Istut siinä
niin lähellä
ja minun sydämeni
ei tunne ikärajoja
laajentuessaan
ottamaan sinut sisälleen
painat kasvot kämmeniin
ja itkien etsit sanoja
sopertaen jotain
miehenkin tunteista
ymmärrätkö, miten vaikeaa
minulle
on vastustaa kypsää herkkyyttä sanoissasi
sinun nuoruuttasi,
(häkellyttävää kauneuttasi,
lihastesi jäntevää sopusuhtaa)
vastustan, sillä tiedän
sinun ihailevan
lämmintä äitiyttäni,
kaipaavan syliin,
jota et ole koskaan saanut kokea
... ja minä kuulun toiselle;
toivon, että löydät naisen,
joka Sinua arvostaa
niin lähellä
ja minun sydämeni
ei tunne ikärajoja
laajentuessaan
ottamaan sinut sisälleen
painat kasvot kämmeniin
ja itkien etsit sanoja
sopertaen jotain
miehenkin tunteista
ymmärrätkö, miten vaikeaa
minulle
on vastustaa kypsää herkkyyttä sanoissasi
sinun nuoruuttasi,
(häkellyttävää kauneuttasi,
lihastesi jäntevää sopusuhtaa)
vastustan, sillä tiedän
sinun ihailevan
lämmintä äitiyttäni,
kaipaavan syliin,
jota et ole koskaan saanut kokea
... ja minä kuulun toiselle;
toivon, että löydät naisen,
joka Sinua arvostaa
Vastaukset 4
Vanhimmat
Putosin melkein pallilta!
Tämä oli yllättävä, hätkähdyttävä runo.
En osaisi kuvitella olevani itse tuollaisessa tilanteessa,
mutta kaipa se on kuitenkin melko realistinen(-ko?) kuvaus ikäerosta?
Ehkä hätkähdin juuri siksi, koska mielestäni tai - 5 vuotta on maksimi ikäerolle minkä ymmärrän...
Rajoittuneisuuteni on ongelma sinänsä.
Minäkin olen rajoittunut. Siksi tunne oli pakko purkaa runona. Tilanne oli omituinen, ja ennen kaikkea odottamaton. Mietin mikä hänessä sai minut Tuntemaan. Äärimmäisen kypsä, juuri 30 vuotta täyttänyt, kokenut paljon vääryyttä, ilmaisultaan herkkyydessä itseni päihittävä, tilannekomiikantajuinen, ymmärtävä - sellainen hän on ollut aina tavatessamme "muissa merkeissä". Kiitos, "mummoseni" ;)
Niin..
syliä ja hyväksyntää kaipaamme kaikki.
Mutta. On se kuitenkin joku tolkku oltava tuonkin ikäeron kanssa ://
Koditonta kissanpoikasta voin helliä mutta minä kaipaan kypsää ihmistä
vierelleni. En poikasta komeatakaan ://
Runo on hyvä..poikkeava :)) massasta. Silti tätä päivää.
Enpä minäkään tästä sen enempää, kunhan pohdin ihmiselon omituisia käänteitä. Liikutun jostain runoksi asti ja jatkan elämääni kokemusta rikkaampana, jos tuota voi rikastavaksi sanoa - toisen surua. Kypsyyskin on suhteellista. Kiitos laudi.