Tuo nimi on tänä aamuna tuonut minulle mielihyvää, jonka alkuperää lähdin selvittämään muististani, ja yhä enenevässä määrin se tuo kaukaisia hyviä muistoja mieleen.
Ensin kysyisin kuitenkin onko sana teille tuttu?
Ensin kysyisin kuitenkin onko sana teille tuttu?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Vai enenevässä määrin.
Voi herra isä!
Niin:D on se ihmeellistä kuinka joku ikivanha suom.ugrilainen sana: "udhe" alkuaan, voi avata näkömuistiinkin tallentuneita kuvia :)
Vaan et vastannut ihmettelyltäsi, onko se tuttu sana sinulle?
Kyllä on tuttu, mutta eihän sitä enää käytetä eikä mielestäni niitä oikeita uutimiakaan. Itelläni kun onkin nimenomaan näkömuisti, näen silmissäni vitivalkeat oikeasta pellavasta tehdyt kevyet yksinkertaiset laitaverhot tai sitten sellaiset ikkunan alaosaan viritetyt pikkuverhot. Yöksi voitiin isommat vatää ikkunan eteen.
Oli meilläkin laps ollessain myös pellavanviljelykokeilu, mutta liian pieni olin silloin muistaakseni tarkemmin.
Yksikön sana uudin...eikö totta.
Mn,.. niin on
Joo, samanlaiset on muistikuvat minullakin, yksinkertaisen kauniin valkeat
puoliverhot pirttien ikkunalasissa.
Tuo kokonaiskuva on niin pelkistetyn kaunis minusta, ei mitään turhaa siinä tarvita. Kuvina on tallentunut useitakin,...on luovuttava sanoin kuvailemasta,..taidan luonnoksena ensin kypsytellä aiheen,..näkymän maisemaan ja antaa tulvia niiden ennen hahmottamista--paitsi tuon kauniine ikkunakarmeineenkin piirtyneen tienviitan :D juurilleni,..
Hei susmorsian! Kiitos kun tulit mukaan! Se näkymä syntyi jo matkalla keittiöön :D Vanhan ihanan ajan, menneenkin maailman ikkunasta katsova, (arvoitus vielä)--ulkopuolella näkymä nykyaikaa--- kaikkea tämänpäivän juttuja ihan modernismin keinoin,---ohhoh tulihan haaste saada se nautittavaan muotoon aavistuksenomaisesti,..
Ja ikkunan takana vanhat omenapuut....
Aivan ihana se näkymä onkin,,..vaan nyt en voi jäädä siihen, niin hyväätekevä kuin se monelle onkin! Kaikki kaupunkien kasvatit kun eivät ole sitäkään saaneet nähdä.
Ne aiheet olen varmaan jo tuonut esiin riittävästi,...viiimeinen omenapuuaihe kun oli Uusi eurooppalainen ihminen silloisen ajankohtaisuuden tuoma,..sateenkaaren suojaamat lapset puutarhassa omenapuun kukkien alla,.. nyt mentävä on mukaan nykyaikaan,..
Työ on jo hahmoteltu, kirjoitettu osin,¨¨¨¨ taidan sentään ajatuksissani viipyä vielä avoimen ikkunan äärellä maaseudulla, missä kaukana huojuu viljapellot---tuulen henkäyksen tuntuessa täälläkin--- työpöydälläni
Mielenkiintoista kun samanlainen muistikuva tulvahti minullekin mieleen. Kuusiruutuinen ikkuna, josta näky kesäiselle pihalle, valkoiset verhot hulmahtelivat kun toinen puol iikkunasta oli auki. Ikkunan edessä pikku pöytä, jolla valkoinen liina ja verenpisara. Itse katselen verenpisaraa alhaalta päin alle kolmivuotiaana.
Se muistikuva on ennen evakkoon lähdöstä synnyinkodistani.
Olipa ihana, tulin ulkoa missä lannoitin innolla puuskutin ja kitkin, ja vilkaisin tänne kun istuin taas vähäksi aikaa.
Eikö olekin upeaa, kun *jokin* voi nostaa muistikuvia mielessämme, en edes tiedä miten nousi tuo uutimetsana, jos kielikin on tallennettu, t se on vanhan kansanihmisten käyttämänä varmaan.
Soma näkymä oli sinulla, juuri tuo pöytä liinoineen ikkunan lähellä, on niin viehättävä--valon äärellä!
Aattele miten paljon meillä on aivan tiedostamatonta varhaismuistia mukana :) kaikki mikä on uutena avautunut syntyessämme.
