Se syttyi kauan sitten, niin kauan sitten.
Eikä se ole muuttunut miksikään.
Ei se ollut kenenkään syy,
siitä ei voi syyttää ketään,
eikä ole tarvettakaan.
Se vain tapahtui.
Niin käy joskus.
Kun sitä vähiten odottaa.
Jos joskus on tilaisuus niin kerron sen.
Mutta täällä en sano sitä kenellekään, koskaan.
Se on liian arvokasta siihen.
Mutta kerran, joskus jossain - sinulle itsellesi.
Kiireinen päivä edessä, ei kuitenkaan niin kiire että et olisi ajatuksissa.
Eikä se ole muuttunut miksikään.
Ei se ollut kenenkään syy,
siitä ei voi syyttää ketään,
eikä ole tarvettakaan.
Se vain tapahtui.
Niin käy joskus.
Kun sitä vähiten odottaa.
Jos joskus on tilaisuus niin kerron sen.
Mutta täällä en sano sitä kenellekään, koskaan.
Se on liian arvokasta siihen.
Mutta kerran, joskus jossain - sinulle itsellesi.
Kiireinen päivä edessä, ei kuitenkaan niin kiire että et olisi ajatuksissa.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Yksinkertaisen kaunis.
Jep, näin mullakin. Auringonsäteenä elelee hän mun mielessä, jossain tuolla kaukana lie oikeasti :-). Aurinkoista loppuviikkoa! Ehkä joskus saadaan suut kunnolla auki, siis näin :-D. Ja sieltä paljon sanoja ulos.
Mulla oli joskus korvassa niin paljon vaikkua että kuulo lähti, kummasti helpotti kun se tulppa lähti sieltä irti huuhtelulla.
nyt kuulet jo paremmin.
On niin toden tuntuinen runo. Minä, rakastunut nainen, voisin kuvata kohtaamistamme aivan samoin. Poikkeus on siinä, että rakkauteni kohde elää mukanani koko ajan, tein mitä tahansa. Jään sitä kertomusta odottamaan toiveikkaana . . iloa päivään.
melkein toivoisi että ei tehtäisi näin, Jaska vastasi aloittajalle ja tässä olisi toivonut että muut naiset / nainen ei olisi mennyt sorkkimaan ketjuun.
Aloitus oli liian spesiaali, olisi annettu olla rauhassa. Tämä ajatus nousee esiin täällä hyvin harvoin mutta tässä oli sellainen kohta.
ai et oli oiken vaikkua korvassa, kas kun ei räkää nenässä ja paskaa perseessä.
kakaratko näitä aivottomuuksia tänne latelee, mitenhän korvavaikku liittyy alotukseen. ??
No **** mieti ja käytä sitä järkeäs välillä!
minäkään miten se vaikku liittyi mihinkään !
Sori mut rautalanka on loppu.
Se kertoo luultavasti karua kieltä siitä, että parempi pitää suu kiinni. Moni kakku päältä kaunis ;-(
vaikku korvissa ?
Moni pilaantuneen näköinen kakku sisältäkin pahaa.
Kaunista tunnetta paljon, oli varmaan naisen kirjoittama ?
Tyylillä.
Elämä yllätää, eikä sille voi mitään.
Olen elänyt tuon itsekin ja ymmärrän mitä tarkoitat.
Toivotaan, että se päivä tulee.
Hyvää päivää sulle, en voi minäkään olla häntä ajattelematta.
Samoin tunnen ,miksi kaikki pitkin mennä niin pieleen.
viesti.
olemassa
maailmassa
elämässä
kiitos
että olet
http://www.youtube.com/watch?v=1tX5_ka04jY&feature=relmfu
Pidit mun rakkauttani itsestään selvyytenä
Miksi et nähnyt suruani,kun kosketit sydäntäni
Ajoit mut pois ,rikoit mut lopullisesti
et halunut tietää minusta mitään
En mä haluu kuulla sanoa -miksi en kelvannut silloin
leikit vain tunteella ,mutta mä en sua enää huoli.
Olipa ilkeästi kirjoitettu tunteettomalta...
Niin ,koska rakastin häntä paljon.
Hän ei koskaan kysynyt jälkeeni ,mitä minullekin olisi voinut kuulua.
Tietääkö kukaan edes ,miltä tuntuu menettää kaikki.
Tai antaa kaikki ,että voisit saada sen takaisin
Mitä tarkoitat "suurin rakkaus"? En ole kaikkea menettänyt, mutta rakkaimman ihmisen menetin, tuntuu että samalla meni kaikkein tärkein.
Mitä kaikkea joutuisit antamaan saadaksesi kaiken takaisin ja saisitko?
Se tunne oli sellainen sillä hetkellä,sen jälkeen oli vain pimeää.
Ei minulla muuta olisi kuin vain tämä rakkauteni.
haukkua tuntematonta kirjoittajaa ja kaataa pahaa oloaan syyttömien niskaan.
Kaunis viesti se on ,herättää tunteita.
Mun puolesta ihmiset voi lakaista tunteensa maton alle
Ihan miten vain ja kuinka kauan vain.
Noinhan mullekin kävi. Meni pois, eteenpäin, unohti heti. Kaipaan mutta en enää huolisi takaisin.
Mä en sun plussia 40 kaipaa plääää.
Nyt tiedän miten vähän sinä mitään arvostit.
kirjoitit erittäin kauniisti.
Joskus surettaa miten hienoja viestejä menee melkeinpä hukkaan täällä.
mä teen vieläkin sitä. Uskon jonkun olevan mulle ja ajattelen: hän välittää minusta.
Mutta nykyään en jaksa olla täällä paljon yhtään.
Älä pahoita mieltäsi tuntemattomien kirjoituksista. Usko aina tosielämään.
Näistä kauniista kirjoituksista tulee aina mieleen kysymys että miksi ne pistetään tänne eikä sille ihmiselle jota ajatellen ne ovat kirjoitettu?
Heitetään hukkaan kyky ilmaista tunteita ja se ihminen vailla tietoa tunteista.
Luultavasti ei ole pokkaa sanoa suoraan tai sitten nää jutut on vaan täysin tuulesta temmattuja, veikkaan jälkimmäistä.