sain jokin aika sitten vauvan, ennestään oli toinen jo, aika paljon vanhempi. Ensimmäinen kuukausi sujui hyvin, mitä nyt vanhenpi lapsi oli kateellinen vauvan saamasta huomiosta, mutta isä vei isyyslomalla hiihtämään ja pulkkailemaan ja kaikkea.
Alkoi toinen kuukausi, ostettiin oma asunto ja arki sujui. Mitä nyt on ollut ongelmaa miehen kanssa jo jonkun aikaa, kommunikointivaikeuksia, mutta asiaa selviteltiin. Sitten alkoi se koliikki. Joka päivä huutoa, huutoa ja huutoa. Vanhempi lapsi hermostui kun vauva vaan oli aina sylissä. Kävin jopa allergialääkärillä vauvan kanssa kun pelkäsin allergiaa. Tein perheelle kaikkeni, mies remontoi asuntoa kun minä pidin koliikkista vauvaa sylissä tuntien itseni surkeaksi, kun en omaa lasta osaa hoitaa. Mutta se oli koliikkia ja se huuto ei yksi päivä enää alkanutkaan. Neuvolassa otin puheeksi vanhemman lapsen itsepäisyyden, sieltä sanottiin että se on se uusi tilanne, vauva. Vanhemmalla on vaikeuksia sopeutua uuteen tilanteeseen, mutta kyllä se siitä.
Aloin olla jo aika väsynyt ja syytin itseäni huonoksi äidiksi kun en koliikkista lasta saa hiljaiseksi. Välillä ongelmia oli edelleen vanhemmalla ja joskus jouduin korottamaan ääntä. Koliikki oli ja meni, mutta vauva oli tottunut syliin eikä juuri muualla viihtynyt. Mutta vaikka vanhempaa sai aika lailla komennella niin meillä meni hyvin. Miehen kanssa alkoi sujumaan paremmin, vauva kasvoi ja oli helpompi nyt.
Eräänä iltana sattui kotona isälle onnettomuus, eikä suostunut lähtemään ensiapuun, koska ei hän mitään apua tarvitse, tyypillinen mies... Uhkasin itse lähteä, sillä en jäisi kotiin jännittämään upponiskaisen mieheni tilaa seuraamaan, kun asia oli lääkärikäynnillä selvä. Syntyi riita, kello oli paljon, mutta vanhenpi lapsi onnettomuuden vuoksi hereillä ja alkoi itkemään, ettei äiti saa lähteä. Yksi ainoa riita lasten kuullen, miehen terveydestä.
Kului päiviä, 11 päivää, kun postilaatikosta tippui kirje, jossa sanottiin että meidän lapsista on tehty lastensuojeluilmoitus ja kutsu kuukauden päähän neuvotteluihin. Joku naapureista on ollut huolissaan lapsen itkusta.
Minä romahdin. Juuri kun oli kaikki paremmin, häät suunnitteilla, koliikki loppunut, isommat kiukut ohi. Matto vedettiin jalkojen alta täysin. Kolmeen yöhön en ole saanut nukutuksi, pelottaa ja mielessä pyörii pelko lasten menettämisestä vaikken keksi mitään syytä silke.
Kuukauden päästä aika vasta. sinne saakka joutuu pelkäämään. Ilman lapsia ei ole minua... Kyllähän se koskee ja satuttaa. Kuukausi... Minusta on väärin että ne laittaa ajan niin kauas, joudun elämään kuukauden pelossa. häät jo siirrettiin.
Olen hyvä äiti. Lapset saa ruoan, puhtaat vaatteet, unta, joka päivä kerron että äiti rakastaa heitä, leikin vanhemman kanssa, vaihdan vaipat, vietän aikaa heidän kanssaan.. Hetä ei ole koskaan lyöty, ei vahingoitettu mitenkään. Olen mielesäni hyv äiti, mutta koliikin vuoksi välilä ollut todella raskasta ja kun nyt se on helpottanut, niin lyödään lastensuojelulla ja uhalla viedä rakkaat päin kasvoja.
Tämä tilanne syö... En voi nukkua, en iloita lapsista kun mietin menettäväni heidät. 3kk vie selvitys vähintään... Ensin kuukausi odottaa.
Masentuneesta äidistä se nyt sitten apua on. kiitos vaan naapurille joka muutaman huudon kuuli yöltä jolloin tapahtui onnettomuus.
Taakka on suuri kantaa... Pelottaa.
Alkoi toinen kuukausi, ostettiin oma asunto ja arki sujui. Mitä nyt on ollut ongelmaa miehen kanssa jo jonkun aikaa, kommunikointivaikeuksia, mutta asiaa selviteltiin. Sitten alkoi se koliikki. Joka päivä huutoa, huutoa ja huutoa. Vanhempi lapsi hermostui kun vauva vaan oli aina sylissä. Kävin jopa allergialääkärillä vauvan kanssa kun pelkäsin allergiaa. Tein perheelle kaikkeni, mies remontoi asuntoa kun minä pidin koliikkista vauvaa sylissä tuntien itseni surkeaksi, kun en omaa lasta osaa hoitaa. Mutta se oli koliikkia ja se huuto ei yksi päivä enää alkanutkaan. Neuvolassa otin puheeksi vanhemman lapsen itsepäisyyden, sieltä sanottiin että se on se uusi tilanne, vauva. Vanhemmalla on vaikeuksia sopeutua uuteen tilanteeseen, mutta kyllä se siitä.
Aloin olla jo aika väsynyt ja syytin itseäni huonoksi äidiksi kun en koliikkista lasta saa hiljaiseksi. Välillä ongelmia oli edelleen vanhemmalla ja joskus jouduin korottamaan ääntä. Koliikki oli ja meni, mutta vauva oli tottunut syliin eikä juuri muualla viihtynyt. Mutta vaikka vanhempaa sai aika lailla komennella niin meillä meni hyvin. Miehen kanssa alkoi sujumaan paremmin, vauva kasvoi ja oli helpompi nyt.
