Tiedän että olen ollut täysi idiootti sun suhteen.
montakohan perheriitaa olemmekaan käyneet, kuinka lähellä eroa kävimme, kuinka paljon hän vihaa sinua, kuinka sekaisin olen siitä, että luulen olevani sulle tilivelvollinen tunteistani, mitä on tuntea toisen todellinen menettämisen pelko, samoin ehkä sinunkin sama pelkosi. Mitä on huomata toisen epätoivoiset yritykset pitää liitto pystyssä, miten riippuvainen hän on .... Onko se rakkautta, mitä minä teen. Pienet vaistoaa, ovat nähneet...
tiedätkö, tästä on leikki ollut kaukana :(
Mutta tämäkin kaikki alkoi minun typerästä, hetken kaipuun ja hellyyden, intohimon viettelevästä tunteesta, jonka kirjoitin sinulle.
olet ollut kokoajan oikeassa kaikissa ajatuksissasi minusta.
montakohan perheriitaa olemmekaan käyneet, kuinka lähellä eroa kävimme, kuinka paljon hän vihaa sinua, kuinka sekaisin olen siitä, että luulen olevani sulle tilivelvollinen tunteistani, mitä on tuntea toisen todellinen menettämisen pelko, samoin ehkä sinunkin sama pelkosi. Mitä on huomata toisen epätoivoiset yritykset pitää liitto pystyssä, miten riippuvainen hän on .... Onko se rakkautta, mitä minä teen. Pienet vaistoaa, ovat nähneet...
tiedätkö, tästä on leikki ollut kaukana :(
Mutta tämäkin kaikki alkoi minun typerästä, hetken kaipuun ja hellyyden, intohimon viettelevästä tunteesta, jonka kirjoitin sinulle.
olet ollut kokoajan oikeassa kaikissa ajatuksissasi minusta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi ei, olen itse kulissikodin lapsi missä kaikki oli ulospäin hyvin mutta sisältä todella huonosti. Kurkkua kuristi kun luin tuon. Riippuvaisuus ei ole rakkautta ja tunteissa kannattaa olla rehellinen. Suosittelisin avointa keskustelua kummankin tunteista. Sun kannattaa selvittää pääsi ja ajatuksesi ja tunteesi. Itse muuten toivoin aina että vanhenpani eroavat, kun äitini kertoi olleensa isäni kanssa vain meidän takiamme yhdessä se tuntui todella pahalta. Mutta mitä tahansa teetkin elämässäsi tee sydämmellä ja ole myös vastuullinen. Eli jos et jaksa olla toisen kanssa älä jätä häntä kuitenkaan pulaan. Niin hirveän vaikea ja mahdotonta neuvoa mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta tuo kirjoitus kosketti paljon. Voima olkoon kanssasi ja kaikkea muutakin hyvää.
Kiitos vastauksestasi. Tilanteet eivät koskaan ole niin yksinkertaisia, eikä meilläkään aina riidellä. Lapset ovat kuulleet eropuheitamme, asioista tajuava ymmärtää sen ja on tuonut pelkonsa ilmi.
Mutta kriisi on aina kriisi, ja tuskimpa kukaan täällä ilman niitä selviävät. Olen ajatellut, että mieluummin riitelyä ja asioista puhumista, kuin vailla tunnetta ja peittelyä, alistumista :(.
Avoimia tässä ollaan oltukin, ehkä liiankin. Liian kauan yhdessä, liian lähellä.
Meneekö tämä kirjoitus muuten ihmiselle jonka kanssa sulla on ollut suhde? Tai oletko kertonut hänelle muuten tunteesi?
Olen kertonut hänelle tunteeni.mutta aloitus oli vain hetken ahdistava ajatus jonka kirjoitin pois tänne.