Moi! eli oon 16 vuotias poika täältä helsingistä. Olen tiennyt olevani homo jo 12 vuotiaasta (ihme kyllä, mut en koskaa pitäny itseäni heterona). Silloin 12 vuotiaana kiinnostus poikia kohtaan alkoi. Pidin silloin poikia ns. "seurustelutyyppeinä" ja heidän kanssaan oli joskus vaikea ystävystyä, tietty mulla oli silloin pari hyvää poikakaveria, mut enemmän tytttöjen kanssa tulin toimeen. Yleensä jos ystävystyn jonkun pojan kanssa, nii helposti myös ihastun häneen. Ala-asteella alkoi myös kiusaaminen, kun pojat alkoivat huomaamaan, että en ollut poikamainen poika vaan tyttömäinen poika, joka oli tyttöjen suosikki. Joka päivä kiusaaminen paheni, mut mä olin yllättävän vanha ja en välittäny ollenkaan kiusaajista. Se teki musta vahvan ihmisen. Ylä-asteella taas kiusaaminen loppui. Ja nyt kaikki kaverit tietää, paitsi perhe ei viel tiie. Suurin ongelma tässä onkin perhe, ku meijän perhe on hyvin uskonnollinen ja se on aiheuttaa tietenkin paineita. Mä haluisin niin kertoa niille, mut en vaa uskalla. Mä oon hyväksyny homouteni aikoja sitten ja en koskaa vaihtaisi sitä mihinkään. Oon onnellinen homona. Kyllä mä varmaan joku päivä vielä uskallan kertoa perheelleni, ehkä sillon ku mulla on poikaystävä ja muutenkin oma elämä kunnossa :) Ps. jos joku täältä lähialueelta haluaa tutustua nii vastaa ihmees tähä viestii :) tykkään tutustuu uusiin ihmisiin. Ja vielä kerran, älkää välittäkö kirjoutusvirheistäni, en oo syntynyt Suomessa :)
Olen homo!
ylpeä!!
12755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sanoit olevasi "tyttömäinen poika". Eiköhän vanhemmillasi ole jo luuloja seksuaalisuudestasi.
no en mä kauheesti oo ees tyttömäinen, varsinkaan kotona.
En etsi seksiä!
Olen myös homo.
Hyvät homot, en yhtään ihmettele, että miehet löytävät rakkaansa toisistaan, naiset ovat nykyään hyökkääviä ja itsensä tarjoajia ja pukeutuminenkin on puolialastonta: ylä- ja alapää paljaana ja keskivartalolla vähän verhoa...
Seksikö heillä aina mielessä?
Moi voiks antaa s posti osoitteen ni laitan viestiä
Mie mietin kans vuosia sitte tota samaa, että nii haluis kertoa mutta ei mitenkää pysty ja olin myös päättäny että sitten ku seurustelee tjsp. myöhemmi nii kertoo vast sillo.
Se vaatii kyl aikaa ja itsenäistymistä, että pystyy siihen:) Ite vast muutama kuukaus sit kerroin, ku olin muuttanu pois kotoa ja alottanu ''oman elämän''. Nii ei kestäny enää elää piilossa. Se on mahtava tunne, kun saa vihdoin olla mitä on eikä tarvii peitellä mitään! Tuntuu että siitä se elämä vasta alkaa.
Zemppii sulle =)
Ps. ja kiusaajista ei kannata välittää, ne on säälittäviä ^^
Joo ei mulla oo vielä kiirettä kertoo ja uskon et siit tulee hyvä olo, ku vihdoin on kertonu :)
Kiitos sulle! ^^
Kannattaa jaakko lukee tarkkaa, ennenku ehdottelet mitään ;)
Joo, ärsyttävää tollanen ittensä tyrkyttäminen.
Munkaan elämä ei ole niin ruusuista ollut. Kuinkahan monta kertaa mut on hakattu? En ole laskuissa pysynyt mukana. Ja kyllä niitä lihaksiakin löytyy, muttei niin suurelle porukalla voi yksin mitään. Viimeks aukes pää, hyvä kun ei mennyt taju.
No mua ei oo onneks hakattu koskaa, mut kyl se henkisesti tuntuu pahemmalta :\