Eräänä iltana sattui kotona isälle onnettomuus, eikä suostunut lähtemään ensiapuun, koska ei hän mitään apua tarvitse, tyypillinen mies... Uhkasin itse lähteä, sillä en jäisi kotiin jännittämään upponiskaisen mieheni tilaa seuraamaan, kun asia oli lääkärikäynnillä selvä. Syntyi riita, kello oli paljon, mutta vanhenpi lapsi onnettomuuden vuoksi hereillä ja alkoi itkemään, ettei äiti saa lähteä. Yksi ainoa riita lasten kuullen, miehen terveydestä.
Kului päiviä, 11 päivää, kun postilaatikosta tippui kirje, jossa sanottiin että meidän lapsista on tehty lastensuojeluilmoitus ja kutsu kuukauden päähän neuvotteluihin. Joku naapureista on ollut huolissaan lapsen itkusta.
Minä romahdin. Juuri kun oli kaikki paremmin, häät suunnitteilla, koliikki loppunut, isommat kiukut ohi. Matto vedettiin jalkojen alta täysin. Kolmeen yöhön en ole saanut nukutuksi, pelottaa ja mielessä pyörii pelko lasten menettämisestä vaikken keksi mitään syytä silke.
Kuukauden päästä aika vasta. sinne saakka joutuu pelkäämään. Ilman lapsia ei ole minua... Kyllähän se koskee ja satuttaa. Kuukausi... Minusta on väärin että ne laittaa ajan niin kauas, joudun elämään kuukauden pelossa. häät jo siirrettiin.
Olen hyvä äiti. Lapset saa ruoan, puhtaat vaatteet, unta, joka päivä kerron että äiti rakastaa heitä, leikin vanhemman kanssa, vaihdan vaipat, vietän aikaa heidän kanssaan.. Hetä ei ole koskaan lyöty, ei vahingoitettu mitenkään. Olen mielesäni hyv äiti, mutta koliikin vuoksi välilä ollut todella raskasta ja kun nyt se on helpottanut, niin lyödään lastensuojelulla ja uhalla viedä rakkaat päin kasvoja.
Tämä tilanne syö... En voi nukkua, en iloita lapsista kun mietin menettäväni heidät. 3kk vie selvitys vähintään... Ensin kuukausi odottaa.
Masentuneesta äidistä se nyt sitten apua on. kiitos vaan naapurille joka muutaman huudon kuuli yöltä jolloin tapahtui onnettomuus.
Taakka on suuri kantaa... Pelottaa.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Hei kuule, en oikein tajua miksi pelkäät jotain lasten menetystä tai muuta jos tiedät että kaikki on hyvin perheessä? Ei kai ne lastensuojeluihmiset kiusatakseen tule katsomaan onko lapsilla kaikki hyvin? He yrittävät selvittää, tarvitsetteko tukea ja onko lapset jotenkin vaarassa. Jos olette huutaneet ja teillä on ollut ongelmia miehen kanssa niin eikö ole hyvä selvittää, mitä nämä ongelmat ovat olleet ja vaikuttavatko ne lapsiin jotenkin?
Minusta naapurit ovat tehneet oikein kun ovat puuttuneet asiaan. Jos teillä on kaikki hyvin, niin ilmoitushan on sitten aiheeton eli mitä pelättävää sinulla on? Onko kotoanne kuulunut ehkä jotain ääntä silloin kun sinä olet ollut poissa ja isä on ollut lasten kanssa ilman sinua, eli tiedätkö kaikki mitä perheessänne tapahtuu? Millä tavalla masennuksesi on ilmennyt? Etkö tarvi siinä jotain apua ja voisit kertoa tämän niille ls-viranomaisille? Käsittääkseni ls-viraomaiset ovat sitä varten että he auttavat, eivätkä pelottele.
Pelkkä lapsen itku on nyt normaalia mutta mitä jos naapurit ovat kuulleet jotain sellaista mikä ei ole ihan normaalia. Mikä tuo yöllä tapahtunut "onnettomuus" oikein oli ja mikä se meteli oli mikä siitä tuli? En itse ihmettele, jos naapurit ovat hätääntyneet jos teiltä on kuulunut jotain huolestuttavaa. Olisin itsekin varmaan soittanut ls-viranomaisille. Onko sinulla jotain salattavaa tässä "onnettomuudessa"?
Minä en ymmärrä sitäkään, miksi olette siirtäneet häänne tämän asian takia? Ymmärrän hätäsi, mutta onko kuitenkin lapsillanne suurempi hätä kuin sinulla itselläsi? Tietämykseni mukaan ls-ilmoitukset ovat kuitenkin lähes aina aiheellisia. Itse sinun asemassasi olisin kiitollinen naapureillesi.
kun joutuu tuollaisten syytösten kohteeksi on mielestäni ihan normaalia pelätä. Se on lisäksi hyvin nöyryyttävää . Moni lastensuojeluilmoitus todetaan syyttä tehdyksi, mutta kyllä se traumat jättää. Näen lähinnä painajaisia, olen nyt lukenut netistä tarinoita jossa kunnon vanhemmat ovat joutuneet ilmoituksen kohteeksi. Ilmoituksen jättäjät eivät ymmärrä mihin olemme joutumassa ja kuinka mielivaltaista se homma on.
Minä en ainakaan pysty nyt nauttimaan elostani koska koko ajan mietin asiaa, sitä että lapset, joille olen antanut kaikkeni ja huolehtimut hyvin, ovat nyt kohteena. Kannattaa googlettaa miten sosiaaliviranomaiset kohtelevat vanhempia jo valmiiksi kuin syyllisiä. Hommaan ei lähdetä puhtaalta pöydältä vaan olemme syyllisiä kunnea toisin todistamme.
Mitä miehen vammoihin tulee niin lääkäri ne sitten hoisi jo sinä yönä ja vammojen laatu on sellainen että niitä en ole minä pystynyt millään aiheuttamaan. Lisäksi mieheni ei ole ollut lasten kanssa kotona kertaakaan kaksin vauvan synnyttyä. Olen ollut kotona koko ajan.
Haluisin että tämä olisi pois alta että voisin nauttia täysin kesästä lasten kanssa, mutta nyt en pysty. Tämän suurenpaa epäluottamusta ei voi saada. Kyse on minun rakkaista, ihmisistä joiden vuoksi annan mitä vaan, kaikkeni. En tekisi heille mitään pahaa, en koskaan. Tuntuu pahalle joutua kytättäväksi yhden illan perusteella. Olisi soittanut ennemmin vaikka poliisit niin ne olisivat todenneet tilanteen, puhuneet mieheni lääkäriin ja häipyneet, ja se siitä. Nyt edessä on 3kk rääkki jonka alkua pitää odottaa se 1kk, joka on liian pitkä aika.