Taisit olla alle kolmivuotias silloin saarelta lähteissäsi? Oli niin mielenkinntoista lukea tuosta ajan jaksosta niistä lehtiartikkeleistä!
Ne on aarteita, - ympäristöstä ja ihmisistä, varsin hauska ajatella sitäkin yhteisöä, mikä kuvissasi näkyi, niin aitoina oman miljö'nsä muovaamina.
Musiikkikin kertoo ympäristöstä,-- saaristolaislaulut aivan omalla reippaan iloisella keinunallaan,,..kasakkalaulut taas aavoista aavoista näkymistä ja hurjuudesta, on se vaan meitä muovaavia vaikutteita. heippa ja kiitos!
Uutimet on verhot.
Joo, niin ne on, ne kun verhoo ikkunaa. Kielen muodostuminen alkuperäisestä suomen heimon kielestä onkin mielenkiintoista joskus lukea, tiedä sitten mitä sinänsä on sisältänyt tuokin sana udhe,..tulee mieleen udella, oma mummoni joka ei antanut juosta ikkunaan kurkkimaan kun linja-auto ajoi ohitse, vaikka minusta oli pitkä matka alas maantielle ja jännittävää silloin, jos vaikka pysähtyisi:D
Voihan sentään! Jospa odotinkin äitiä hakemaan kotiin kaupunkiin, missä autoja liikkui.
Missähän lokerossa nuo elämän kuvat säilyvät, ovat säilyneet...sellanenkin putkahti näkyviin, kun Värtsilässä, rajan pinnassa asuttiin 1946-48, että vanha ukkini, iso tukeva vanhankansanmies seisoo aitan oven edessä, jossa on
perheen nuorimmainen, pikkusiskoni ihan vauvana nukkumassa Hänellä oikea käsi ylhäällä pystyssä varoittamassa....hiljaa kakarat. Samassa aitassa tais olla suolalihaa orrella riippumassa talven varalle.
Toinen kuva, hauska, se koko perheen juokseminen ainoan jukurilehmämme perässä, kun se pinkoi parin kilometrin päässä olevalle rajalle..
Ikävä kyllä,Viipurinlinnassa asumisesta juuri sodan loppuessa ei ole jäänyt selviä kuvia, mutta onhan siitäkin omat kuvansa jossain sopukoissa. Sieltä kyllä muistona veljestäni ja minusta maalattu taulu istumassa linnan ikkunasyvennyksessä.
Sana on sen verran vanhahtava, että meillä kotona ei "uutimia" käytetty. Kirjoista olen sanaan tutustunut.
Minun mielikuvassani uutimet ovat kevyet ja vaaleat verhot, jotka voitiin vetää ikkunan eteenkin.
Tulee mieleen kesämökin vinttikamari tai vanhanajan tupakamari.
Moni sana vie ajatukset johonkin tiettyyn ympäristöön ja fiilikseen.
"Uutimet" on valoisa sana.
Ne muistot ovatkin semmoisessa lokerossa tallessa jotka siinä vaiheesa, jos ja kun dementia iskee, otetaan esiin elävinä ja tätä päivää virkistävin
Minun itseäni neljä vuotta vanhempaan ystävääni on kohdannut muistisairaus ja hän juuri ei paljon muusta puhukaan kuin lapsuudestaan ja isästään ja äidistään. Onneksi hänellä muistot ovat valoisia ja hän saa niistä hyvän mielen.
Nykypäivä lipuu ohitse ettei eilistä muista, eikä kiinnosta talouskriisit eikä muutkaan päivänpolttavat asiat. Armeliasta sinänsä, ainoastaan se ahdistaa kun vielä tajuaa muistinsa ja aivokapasiteettinsä huononevan.
Mustarastas tuntuu olevan matkijalintu :D Kiinnitin huomioni miten kauniisti se visersi lähistöllä, olin kuunnellut Sadun* linkin ja ilmeisesti lintu tuli lähemmäki kuuntelemaan :D
Viheltelin sille takaisin, ja me vuoroin vihelleltiin ja kuunneltiin, se ihan odotti ja yllättävästi sai kiinni sävelkuvion! "Fredin, Laula kanssain" oli
oma versioni.
Nyt syömään,.. moikka
Uutimet = verhot= kartiinit (gardin), mm. nämä ovat tuttuja, toki on monia muitakin versioita, vaikkapa salusiineista.
Yksikössään sana on uudin.
Mummollani oli aina kesän koittaessa tapana pestä ja tärkätä utuisen keveät valkoiset pitsiuutimet.
Nyt ne ovat minulla perintönä, mutteipä ole sopivia ikkunoita niille.
