Minulle on tullut hirveä pakkomielle siirtyä takaisin opiskelemaan nyt 46 vuotiaana. Minulla jäi nuorena teknisen alan opinnot puolitiehen koska ahneena ja lyhytnäköisenä lopetin opiskelut saatuani työpaikan (alunperin kesätyöpaikka).
Vasta nyt 25 vuotta myöhemmin minua on alkanut kaduttamaan kesken jätetyt opinnot ja asiaa vaivaa minua jatkuvasti. Kiinnostaisi kovasti mennä kauppakorkeakouluun (avoimen yliopiston kautta), mutta minua mietityttää, että onko siinä enää mitään järkeä koska olen valmistuessani 51-52v ja kuka palkkaa enää tämän ikäistä "vastavalmistunutta"? Töitäkin olisi enää alle 15v ennen eläke-ikää. Mietin myös tulevaa eläkettä joka pienenisi jos nyt sitoutuisin opiskelemaan 5-6 vuodeksi.
Kiitollisuudella ottaisin vastaan kommenteja puolesta ja vastaan ...
terveisin MasaH
Vasta nyt 25 vuotta myöhemmin minua on alkanut kaduttamaan kesken jätetyt opinnot ja asiaa vaivaa minua jatkuvasti. Kiinnostaisi kovasti mennä kauppakorkeakouluun (avoimen yliopiston kautta), mutta minua mietityttää, että onko siinä enää mitään järkeä koska olen valmistuessani 51-52v ja kuka palkkaa enää tämän ikäistä "vastavalmistunutta"? Töitäkin olisi enää alle 15v ennen eläke-ikää. Mietin myös tulevaa eläkettä joka pienenisi jos nyt sitoutuisin opiskelemaan 5-6 vuodeksi.
Kiitollisuudella ottaisin vastaan kommenteja puolesta ja vastaan ...
terveisin MasaH
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suosittelen. Siksi, että aikuisena valmistuu huomattavasti nopeammin kuin nuorena, ja ainahan voi palata entiseen ammattiin, jos uutta ei löydy.
Itse valmistuin 47-vuotiaana, mutta toisaalta töitä ei niin vain ole löytynyt. Miéhillä tilanne on parempi.
Eli kannattaa mennä koulun penkille.
Laskeskelet 46-vuotiaana vuosia eläkeikään....?! Itse pari vuotta nuorempana olen vasta päättänyt miksi haluan isona...
Kaupallisen puolen ammattitutkinto ja siihen päälle täydennyskoulutusta minulla kyllä jo on ja työkokemusta sen puitteissa olen saanut hyvinkin monipuolisesti. Erikoistua olisin halunnut yhteen suuntaan (viestintä), mutta siellä sekä opiskelu-että työpaikat ovat ihan kiven takana, joten pari vuotta sitten luovuin siitä ajatuksesta ja selvitin, että miksi oikeasti haluan isona. Sen seurauksena olen pyrkinyt yliopistoon pariinkin otteeseen, mutta toistaiseksi ei ole napannut... luovuttaa en ole ajatellut.
No jaa... Itselläni on dippainssin paperit ja nyt menossa väikkärin teko. Liiketaloutta ja johtamista. Takana pitkä työhistoria eriasteisista johtotehtävistä. Ikää 50.
Töitä on haettu viimeiset 5 vuotta, aivan turhaan, eikä opinnoista joskus valmistuminen tule muuttamaan asiaa tässä suhteessa suurella todennäköisyydellä yhtään mihinkään.
Ylenin aikanaan työelämässä hyvin nopeasti vahvalla asiaosaamisella ja kunnianhimolla., sekä luonnollisesti kovalla työllä. Asianhallintaa ja kokemusta kiitellään, mutta homma kaatuu aina vahvaan kunnianhimoon ja uralla etnemiseen tyyliin "et taida viihtyä tässä tehtävässä, kun olet haastavamissakin ollut", "tulevaisuuden tavoitetaso on niin korkealla...", "motivaatio ei todennäköisesti tule riittämään tähän tehtävään..."
Jostakin syystä kohdallani kuvitellaan, että minun pitäisi tyytyä aikaisempia paikkoja alempaan tehtävätasoon (korkeampaan, tai edes entiseen ei pääse edes haastatteluun ilmieseti työttömyyden takia) ja unohtaa kaikki etenemishaaveet.
En edes korosta vahvaa eteenpäinpyrkimishaluani arvoissa haastatteluissa mutta olen vastannut rehellisesti kysymyksiin tulevaisuudentoiveistani ja -pyrkimyksistäni. Ne taas ovat hyvinkin realistiset kykyjeni ja osaamiseni puolesta, kun olen pystynyt monessa yhteydessä itseäni ja osaamistani vertaamaan niihin, jotka vastaabia tehtäviä tekevät, ja vanhastakin työelämästä on melkoisia näyttöjä CV:ssä .
Eipä siinä, omalta osaltani lopputyöikä meneekin kortistossa, mutta onhan opiskelu ihan mukava harrastus, etenkin kun repii kiitettäviä arvosanoja jatkuvasti nuorempien harmiksi :-)
Mutta älä lannistu. Tuolla työkokemuksella ja koulutuksella sinulle ei ole muuta mahdollisuutta tässä maassa kuin alkaa yrittäjäksi. Mitä nopeammin hyväksyt tämän tosiasian, niin sen nopeammin pääset uuteen alkuun. Jos oman yrityksen perustaminen tuntuu huonolta ratkaisulta, niin yritä löytää myytävistä yrityksistä sellainen mikä sopisi sinun vahvuuksille. Itse olen työtön nelikymppinen KTM ja olen tullut omalla kohdallani tähän tulokseen.