Mun mielestä on kyllä pikkasen liioiteltua, jos naapurit YHDEN yöllisen riidan ja lapsen itkun takia tekevät ilmoituksen...missä perheessä ei ikinä riideltäisi lapsen kuullen? Eri asia jos riitoja on joka päivä ja kuulee väkivaltaa, niin sitten ilmoitus on aiheellinen. Kyllä mekin ollaan joskus erehdytty miehen kanssa huutamaan toisillemme (täi ääntä korottaen ollaan joskus riidelty). Meillä nuorimmaisella on paha uhmaikä meneillään ja itse pelkään välillä mitä naapurit ajattelee kun tuo nuorimmainen saa uhmakohtauksia/raivareita joka päivä kun koettelee omaa tahtoa...joku varmaan tekis siitäkin ilmoituksen kun lapsi huutaa/raivoaa uhmaansa, eihän noille uhmakohtauksillekään mitään aina voi jos lapsi ei edes halua syliin silloin vaan pitää antaa huutaa se kiukku/uhmakohtaus pois ja sitten vasta ottaa syliin kun lapsi haluaa. Meillä esiim. nuorimmainen huutaa nykyisin aina kun pitäs mennä nukkumaan, koska ei halua mennä nukkumaan! Varmaan joku hullu naapuri tekis siitäkin ilmoituksen, kun eihän ne naapurit edes tiedä minkä takia lapsi itkee! Turhaan vaan työllistää lastensuojelua ja saa vanhemmat ihan hulluiksi huolesta jos tulee ap:n kaltainen ilmoitus!
Ehkä näitä lastensuojeluilmoituksia pitäisi tehdä vähän enemmän, sillä lapsiin kohdistuu valtavaa painetta, kun parisuhde on riitainen.
Tässäkin ilmeisesti uusioparista kyse, jossa nyt vasta on tullut esiin sopimattomuus, se uusiohan napataan jostakin kuppilasta kyytiin, eipä ole paljon onnistumisen mahdollisuuksia.
Lastensuojelun kirje ainakin laittaisi ajattelmaan asioiden tärkeysjärjestystä, pienet lapset ovat täysin turvattomia ja avuttomia, joten lastensuojeluun ilmoitukset, jos näkee lasten kärsivän. Silloin ehkä saadaan se väsynyt vanhempikin hoitoon, kun eivät itse ymmärrä hakea apua ajoissa.
yhdessä olemme olleet 10 vuotta, joten uusioperhe ei kyseessä. Alkoholin käyttömmekin on vähäisempää kuin normaali vuosikulutus suomessa. Ei polteta edes tupakkaa, riidat on pyritty hoitamaan kun vanhempi lapsi ja vauva on nukkumassa eikä järin kovaäänisesti. Lapselle olen joskus ääntäni joutunut korottamaan kun käytöksensä on joskus huonoa, kiukuttelee vähän kaikesta toisinaan, ei aina, ja siis painotan, että vanhempi ei ole enää mikään taapero vaan iso jo. Huomiota hakee ja kun syli on täynnä vauvaa niin ei aina pysty samalla hetkellä toimimaan muutoin vaan isomman on toisinaan odotettava vaikka minua tekemään kanssaan jotain kun imetän. Neuvolan mukaan isompi on ihan normaali, kun olen kiukkupuuskista kertonut. Silloin todella olen saattanut huutaa, että omaan huoneeseen, mutta siihen huudot jää.
Lastensuojeluilmoituksessa ei muuten mitään vikaa, mutta eikö hommaa olisi voinut hoitaa kutsumalla poliisin tai vaikka tulla itse katsomaan onko jokin hätänä?
Soita sinne ja selvitä asia heti. Sano, ettei ole mitään syytä kyseiselle ilmoitukselle.
soitin ja sain kuulla juuri tuon et ilmoitus on napuurustosta jonkun tekemä ja koskee tiettynä päivänä alkuyöstä kuuluneesta metelistä ja kun heille ilmoitus on tullut niin se on tutkittava. Tutkiminen kestää sen 3kk ja pitää sisällään haastatteluja, kotikäyntejä..
Eli tilanne on tämä: (Typerä) naapuri on tehnyt ilmoituksen. Lastensuojelun velvollisuus on tutkia asia. Koska lastensuojelussa ymmärretään, että lapsi (tai vanhempi) saattaa joskus poikkeuksellisesti huutaa, eikä se ole mikään lastensuojeluongelma, niin he eivät katso homman hoitamista varsinaisesti edes tärkeäksi, puhumattakaan kiireelliseksi, laitetaan siis aika jonnekin, kun ehditään. Jos olisivat oikeasti huolissaan teistä, niin olisivat jo olleet oven takana aikoja sitten.
Koska tilanne ei ole tämän vakavampi, niin syytä huoleen lasten menetyksestä ei todellakaan ole. Ei niitä haluta sijoittaa minnekään, se on yhteiskunnalle kaikkea muuta kuin halpa ja helppo ratkaisu (perheistä nyt puhumattakaan).
Ymmärrän kyllä erittäin hyvin, että tilanne on äärimmäisen raastava. Meillä on ollut hieman vastaava tapaus, eli turha lastensuojeluilmoitus (siitä, että lapset olisi jätetty yksin kotiin, mikä ei pitänyt paikkaansa) ja kävimme läpi tuon kolmen kuukauden selvityksen, missä tuntui, että kaikkea mitä sanottiin voitiin käyttää meitä vastaan. Mutta niinpä vain saimme puhtaat paperit ja todettiin, ettei perheessämme ole ongelmia, vaan ilmoitus oli virheellinen.
Voimia ja koita jaksaa. Toivottavasti se ensimmäinen käynti jo auttaa selvittämään tilannetta ja tiedättepähän jatkossa, että naapurustossanne asuu idiootti, joten kannattaa varoa, mikäli mahdollista. Tosin aina niitä ilmoituksia voi tehdä, oli syyn tapaista tai ei, joten varominenkaan ei aina auta.
Olisikohan kannattanut miettiä tuolloin kyseisenä yönä, kannattaako meuhkata miehelle lapsen kuullen?