Olohuoneen ikkunan edessä on markiisi, ei aatelinen.
Onpahan vilvoittajana, ettei laaja ikkuna kuumenna hellepäivinä liikaa.
Markiisinhan voisinkin lisätä Rööslainin ketjuun.
Millaista oli musliini? Mielessäni on kevyt ja ohut kangas. Käytettiinkö sitä verhoina vai vain leninkikankaina?
Oliko se ohutta puuvillaa?
Minusta uuudin voisi olla johdettu sanasta uusi. Mitään en näistä kyllä ymmärrä
Mielikuvassani on syksyn sato, ruis, ja siitä leivottu uudisleipä`???
En ihan kallistu puuvillan puoleen, lähinnä silkki ohuena, jokin mielikuva on musllimi/musliini :D voihan nenä kun en tarkistanut guggelista, kankaasta Ruotsissa aikanaan. Kasvattiäidillä siellä oli tummansininen pusero hyvien ohutta kaunista hieman röpelöistä musl.kankaasta.
Ei tuntunut halatessa samalta kuin ohut Intian puuvilla esim. tai vauvanvaipat:D
Minäpä googletin. Tietoviisas vastaus sanoo, että musliini on tekstiili,
"ohut ja pehmeä, tavallisesti painamalla kuvioitu palttinasidoksinen villa- tai sekoitekangas."
Lapsuuteni aikana oli monia kangaslaatuja. Sekoitteita monet. Mutta eihän niissä mitään keinokuituja voinut olla, paitsi sota-aikana, jolloin kangas oli SILLAA. Kauheata rypistyvää, pletkua ja kutistuvaa.
Nykyisin on polyesteri. Jos siihen jotain muuta on sekoitettu, niin suhde on kuitenkin vähintään 70% ja 30 %.
Se on kuitenkin kangasta, toisin kuin 60-luvun crimplene. Tieteen riemuvoitto, joka ei ikinä kutistunut eikä tarvinnut silitystä.
Muistan, että lapsuudessani hyvin laskeutuva kangas oli silkkivillaa, ja hieno juhlamekkoni oli tummansinistä silkkisamettia.
Puuvillakangasta sanottiin pumpulikankaaksi, ja siitä ommeltiin vain kesämekkoja. Talvella villakangasta.
Pakinoitsija Ollilla oli uutuussanonta
"Eturientolan kirjeenvaihtajamme uudisoi".
Sanasta on moneen käyttöön.
Oli sellainen tv-sketsisarjakin. Muistan ainakin Erkki Liikasen siinä mukana. Sanoi, ja nyt uutimet. Sit se veti verhon syrjään. Tästä on pal aikaa.
sekin muistui,,,
Niin, uudis- tai uutispuuro, samoin uudesta ruissadosta tehty uudisleipä ovat kyllä mulle ihan tuttuja edelleenkin. Ruispuuroo keittelen muutaman kerran vuodessa, se on mielipuuroni. Runsaan voiköllikän kanssa parasta, toiset tykkäävä puurosta puolukoitten kanssa. Leipää leivon enää hyvin harvoin....ka, eipä tässä syöjii, kelle tekis.
Jossain päin Suomea on edelleen tapana toukokuussa siunata uusi kasvu, että Luoja antaisi hyvän sadon. Itekki oman pikku maani aina siunasin, lurautin vielä jonkin virren päälle.
Sekin on mielenkiintonen asia, miten eri tavalla ennen leipää valmistettiin eri puolilla Suomea. Pohjanmaalla suuret määrät kerralla reikäleipiä, sitten katon vartaat täyteen ja ne olivat kovia. Itä-Suomessa taas leivottiin viikoittain, pehmeänä säilyvää leipää.
pohjalaisten kauniit valkoiset hammasrivit.
Suuret säännölliset hammasrivit vaativat verenkiertoa ikenissä, puremista ja rouskutusta.
Omenapuitahan myöskin pohjalaisissa puutarhoissa kasvaa runsaasti.
Tarvittiin toki maitoakin antaa kasvaville lapsille, jotta hampaat
k e h i t t y i v ä t. Ei tuo nyt pelkästään pohlalaisia koskenut höh, suurperheissä ei leivinuunia pienen leipätaikinan takia lämmitetty, joten järkevinä oli leipoa isompi määrä kerralla.
Näin tehtiin joka taholla ympäri Suomen maaseutua!
