Jumalalta ei voi vaatia vastarakkautta

Jossain sanomme, että jumala on rakkaus.
Meidän kristittyjen jumala on muuten melko omituinen ja ainakin raamatun mukaan vaihtaa "väriä kuin kameleontti", Alkulehdillä luo
maailman asettaen luomansa heti kiusauksiin - ajaa luomansa pois paratiisista, vaatii uhreja,
kyllästyy luomiinsa huuhtoen vedenpaisumuksella,
ilkeyksissään sekoittaa kielet etteivät ymmärrä toisiaan, antaa kantaisä Aabrahamille ilkeän mahon vaimon, jonka seurauksena syntyy vuosituhansien veljesviha... päästää poikiaan rakastelemaan maan tyttärien kanssa, uhottelee kostavansa isien pahat teot lapsille moneen polveen, on mustasukkainen toisille jumalille varoittaen ihmisiä ettei saa palvella muita jumalia... eikö hän olekaan kaikkivaltias, jos on niin eihän hänen tarvitse välittää muista jumalista jos niitä ei kerran ole...

Rakasti maailmaan niin, että antoi ainokaisen poikansa... tarsiilainen Saulus teltantekijä taas oli sitä mieltä, että rakkaus ei etsi omaansa vaan on pyyteetäntä...
jos vaatii rakkautta niin silloin ei ole itsellä rakkautta... eräs nobelisti kertoo hyvin kirjassaan "Suurin rakastava" nasarean kulkurista,
ja juuri keskustelin erään ystäväni kanssa heidän laulavan intialaisia nuotiolauluja leirinuotiollaan... tule mieleen tuo kukonlaulu ja kolme kieltoa... miten minä voisin vaatia jotakuta rakastamaan itseäni .. itse tunnen rakkauden niin, että se vain on ... riittää kun saan rakastaa... en kysele koskaan saanko rakstaa... en myöskään keneltäkään...rakastatko... jos joku rakastaa hän rakastaa pyyteettömästi eikä siihen kuulu asettaa eikä vaatia mitään ehtoja...

Minun jumalani on suuri ja yläpuolella kaikkien näitten inhimillisten heikkouksien joita meillä ihmisillä on... olisi todella hullunkurista vaatia luojaltaan jotain, sillä minä ainakin luotan täysin luojaani, että kaikki menee hänen piirustustensa ja suunnitelmiensa mukaan eikä minulla ole mitään syytä puuttua siihen ja alkaa vaatia....