"Uhkasin itse lähteä, sillä en jäisi kotiin jännittämään upponiskaisen mieheni tilaa seuraamaan, kun asia oli lääkärikäynnillä selvä. Syntyi riita, kello oli paljon, mutta vanhenpi lapsi onnettomuuden vuoksi hereillä ja alkoi itkemään, ettei äiti saa lähteä. Yksi ainoa riita lasten kuullen, miehen terveydestä."
Ei tuo kuvaus kuulosta tyypilliseltä lapsiperheen arjelta.
miehen onnettomuus ei ollut pieni ja seuraukset ilman lääkärikäyntiä olisivat olleet vakavat. Myöhemmin joutui käymään vielä uudestaankin. Mies itse sanoi jälkikäteen, että meni shokkiin ja shokissa kai olin minäkin.
Onnettomuuksia, tapaturmia sattuu.
Ap, sinä et kuitenkaan kerro, mikä tuo "onnettomuus" oikein on. Mikä onnettomuus voi tapahtua keskellä yötä ja kotona ja mistä tulee niin kova meteli että naapurit huolestuu lastenne puolesta? Ja vielä hengenvaarallinen onnettomuus?
Eli minusta kuitenkin vaikuttaa, että peittelet tätä juttua, mitä teillä on oikeasti tapahtunut. Vaikka kyseessä olisi aikuisten välienselvittely, niin ymmärräthän että tuollaiset traumatisoivat lapset.
Minusta rivien välissä on jotenkin aistittavissa, kuin olisi käytetty välienselvittelyssä aseita, koska tilanne on vaatinut ensiapua? Silloinhan on kyse aika hälyttävästä asiasta. Jos ei kyse ole tällaisesta niin mikset voi kertoa, mikä se tapahtuma oli. Onko ls-viranomaisilla aihetta epäillä että tuollaiset "onnettomuudet" voivat toistua ja myös kohdistua lapsiin?
Vaikuttaa tosiaan oudolta tuo tilanne joten on erinomaisen hyvä, että asiat tullaan tarkistamaan. Onko niin, että pelkäät vain että asiat, joita peittelet tulevat muiden tietoon? Jos ihminen on totuudellinen ja tietää ettei mitään peiteltävää ole, ei silloin ole pelättävääkään.
Minusta tehtiin kosto mielessä lastensuojeluilmoitus. En pelännyt tippaakaan, sillä tiesin että aika näyttää totuuden, eikä minulla ollut salattavaa. Kaikki tosiaan kaivetaan esiin, mutta kukaan ls-työntekijöistä ei ole uhkaava vaan kaikki yrittävät auttaa ja toimia lasten parhaaksi. Iso kiitos heille. Aikuisten on joskus vaikea tajuta, että kysessä on lasten turvallisuus ja hyvinvointi.
Tuossa joku kirjoittikin fiksusti, että jos asia olisi tosi kiireellinen, niin se aika olisi tullut teille heti. On siis ihan hyvä, ettei tarvi heti. Kyllähän se on kurjaa odotella, mutta koittakaa kestää.
Ole ihan rauhassa vain. Ei kannata murehtia etukäteen. Sitten kun sen selvityksen aika tulee, niin ihan rauhallisesti selvität tilanteen.
Kaikkee hyvää koko perheelle. :)
Onneksi itse olet täydellinen. Vitsit että me kaikki sinua ihaillaankin.
Kerrot asiat omalla tavallasi, mutta älä nyt ihan kaikke kuitenakaan mene sanomaan..siis tarkoitan, että kannattaa kuitenkin miettiä, mitä sosiaalitantoille sanoo.
Meistä teki naapuri ilmoituksen, kun vauvalla paha koliikki.
Kuulosti kuulemma siltä, kuin pahoinpitelisin lapsiani..
Soitin ennen tapaamista ja sanoin sosiaalitantalle, että kun vauva aloitti itkemisen, niin myös aloitti vanhempi lapsi.
Minä olin niin onnekas, että siskoni tuli asumaan meille, kun vauvan koliikki alkoi, eli vanhemmalla lapsellakin oli seuraa. Mieheni joutui käymään ulkomailla töissä silloin.
Siskoni oli meillä n.3kk.
Tapaamisessa selitin ihan juurta jaksaen sosiaalitantalle tilanteemme, eikä olisi pitänyt.
Hän otti asian niin, että en osaa hoitaa lapsiani. Minulla oli kyllä näyttää paperit, jotka olin saanut lääkäristä, niissä -näin lyhyesti sanottuna- luki, että koliikista on kyse.
En edes ollut huutanut vanhemmalle lapselle, mutta kuulemma heitä kumpaakin pahoinpitelin, kun niin lujaa itkivät.
Onneksi asiat ovat selvinneet nyt, kun tätini on asianajaja, ja hän auttoi minua.
Mutta ikinä en enää ole niin nolo, että menisin ihan kaiken perheemme tilanteesta ja lapsien itkemistä yms. selittämään sosiaalitantalle tai neuvolaan.
Jotain hämärää tässä on oltava kun ap:lta jo aiemmin kysytty onnettomuudesta ja ei suostu siitä puhumaan.. Jos kyse on perheväkivallasta, edes sen yhden kerran niin varmasti on ilmoitus aiheellinen. Jos taas sattunut tapaturma niin miksi ihmeessä sitä pitää peitellä? Oudota kuulostaa teidän tilanne kyllä...
ei kaikkea tänne suomi24 tartte kertoa, mutta jos niin kiinnostaa, niin on kyse eläimen useammasta puremasta käden lävitse. Meteli syntyi kun piti etsiä ensiapujuttuja ja kun ollaan vasta muutettu niin ne ei olleet kaikista loogisemmassa paikassa. Toki miehellä oli järjettömiä tuskia ja rokotukset ei olleet kunnossa. Eikä meilläkään tämä ole normijuttu, eläinongelmamme on nyt jo hoidettu. En katsonut asian kuuluvan tänne ja pidin mieheni onnettomuuden laatua täysin toissijaisena.
kyseisestä eläimestä ei myöskään ole koskaan ennen ollut haittaa kenellekään, eka kerta kun puri ja myös viimeinen.
