisiä jotka joutuvat kärsimään :( en käytä viinaa, käyn kävelyllä aina kun jaksan, käyn töissä, yritän selviytyä päivästä toiseen, että jaksaisin elää. tiedän että tarvitsen terapiaa, mutta en saanut sitä ylivieskassa, joten olen yksin ilman tätä paranemismahdollisuutta, lääkkeitä masennukseen olen syönyt vuosia, ei tehoa ilman keskusteluapua. raskasta enää yrittää hakea samasta paikasta apua kun ei tunnuta otettavan tosissaan vaan pompotellaan terveyskeskuksen ja mielenterveystoimiston väliä, pakollisten lääkeuusintojen kontrollin takia, eli nopeasti pois silmistä. kiitos sinulle lähimmäinen prepaid-numerostasi, soitan vielä, kerään rohkeutta.
t. aloittaja
Kerrot, että käyt töissä. Tässäpä saattaa olla avain. Sinulle kuuluu työterveyshuolto. Ajanvaraus sinne hetimiten ja sieltä saanet lähetteen terapeutille ja tarvittaessa aluksi keskusteluapuakin kokeneelta työterveyshoitajalta.--Katsele ja kysele terapeutteja naapurikunnistasi!
Ihmisarvo on jokaisella ihmisellä, oli sairas tai terve !!!! Jollakin on kasvun paikka....
Ketjun aloittaja! Soita tuntemattomasta numerosta ja älä kerro nimeäsi. Ihan vain varmuuden vuoksi.
On myös muitakin vaihtoehtoja, joita kannattaa harkita, sillä mieli ja keho toimii aina käsi kädessä: homeopatia, kukkaterapia, Rosen-terapia, refleksologia jnejne. (googleta ja tutustu vaihtoehtoihin!)
Osaavien hoitajien ja terapeuttien kanssa tulee hoidon aikana myös puhuttua asioista ja näin ollen hoito on huomattavasti kokonaisvaltaisempaa kuin pelkkä lääkkeiden syöminen ja/tai puhuminen..
En ole mikään jeesusteleva viherpiipertäjä, vaan itse viimeisenä oljenkortena löytänyt rosen-terapian ja sain elämäni takaisin..
rosen-terapia auttaa vain ohimenevää alakuloisuutta poteville, googlettakaa mitä on masennus, se ei lähde hajuja nuuhkimalla eikä jutustelulla kivoista asioista. Vain ammattimaisesti annettu keskusteluterapia auttaa, valitettavasti. Pienet alakulot lähtevät näillä luontaishoidoilla, mutta ei sillä paranneta masentuneen mieltä, siellä juuret ovat syvemmällä, ehkä traumaattisissa lapsuudenkokemuksissa, menetyksissä, kenellä missäkin. mutta nämä tapaukset vaativat aina ammattitaitoista, säännöllistä, usein myös vuosia kestävää terapiaa.
En mitenkään väheksy näitä luontohoitoja hyvää mieltä tuottavina, mutta ne yksistään eivät poista masennusta, kosketus tunnetusti lievitttä mielipahaa, mutta ei tämä aukaise masentuneen solmuja.
Se että joku ihminen on niin masentunut ettei jaksa elää, on niin huolestuttavaa, että mielestäni olisi ensiarvoisen tärkeää tunnistaa tämä ja antaa säännöllistä terapiaa, ja jokaisella on myös oikeus valita lääkärinsä, eli jos tuntuu ettei joku terapeutti ole sopiva (henkilökemiat tai ammattitaito), niin on oikeus pyytää vaihtamaan terapeuttia. Oikean henkilön löytyminen on avainasemassa hoidon onnistumisen kannalta. toivon ap:lle voimia etsiä ylivieskan mielenterveyskeskukselta sopiva terapeutti, ja jos kohdallesi osuu sopimaton auttamaan juuri sinua, pyydä vaihtoa. Tsemppiä!
Hienoa mainosta ylivieskaan, http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/pohjois-pohjanmaan-epaillyn-valepsykologin-toimet-oikeuden-kasittelyyn/601944/
Haaha, koska vieskan salissa käsitellään, eikä raahen, niin tuo on sieltä suunnalta.
Haapajärveltä...
turha valittaa, jos ei jaksa elää täytyy kuolla mutta jos päätät elää ala ottaa itse vastuuta omasta jaksamisestasi (lenkkeilyä muutama tunti päivässä, ja se älytön alkoholin juomisesi pois) äläkä tee veronmaksajille lisä kuluja ramppaamalla hoidoissa
ke11 missä sun sydän on?
Masennus voi iskeä raskaiden elämänmuutosten myötä.Itse olen yrittänyt sallia
itselleni hetkiä jolloin saan ajatella asioita rauhassa.Itku ja suru on jostain syystä
usein epätoivottuja asioita mutta vain suremalla jonkin asian voi siitä alkaa parantua.Kukaan ei ole täydellinen.Joku voi olla herkkä joku taas tunnevammainen
ja julma.Yksin asioiden kanssa jääminen on pahinta.Aikoinani kävin Raahessa
terapiassa ja olen vieläkin kiitollinen hyvästä avusta jota sain. Muistan aina kuinka kauniisti terapeutti sanoi.Jotkut saavat ehjät siivet lentää läpi elämän.Joidenkin siivet rikotaan eikä ehkä koskaan voi lentää niin korkealla kuin muut mutta arvokasta elämää tämä on kuitenkin.
Ei väsyneenä jaksa väkisin repiä itseään minnekkään.Silloin saa levähtää ja olla
väsynyt.Näillä eväillä itse pääsin yli vaikeista vaiheista.Ja monella ihmisillä on elämä jollain lailla aikoinaan potkinut pahasti päähän ja on traumaattisiakin kokemuksia ehkä lapsuudenkodista ja lapsuudesta.Ei tämä elämä ole mustavalkoista.Harmaata ja monia sävyjä sopii mukaan.Keskusteluapua asiantuntijoilta löytyy, mutta jos auttaja ui pintavesissä ei voi koskaan ymmärtää sitä joka on uinut syvällä.Jotenkin se voima elää täytyy löytää sieltä syvältä sydämestä.Ja elää omien voimiensa mukaan.Lämmin halaus kaikille rikotuille sydämille.Onneksi meilläkin on oikeus elää.
Jokeen vaan.......
Aatteleppa jos joku oiski niin lopussa, että kehoituksestasi menisi... Kykenetkö ajattelemaan vihaltasi?
Sinulle Lel.
Koen ansainneeni elää.Tavallisenkin oloiseen elämään voi sisältyä käsittämättömiä tekoja joista joku kantaa seuraukset kärsimyksien kautta.Olen taistellut paikkani elämässä.Jokeen en hyppää.Mieti Lel, jos meitä heikompia
ihmisiä ei olisi, miten te vahvat ja hyvät voisitte tuntea olevanne jotain.
Ja ehkä vaikeudet vahvistavat.Ja toivon, opettavat myös jotain siitä mikä elämässä on tärkeää.