Haeskelin selitystä sanalle "uuku", koskapa viime viikolla Runon ja rajan tietä matkatessani ihastuin tuohon kauniiseen rajapitäjään. Uukua en löytänyt, mutta uudin tuli vastaan. Uudin tarkoittaa alunperin vuoteen kankaista hyönteissuojaa, esimerkiksi aitoissa nukkuessa käyettyä.Lapissa sillä on vieläkin tärkeä tehtävä sääskiltä suojautumisessa, siellä nimitys on ilmeisesti saamelaisperäinen rankinen.
Varustin vauvojeni ensivuoteeksi korin, jonka suojaksi ripustin yläpuolelle ohuet puuvillaiset verhot, kuin pesäksi pienelle. En muista kuitenkaan niitä vetäneeni koskaan kiinni, pitihän nukkuvan vauvan kasvot aina heti nähdä. Vaunuihin laitoin kesäaikaan kuomun aukkoon sideharsokankaan. Pikkutytöt tahtovat vuoteisiinsa tyllisiä prinsessakatoksia, jonne voi vetäytyä haaveilemaan. Taitaa olla sisutusmuotia hankkia myös suuria moskiittoverkkoja makuuhuoneisiin, pihallakin se olisi kätevä kesäisiin päikkäreihin.
Kirjallisuudessa on tunnelmallisia kuvauksia pellavauutimien läpi siivilöityvästä auringonvalosta, palsamin hehkusta ikkunalaudalla. Humoristinen kuva on utelias eukko verhojen raosta kurkkimassa , kuka kenekin kanssa menee ja minne. Sentraalin Sandra ja Serafiina näkivät Niskavuoiren Aarnen hiihtelevän kansakoululle yömyöhään Ilona-opettajan luo, siellä ne sukset seisoivat toditusaineistona opettajaneidin ikkunan alla.
Verhojen nimityksiä on myös ikkunan yläpoikkiverho kappa. Kappa onkin monikäyttöinen sana : vetomitta, naisten päällystakki ja muukin viittamainen vaatekappale, tekniikassakin käytetty jotain suojusta merkitsemässä.
Kun varhain aamusella nostin hiukan makuuhuoneen pimennysrullaverhoa, huokasin, että kappas vaan, taas sataa ...
Etymologisessa sanakirjassa, joka on harvoin tarvittu mutta rakas hakuteos hyllyssäni uudin-sanan alkuperästä seuraavasti:
"Vuodeverhoa, esim. hyönteisiltä suojaavaa kangaskatosta merkitsevällä uudin-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan uuvin, vatjan uvvi, viron murteellinen uudi, udmurtin ym" ... jne (Muissa sukukielten esimerkeissä on sanassa foneettisia merkkejä, joita näppikseni ei tunne.)
"Sana kuuluu ikivanhaan, omaperäiseen sanastoon ...... Suomen kirjakielessä uudin on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745."
Omissa muistikuvissani uutimiksi saatettiin (?) sanoa ihan vain tavallisia vaaleita verhoja ikkunoissa, mutta hämärä on mielikuvani. Sana ei kuitenkaan ole minulle vieras, mutta vain pienenä olen kuullut sitä käytössä. Eri murteissahan sana on tietenkin saattanut saada vähitellen eroavia merkityksiä.
Nykysuomen käsikirja sanasta mm:
uudin, tav.monikossa.
1. (kankainen) ikkuna- tai oviverho, vrt kaihdin, kartiini.
2. vuodeverho, uudinsänky. Uutimilla varustettu länsisuomalainen kerrossänky.
texsanell
Klikkasin kuvaasi niccisi edessä. Oletko sinä tex kuva sarjassa oleva silmälasipäinen nainen.
Mielikuvat saa yleensä toisen ulottuvuden kun näytillä on konkreettista katsottavaa...
Olenhan minä siinä, enhän nyt ketään muuta voisi laittaa ilman selitystä :) Tässä kun on kamera tulee leikiteltyä joskus.
Nyt kyllä heitti oletukset härän pyllyä. Viehättävä tasapainoinen, tarpeen vatiessa topakka nainen siinä onkin. On tässä käynyt mielessä joskus ajatus nokkavasta naisesta.
Kiitos, kun kerroit
Uudin. Kuukelikuu.
Uutimet, on kaunis sana. Lapsuuden kodissani äitini puhui karteekeista, se ei tarttunut omaan puheeseeni.
Se on kaunis sana minustakin, samoin on "tyttöjen" hyvässä hengessä kirjoitukset, Susmorsiantakin tulee ihan ikävä.
Tempperamenttinen Sus, oli aina oma itsensä, eikä palnnut vanhoihin kiistoihin koskaan, Siitä kunnioitinkin häntä.
Kuka lie löytänytkään ketjun, toi mieleen hyväntahtoisen keskustelun kulun!