Mistä eläimestä oli kyse? Käärmeestä, koirasta vai mistä? Miksi eläin puri? Jos ei eläin ole aiemminkaan purrut, niin miksi puri nyt, jopa usemman kuin yhden kerran? Mikä eläin pystyy tekemään niin suurta vahinkoa? Mikset kertonut eläimen nimeä?
Eli nyt ainakin selvisi se, että teillä on ollut myös eläinongelma. Voiko tämä olla yksi syy ls-ilmoitukseen?
aargh. En ala sepustamaan tänne kaikkea. Se eläin puri tasan ensimmäisen ja viimeisen kerran, ei ongelmaa ole ollut eikä ole enää tulevaisuudessakaan. En ole halukas paljastamaan identiteettiäni joten yksityiskohtiin en mene. Moni tietää mieheni tulleen purruksi.
Mitään eläinongelmaa ei ole kuten jo edellä kirjoitin. Minulle lapset ovat kaikki kaikessa enkä pitäisi eläintä jonka tietäisin agressiiviseksi ollenkaan samassa taloudessa.
Turha vaatia tarkempaa sepustusta kun ei vanhaakaan lue.
Minulla ei sinänsä ole pelättävää, mutta ahdistaa tilanne silti.
Jos tilanne on hoidettu, eläin lopetettu, niin tuon lastensuojeluilmoituksen kanssa ei todellakaan kannata yöuniaan menettää. Tiedän, se on raskasta, kun koko ajan saa olla varpaillaan ja miettiä mitä teen/tein väärin. On omakohtaisia kokemuksia näistä ilmoituksista, se on nykyään sitä matalan kynnyksen-puuttumista. Minä olen kyllä sitä mieltä, että vaikka kuinka on normaaliperhe niin tämä ilmoitus aiheuttaa enemmän pahaamieltä ja stressiä kuin se, että heti tilanteen ollessa päällä joku tulisi katsomaan, onko hätää olemassa. Ja jos on oikea hätä lapsella, ei tämä ilmoitus paljon auta, kun sitä kuukauden päästä selvitellään ja mietitään. Minun mieleeni tuli noista sinun vastauksista, että taitaisi olla paussin aika. Saisitteko lapset jonnekin, isovanhemmille, kummeille, hoitoon ja viettäisitte vähän aikaa kaksistaan? Joskus voisi pieni tauko paikallaan, vaikka kuinka rakastaa lapsiaan.
"Minä olen kyllä sitä mieltä, että vaikka kuinka on normaaliperhe niin tämä ilmoitus aiheuttaa enemmän pahaamieltä ja stressiä kuin se, että heti tilanteen ollessa päällä joku tulisi katsomaan, onko hätää olemassa."
Minun mielestäni vanhempien paha mieli pitää jättää huomiotta, jos on kyseessä lasten turvallisuus ja hyvinvointi. Pahaa mieltä saa kerättyä niin hemmetisti, jos haluaa pahoittaa joka asiasta mielensä. On olemassa vielä sellainen ihmisryhmäkin, "mielensäpahoittajat".
Kumpi on tärkempi? Pahan mielen välttäminen vai lasten turvallisuus? Se vaan kuuluu vanhemmuuteen ja ihmisyyteen että tulee joskus paha mieli jostain. Se vaan pitää kestää ja se kasvattaakin.
Älä nyt kuvittele lasten pois otolla vaan rauhoitu. Selvittäkää miehen kanssa yhdessä lastensuojeluun mitä tapahtui ja miten teillä nyt ylipäätään menee. Kyllä lastensuojelussa tiedetään mitä pitkäaikaistakin stressiä vauvan koliikki huutoineen itkuineen voi aiheuttaa. Ilmoitus on sinne on tehty, joten heidän on sen perusteella toimittava.
Kun on kyse koiran puremasta luultavammin, kotieläin ei käy päälle ilman syytä, joten nyt varmasti on jotain puhuttavaakin teillä sitten lastensuojelun tai muun hoitohenkilökunnan kanssa.
Jos eläin on joutunut tilanteeseen, että puree, se on yleensä joutunut myös rääkätyksi, sama voi tapahtua myös lapsille. Asia on varmasti aiheellista käydä läpi perheessänne ja saada ja teidän myös vastaanottaa apua.
Nyt eläin lopetetiin ja ajattelette , että asia hoitui sillä tavoin, en usko hoituneen. Äitinä ole lastesi turvana ja tukena joka tilanteessa. Mitähän koiralle tehtiin??.
Voi herrajeesus..Kyllä sitä nyt yritetään keksiä asiaa ihan mistä vain. Kyllä esim. koira voi puraista ihan tuosta vain.
Tämän vuoksi pienlapsiperheissä ei koskaan saisi olla koiraa. Koiran voi ottaa vasta kun lapset ovat kouluikäisiä.
Mulla kävi tämä sama mielessä: eläintä on rääkätty. Eläin puolustautuu puremalla eikä käy varsinkaan isännän kimppuun ilman tosi vakavaa syytä. On tosi outoa, jos koira ei ole purrut aiemmin ja sitten yhtäkkiä käy kiinni niin että uhri joutuu ensiapuun. Ei ole normaalia mitenkään. Jokainen joka on koirien kanssa ollut tekemisissä, tajuaa tämän.
On tosi hyvä, että lastensuojeluviranomaiset tulee katsomaan. Tuntuu tosi oudolle ja kierolle koko juttu. Jotenkin aloittaja peittelee ja vähättelee asioita.
Eläin on eläin, ei siihen vain voi aina luottaa. Itsellä kokemusta naapurin täysin kiltistä ja lapsiin tottuneesta koirasta, joka yllättäin, ilman mitään häiriötä tai muuta selkeää selitystä hyökkäsi lapseni kimppuun ja raateli varsin pahasti. Koiralla voi olla vaikka jokin sairaus, joka aiheuttaa tuollaisia kohtauksia ja sitä sairautta ei välttämättä ole pystytty havaitsemaan ennen ensimmäistä kohtausta.
Lisäksi tässä tapauksessa ei tiedetä taustoista yhtään mitään. Jos kyse on yleensä ollut koirasta, niin sehän voi olla vaikka viikko sitten pelastettu ties kuinka pahoista oloista, eikä näin ollen ole millään tavoin luotettava, vaikka sitä ei enää rääkättäisikään. Pelokas eläin voi hyökätä kimppuun vaikka vain siksi, että se kokee olonsa uhatuksi, kun joku imuroi läheltä tai mitä tahansa.
