Lapsuusajan pahoinpitelystä syyte?

Olen vähän päälle parikymppinen nuori aikuinen ja otsikon mukaiset asiat ovat pyörineet mielessäni useinkin.

Koin nimittäin toisen vanhempani puolesta koko lapsuuteni tarhaiästä yläasteaikoihin asti päivittäistä väkivaltaa, sen vääjäämätöntä uhkaa (saatoin saada nyrkistä niinkin pienestä kuin päiväunia viettäneen vanhempani herättämisestä esim. kävelemällä ovensa ohi) tai sillä uhkailua.

En uskaltanut tuoda kavereita ikinä kotiin, koska työtön vanhempani oli käytökseltään niin ennalta-arvaamaton. En edes itse uskaltanut kotiin mennä, jos tiesin tai arvelin, että vanhempani olisi siellä, vaan odotin kirjastossa sitä hetkeä kun toinen vanhempani pääsi töistä!

Tunsin jo hyvin pienestä pitäen, ennen esikouluikää, että minun olisi parempi olla kuollut koska koin olevani niin huono lapsi. Eihän vanhempani löisi minua, jos olisin sellainen kun hän halusi minun olevan! Koin olevani syyllinen sille kaikelle, enkä uskaltanut minnekään sanoa pahoinpitelystä, koska vanhempani uhkaili ja manaili, että jos kertoisin, niin joutuisin eroon minulle tärkeästä pikkusisarestani.

Minua mm. vedettiin siis (ainakin) avokämmenellä kasvoille, korville, tukistettiin ja raahattiin hiuksista pitkin käytäviä ja alas portaita omaan huoneeseen. Jouduin tilanteisiin joissa jouduin paniikin vallassa pakenemaan ja lukitsemaan itseni joko vessaan tai omaan huoneeseeni (kumpi olikaan lähempänä) tai juoksemaan pihalle karkuun. Jos puolustin itseäni mitenkään esim. lyömällä takaisin, sain turpaani edellistä kovemmin. Muistan myös, että minua kuritettiin mm. vyöllä lyömällä.

Vanhempani myös pahoinpiteli toista vanhempaani, jos hän meinasi puuttua hänen kasvatusmenetelmiinsä ja lopulta vanhempani erosivatkin tämän perheessä tapahtuneen väkivallan vuoksi. Vaikka pahoinpidellyt vanhempani väitti sen johtuneen aivan muusta.

En ollut myöskään ainoa väkivallasta kärsinyt, vaan pahoinpiteli vanhempani toistakin perheemme lasta. Kolmas joutui vain todistamaan meihin kahteen kohdistunutta väkivaltaa, eikä nykyään sitten siedä edes äänen korottamista puheessa, vaikkei riidasta olisi kysymyskään.

Itselleni on todettu traumaperäinen stressihäiriö ja dissosiaation piirteitä, joista kumpikin vaikuttaa minuun vielä kaikkien näiden vuosienkin jälkeen. Olen myös ollut masentunut lähestulkoon 20 vuotta tämän seurauksesta.

Minua ahdistaa niin kovasti se, että olen jatkuvasti kokenut, etten pysty mitenkään puolustamaan itseäni ja kyseinen vanhempi ei ole tähänkään asti mitenkään ottanut puheeksi tuota väkivaltaa.

Mutta minua asia kaihertaa yhä ja mietinkin, että saako tämän vietyä yhä oikeuteen? Tästä on hyvin vähän puhetta missään netissä, mutta Finlex ainakin mainitsee, että lapsiin kohdistunut jatkuva väkivalta olisi asteeltaan törkeä ja siten vanhentumisaika olisi 20 vuotta? Vittuilevatko poliisit minulle asemalla, jos käyn tekemästä tästä vasta nyt ilmoituksen?

Syy ilmoituksen tekemättömyyteen on yksinkertaisesti se, että en ole lapsena ollut tarpeeksi rohkea siihen, kun ottaa huomioon nuo uhkailut eroon joutumisesta ja nyt vasta nuorena aikuisena, useamman vuoden hoitosuhteessa olleiden vuosien jälkeen koen olevani edes tarpeeksi vahva siihen.