Itse olen 3-kymppinen, useita vuosia työelämässä ollut nainen. Totaalinen alanvaihto ja akateemisen tutkinnon suorittaminen hiipi mieleen pikkuhiljaa ja tänä keväänä toteutin vihdoin suunnitelmani, hain yliopistoon ja pääsin heti sisään haluamaani tiedekuntaan vaikka hakujoita oli pilvin pimein. Tästä se alkaa, vaikka nuorempien seurassa opiskelu voi ollakin henkisesti haastavaa. "Pakkomielteissä" pitää mielestäni ryhtyä määrätietoisesti tuumasta toimeen jos ne ovat sitkeää sorttia, olipa järkeä tai ei, muuten saattaa kaduttaa loppuelämän. Ei oppi ojaan kaada! :)
Suoritin toisen yliopistotutkinnon kaksi vuotta sitten, 54-vuotiaana. Sisään menin avoimen väylän kautta, joten suoritettuja opintoja ja hyväksilukuja tuli niin, että periaatteessa tarvitsi suorittaa vain pääaineen syventäviä opintoja.
Opiskelin työttömyysetuuden turvin kaksi vuotta (määraikainen työ sattui loppumaan juuri sopivasti ;) ), ja opiskelin kaikkea muutakin mielenkiintoista tänä aikana. Pitkän työuran jälkeen opiskelu tuntui nuorruttavan, ja olihan opiskeluaika tavallaan kuin pidennetty vuorotteluvapaa.Töitä olen uudelta alaltani saanut ja työmotivaatiokin työn mukanaan tuomien uusien haasteiden myötä on noussut. En laske enää vuosia eläkkeeseen, kuten tein aikaisemmin; tuntuu, että voisin työskennellä jopa 70-vuotiaaksi. Harmillista vain on ollut vain eräiden työnantajien suhtautuminen palkkaukseen, koska eivät halua maksaa kokemuslisiä. No sellaisiin paikkoihin en ole jäänyt enkä jää, vaan olen hakeutunut paikkaan, jossa palkkataso miellyttää. Entinenkin työ on alkanut uudestaan tuntua mielekkäältä.
...ja avoimen väylästä pääsee sisään vain, jos ei ole jo yliopistotuktoa takana. Mikäli yliopistotutkinto on, joutuu samalle viivalle ylioppilaiden kanssa == pääsykokeisiin.
Yliopistotukinto tosin antaa jatko-opintokelpoisuuden periaatteesta missä tahansa yliopistossa, joten jatkotutkintoa opiskelemaan pääsee ilman pääsykokeita, mutta sekään ei sitten ihan läpihuutojuttu ole. edelleen, jatkotutkinnosta ja professorista onkin sitten kiinni, paljonko joudut tekemään täydentäviä opintoja tieteenalalta toiselle siirtyessäsi.
Miten tuo "avoin väylä" toimii? Pitääkö Avoimen yliopiston opintoja olla paljonkin? Itselläni merkonomin tutkinto sekä yksi ammatillinen tutkinto takana ja ikää jo 52 vuotta. Kiinnostaisi kuitenkin vielä sivistää itseäni lisää. Työpaikka on hyvä mutta jotain puuttuu.
Lykkyä pyttyyn aloittajalle. Itse en enää aio opiskella yhtään mitään, kun ei se hyödytä näin vanhan ja paskan kohdalla. Työkkärissä pakotettiin kerran ammattititaidonkartoituskurssille, kun yritin työkkärin tädin mielestä liikaa omaehtoisesti hakeutua koulutuksiin, joista olis mulle oikeasti ollut jotain hyötyä. Sai sen mitä halus, työttömän joka ei enää pistä tikkua ristiin minkään eteen. En tuo pakkopullan(suoraan perähanurista olleen pläjäyksen) jälkeen ole hakenut mihinkään koulutuksiin tai töihin. Ei näin tyhmän kannata vaivautua. Sen pakkopullan vetäjän mielestä, mun olis pitänyt mennä uudestaan kouluttautua ammattiin, josta oli jo vastaanvanlainen tutkinto suoritettuna. Joten ei näin typerän kannata enää yrittää opiskella tai hakea edes mihinkään koulutuksiin, menee vaan koulutukset hukkaan näin tyhmän kohdalla.
Kyllä kannattaa lähteä opiskelmaan ihan minkä ikäisenä tahansa! Itse opiskelin aikoinaan yhden korkeakoulututkinnon, joka ei loppujen lopuksi ollutkaan se oikea juttu mulle. Täytän pian 40. Hain kuitenkin nyt keväälla opiskelemaan yliopistoon normaalin pääsykokeen kautta alaa, johon on pajon hakijjoita (pääsykokeessa oli n. 170, sisään pääsi n. 20). Pääsin sisään ja olen aloittamassa opinnot. Kannattaa aina yrittää! Itselleni selkeytyi vasta viime aikoina mitä todella haluan tehdä 'isona'. Kuka voisikaan alle parikymppisenä olla varma siitä mitä haluaa tehdä seuraavat 40 v. elämästään. On toki niitäkin jotka ovat varmoja alastaan jo tuolloin. Itselläni meni 20 vuotta asian selvittämiseen.