Toisaalta koira voi myös olla oppinut olemaan lauman pää, jolloin se saattaa hyökätä kimppuun, jos sen asemaa uhataan. Ihmisen käteen vain koiran kannalta pieni välien selvittely voi saada aikaan pahaakin jälkeä.
Enhän minä tiedä tilanteesta mitään sen enempää kuin tässä on kerrottu, mutta mikään ei tämän kertoman perusteella viittaa välttämättä minkäänlaiseen lastensuojelutarpeeseen (kunhan päälle käyvä eläin on hoidettu pois uhkaamasta lapsen turvallisuutta). Toisaalta voin ymmärtää myös naapuria, joka on kuullut ehkä hyvin hätäistä huutoa ja saattaa kuvitella kyseessä olevan jonkinlaisen perheväkivaltatilanteen tai jotain.
"Toisaalta koira voi myös olla oppinut olemaan lauman pää, jolloin se saattaa hyökätä kimppuun, jos sen asemaa uhataan."
Tuo on merkki siitä, että koiraa ei ole koulutettu olemaan hierarkkisesti ihmisten alapuolella eli selkeästi kouluttamattomuus ja johtopaikasta taistelu kertoo välinpitämättömyydestä mitä monesti näkee. Koira ei pure, jos sitä kohdellaan hyvin ja sille on osoitettu sen oma asema. Huonosti kohdeltu koira toimiikin arvaamattomasti ja saattaa käydä kurkkuun kiinni.
Joka tapauksessa kai voidaan tulla tästä yhteiseen johtopäätökseen että lastensuojeluihmisten vierailu on oikeasti tarpeellinen, koska tässä jutussa on niin paljon hämärää ja aukkoja, joita ap ei halua kertoa.
Minusta on vähän hullua aloittaja sinulta tavallaan "hakea tukea" hädällesi ja pelollesi tältä forumilta, ja kerrot kuitenkin vain puolet totuudesta. Minulle on ainakin selvää, että jotain mätää tässä jutussa on. Pääasia että saatte nyt apua, sen kiltin ja vastuullisen naapurin ansiosta, joka uskalsi puuttua asiaan. On korkea kynnys alkaa tekemään ilmoituksia ja vielä perusteettomia sellaisia.
voi herranjumala sentään!
En kerro kaikkea tänne, lastensuojelulle kyllä. Heille se kuuluu eikä teille, siis ne yksityiskohdat.
Missään ei ole sanottu että koira puri, missään ei ole sanottu, että se oli ollut oma koira.
Jos en minä kirjoita tänne kaikkea niin ei tarvitse silti vetää johtopäätöksiä TYHJÄSTÄ!
En minä tänään ole enää pelännyt edes, alkujärkytyksestä toivuin jo, luottavaisin mielin menen, että se on se 3kk selvittely ja puhtaat paperit. Olisin silti toivonut paikalle vaikka poliisit, jotka olisivat heti voineet todeta tilanteen ja sillä selvä, eikä 4kk projektia häiritsemään, kun vasta on koliikki loppunut ja vihdoin olisi päässyt nauttimaan lapsesta ihan kunnolla ja seurustelemaan sen kanssa. Lastensuojelusta en odota saavani mitään apua, kun en apua kaipaa.
Hieno juttu, että olet päässyt jo peloistasi. Toivottavasti ne eivät enää palaa, vaan saatte asiat hoidettua sitten kun sen aika on. Ymmärrän hyvin, ettet halua tänne kirjoittaa kaikkia yksityiskohtia, eihän se ole tarpeenkaan, eikä mitään hyödytä, kun ei kukaan täällä voi tehdä tuomiota mihinkään suuntaan.
Ei se välttämättä ole edes mikään 3 kk selvittely. Voi olla, että kerran tapaatte ja ne puhtaat paperit tulee heti. Inhottavia kyllä nuo kuukausia kestävät jutut.
Ps. Eikö se olekin aika pelottava ajatus, että täällä meidän seassamme kulkee ties miten paljon tuollaisia ihmisiä, jotka katsovat tarpeelliseksi paitsi tietää toisen elämästä kaikki yksityiskohdat, myös päätellä (virheellisesti) loput ja tehdä niiden perusteella tuomio?
Totta. Koiraa ei ole silloin koulutettu asianmukaisesti. Mutta tuo olikin vain vastine siihen päätelmään, jonka mukaan koiraa on rääkätty ja se on puolustautunut puremalla. Toisin sanoen, puremisesta et voi vielä päätellä, että koiralle olisi akuutisti tehty mitään pahaa tai vakavaa, etkä näin ollen voi myös päätellä, että lapsi olisi samanlaisessa vaarassa.
Tosin lapsi on vaarassa "päästä perheen pääksi", jos koirakin jo pääsi, mutta edelleenkään tarina ei kerro, että onko kyse omasta koirasta tai onko esimerkiksi vasta hankittu "pitovaikeuksien takia" tai onko kyse edes koirasta lainkaan.
En ymmärrä, millä logiikalla lastensuojelun puuttuminen on tarpeellista siksi, että halua kertoa täällä julkisesti kaikkea. Ehkä sinullakin on jotain, mitä et haluaisi kailottaa koko maailmalle? Jos ihminen ei ole valmis esimerkiksi julkistamaan nolointa tapahtumaa elämässään, niin onko silloin automaattisesti tarvetta lastensuojelulle?
Niin minä en vaan ymmärrä, mikset kerro mikä eläin se on vaan haukut ihmisiä jotka luulee että se on koira. Minusta taas ei ole mitenkään erikoista kertoa, jos ihmisellä on kissa tai koira, mitä hävettävää siinä on, jos kerran sinusta ei ole edes hävettävää tulla kertomaan, että teistä on tehty lastensuojeluilmoitus?
Ei se kellekkään kuulukaan täällä, mitä perheessänne tapahtuu, ei tietenkään. Mutta miksi helvetissä sitten yleensä edes kirjoitat tänne, jos tulet rähisemään, ettei asianne kellekkään kuulu ja miksi kinuat jotain myötätuntoa ja kuitenkin valehtelet ihmisille päin näköä. :)
Jotain salattavaa sulla on, selvästi ja sen takia on hyvä että lastensuojelu ottaa selvää asioista. Minä olen sitä mieltä, että jotain vakavaa ja hirveää siellä on tapahtunut sellaista, mitä peittelette ja jotka naapurit tietää. Lasten etu on aina ensisijainen. Jos sinulla ei ole salattavaa niin ei ole pelättävääkään.
siksi en mene hitto soikoon yksityiskohtiin, koska niillä ei merkitystä ja suojelen identiteettiäni. En aio kylillä huudella lastensuojeluilmoituksesta enkä täällä kaikkea..
Salattavaa ei ole mitään ls-viranomaisilta. Teiltä ja muilta tuomitsevilta on. En halua että lasteni kavereiden vanhemmat katsoo meitä kieroon. Luuletko että jos tieto ilmoituksesta leviää niin maineemme koskaan puhdistuu vaikka ls-viranomaiset toteaisivat puhtaat paperit? Ei kannata olla niin sinisilmäinen.
Koira ei puraise ihan tuosta vaan.
Niin että eiköhän se äijä oo sitä koiraa jotenkin ärsyttänyt ja vaimonkin kanssa vängännyt.
Eläin on arvaamaton, eläin ei ole ihminen. Teidät koirien ym. inhimillistäjät pitäisi kaikki laittaa pakkohoitoon.
Hei ap! kirjoitin äsken pitän viestin, mutta poistin sen, ettei meitä voitaisi tunnistaa. Haluan kuitenkin toivottaa voimia! Tiedän miltä teistä tuntuu, meistä on myös kiusalla tehty aiheeton ilmoitus:( Meillekkin puhuttiin 3kk ajasta mutta yhdellä ainoalla tapaamisella selvittiin, eivätkä edes lapsia tavanneet. lisäksi totesivat, että jos kiusalla tulee lisää ilmoituksia niin pelkällä puhelinsoitolla voivat asian selvittää. Ymmärrän että aika on pitkä ja toi 1kk odottelua rikkoo jo lakiakin, joten voit vaatia sen tapaamisen nopeammin mun mielestä.
Älä välitä noista ylihysteerisistä ihmisistä jotka luulevat että lastensuojeluilmoitus on aina hyvä juttu ja ovat lasten pelastajia kun ilmoituksen tekevät pienestäkin äänestä (toki perhe missä ei lasten huutoa kuulu ja vanhemmat ovat hiljaa on paljon parempi tietty, siellähän ei ole kireää ilmapiiriä kun ei päästetä savuja pihalle koskaan yms) ja heti on jossain jotain mätää jos ilmoitus perheestä on tehty. En usko etteikö kukaan olisi pelkäämättä lastensa ja perheensä puolesta jos ilmoitus tehdään, vaikka kotiolot olisivat loistavat, joten kommentit "miksi pelkäät jos ei ole salattavaa" ovat tuskin vanhempien suusta jotka ovat kokeneet tämän. Samoin se negatiivinen asenne perheitä kohtaan joista ilmoitus on tehty (kuten teidän jutussa: pakko olla jotain mätää kun et kaikkea kerro) saa juuri perheidyllin rikki ja pahaa oloa vain kaikille.
kovasti voimia teille, ja ei siellä ls kukaan huolissaan teistä ole, kun aika on noin pitkälle annettu ja voi tosiaan olla, että selviätte muutamalla tapaamisella, eivät he sitä puhelimessa voi luvata mutta niinkin voi käydä:) Muo muuten helpotti kovasti että mun oma äiti soitti sinne lastensuojeluun ja kerto oman kantansa asiaan, saivat vähän muutakin ilmoitusta kuin vain negatiivista. Ja koita puhua tuosta niin paljon kun jaksat, mä ainakin puhuin ton odotteluajan koko ajan tosta ja se helpotti. muistan että odottaminen oli kaikista hirveintä ja seuraavat viikot kun pelkäs uutta ilmoitusta ja vieläkin välillä käy mielessä, mutta ajan kanssa se helpottaa ja mulla jäi niistä sosiaalitädeistä ihan hyvä kuva, mukavia olivat ja tapaamisesta jäi hyvä maku, vaikken niissä merkeissä uudestaan haluaisikaan tavata;) Mutta huomas kyllä että ammattilaisia olivat ja keskustelun osasivat johdatella niin että huomaavat puhuvatko vanhemmat totta, joten kannattaa olla rehellinen!
Oikein kovasti voimia ja aurinkoisia päiviä koko perheelle, toivottavsti pystyt edes vähän nauttimaan kesästä..
Samoja aatoksia myös. Oletteko miettineet sitä, että juuri siellä kiiltokuva-perheessäkin voi niitä ongelmia olla? Vai ollaanko me äänekkäät perheet niitä suurimpia pesäkkeitä? Minusta on kyllä ihan normaalia, että lapset kiukuttelee ja päästää pahaa oloa ulos, vaikka huutamalla. Jos lapsi ei tätä tee voihan olla ettei toki tunnekaan tarvetta siihen, mutta voi olla myös ettei tunne oloaan niin turvatuksi, että uskaltaisi huutaa tai pelkäisi seuraamuksia. Aina se kiltti ja hiljainen lapsi ei välttämättä voi hyvin, kun taas mellakoiva voi. Vieraan ihmisen on tosi vaikeaa yhden näkemisen tai kuulemisen perusteella diagnosoida perheen tilannetta. Tosi asia on, että niihin turhiin ilmoituksiin menee lastensuojelun aikaa paljon ja se on aina jostakin pois eli kyllä minusta olisi paikallaan soittaa, vaikka ne poliisit paikalle heti tarkistamaan tilanne kuin käynnistää usein raskaskin prosessi koko perheelle. Ja onpahan heti tarkistettu se hätä, ei jää myöskään ilmoituksentekijälle epätietoon, onko tilannetta tutkittu. Ja jos näitä perhesurmia mietitään, aika harvaan kukaan olisi osannut puuttua edes sillä lastensuojeluilmoituksella, vai onko teidän kristallipallossa paremmat patterit?
Tiedoksi kaikille epäilijöille että perheemme tilanteen käsittely sai yhden kerran jälkeen jo lopun. Kaikki kunnossa ja lapsilla asiat hyvin. Ilmoittajalle oltiin jo annettu palautetta että hätäkeskus on näissä asioissa se oikea taho...
Sosiaalivirastossa lastensuojeluilmoitus kirjataan erilliseen lastensuojelunilmoitusrekisteriin. Mikäli joku tekee teistä uuden ilmoituksen silloin entinenkin ilmoitus kaivetaan esille. Piinanne siis jatkuu.
Miksi kukaan tekisi? :o ja jos joku tekee kenestä tahansa ilmoituksen niin se tutkitaan.
Ilmoituksen tehnyt naapurimme oli väittänyt meiltä kuuluneen melua puolen yön aikaan. Totuus oli että tapahtunut tapahtui jo hyvissä ajoin ennen Kello 23. Melkein heti 22 jälkeen. Puhelutiedoista käy tämä ilmi.
Lisäksi naapuri oli selittänyt muitakin juttuja jotka ei pidä paikkaansa. Lastensuojelu haastatteli meitä ja kaikki oli niin kuin pitää. Lapset voivat hyvin ja ovat voimissaan. Olivat yhteyksissä vanhemman hoitopaikkaan ja mitään ei ole kukaan kuin vainoharhainen naapuri havainnut.
Hienoa, että asiat ovat kunnossa ja toivottavasti otitte opiksenne, ettäkä riitele yöllä kovaäänisesti pienten lasten läsnäollessa. Vanhemmat eivät koskaan saa olla niin shokissa, etteivät muista, että heillä on pieniä lapsia. Se on asia, mikä pitäisi olla selkäytimessä.
Sinulla ei ole selkeästi hajuakaan mitä shokki tarkoittaa.
Voi kuule iivari, olen vanhempi ja tiedän, että äiti ei mene koskaan niin shokkiin siitä, että hänen miehensä saa lemmikkieläimen pureman, etteikö pystyisi ajattelemaan samassa asunnossa olevia lapsiaan.
Mene nyt jo oikeasti vaikka tunkemaan pääsi suohon! Syvemmälle, syvemmälle!!
Hyvä, että olet lapseton. Pysy sellaisena.
Meistä teki myös joku "kiva" naapuri ilmoituksen, kun lapset huutavat kovasti ja jatkuvasti (ei pidä paikkaansa) ja äiti huutaa usein ja uhkaa hylätä lapsen. Erityisesti huutaminen ja hylkääminen (?!) kuulemma kohdistuu pienimpään lapseen. Kyseessä on ilmeisesti 3 kertaa suht. kovaääninen riita, kun yritin saada raivoavaa 11-vuotiasta koululaistani kouluun (selvisi sittemmin, että hän ei halunnut mennä koulukiusauksen takia) Uhkasin, että sosiaalitädit tulevat hakemaan, kun on koulupakko ja karjuin kurkku suorana etten jaksa yhtään näitä raivareita, potkuja, lyöntejä minua kohtaan enää, äiti lähtee. Tietää kyllä, että äiti ei lähde.
Näin jälkikäteen ihan älytöntä, mutta meni hermo. Pienin lapsi ollut onneksi päivähoidossa. Toki meiltä ääntä kuuluu muutenkin välillä, kun temperamenttisia poikia useampi ja puhe ei aina tehoa. Nuorimmalle pidetty unikoulua korvatulehduskierteistä puhumattakaan. About 2-3 krt kuukaudessa menee hermo, huudan minuutin ja asiat selvitetään aina jälkikäteen ja pyydetään anteeksi. Kaikista lasten tarpeista huolehditaan, hellitellään ja ollaan siis muuten ihan tavallinen perhe.
Tämä ilmoitus ja käyntipyyntö sossuun tuli siis kuukausi sen jälkeen, kun vanhemman lapsen koulu vaihdettu ja asiat olivat taas hyvin. Melkein hiirenhiljaista on ollut, kun stressi ja lapsen pahaolo loppui. Kouluun lähtee ja sieltä tulee nykyään iloinen poika : ). Hirvittää mitä tästäkin seuraa vaikka ihan mukavankuuloinen sossutäti oli.
Luulisin, että oikea osoite "liiasta" melusta valittamiseen olisi isännöitsijä eikä lastensuojelu, kun kerran ollaan muutoin ihan ns. normaali perhe. En rupeaisi muutaman melukerran takia kenestäkään ilmoituksia rustailemaan. Voisi jokainen miettiä, että mikä kuuluu normaaliin elämään. Lapsista ja vanhemmista lähtee ääntä ja valitettavasti vanhoissa kerrostaloissa äänieristys tosi huono. Emme ole itse valittaneet kenestäkään, vaikka naapuriin muuttanut juoppo, joka sammuilee oven eteen ja bilettelee ja teinien bileitä yläkerrassa. Mutta meitä on moneen junaan, valitettavasti.
Olen käynyt lastensuojelukurssin, ja voin kertoa, että miten huostaanotto menee. Ellei kyseessä ole jostain tosi räikeästä jutusta, kerätään yleensä paksu kansio pikku juttuja. Tuo teidän juttu voisi olla sellainen pikku juttu, joita täytyisi olla kansiossa siis muutama kymmen, sen lisäksi että siellä kansiossa olisi sitten jotain vakavaakin. Eli ette tule menettämään lapsianne tuon riidan takia.
Kun teillä on tuo kuuleminen, ottakaa lääkärin raportti mukaan, josta käy ilmi, että missä tilanteessa haaveri on tullut. Ja hankkikaa raportti siitä, että sinä et ole sitä voinut tehdä.
Jos kerrot vauvasi koliikista, ja sen aiheuttamasta väsymyksestä, heidän ensimmäinen reaktionsa on tarjota lastenhoitoapua; perhetyöntekijää, joka hoitaa lasta säännöllisesti sen aikaa, että äiti saa nukuttua tai tiskattua tai mitä sitten täytyykään tehdä. Lisäksi tähän apupakettiin kuuluu perheleirejä yms. Sitä kutsutaan ennaltaehkäiseväksi lastensuojeluksi. Näin ainakin suurissa kaupungeissa.
Vastaisuudessa kuitenkin miettisin, että miten kovalla äänellä riitelen. Kovaääninen riitely voi johtaa lastensuojeluilmoitukseen, koska pelätään sen psykologisia vaikutuksia lapsiin.