täällä ihan oikein ole, mielestäni, jos voisi keskustella oikeastikin. Omia ajatuksiaan täällä voi toki purkaa, mutta sen verran pitäisi huolehtia, ettei koukuta tänne ketään tunnesitein. Se on mahdollista omissa tai toisen nimissä, jos antaa toisen tuntomerkkejä siten, että niistä tunnistaa itsensä.
Miksi sitten ei voi keskustella kasvotusten, jos tuntee toisen? Onko teillä jotain puolusteluja tai selityksiä sille? En haluaisi uskoa, että tätä ainoastaan kiusanteon vuoksi tehtäisiin.
Toisaalta sitten, jos molemmat antavat tuntomerkkejä toiselle ja jonkinlaista keskustelua käydään, niin miksi ei sitten yksityisesti? Onko tarkoitus peittää se, että tuntee jokun? Mustasukkainen puoliso tms.? Riittäisikö tällainen keskustelu heille?
Jos keskustelu pysyisi yleisellä tasolla, eikä mentäisi henkilökohtaisuuksiin ja todella käytäisiin keskustelua eikä vain heittoja ilmaan, niin näkisin tässä jotain järkeä.
Onko tässä jotain järkeä, mitä en ymmärrä?
Mulla on yksi outo ajatus, jota en edes tänne viitsi kirjoittaa, selitykseksi. Onko teillä jotain, mitä voisi jakaa?
Miksi sitten ei voi keskustella kasvotusten, jos tuntee toisen? Onko teillä jotain puolusteluja tai selityksiä sille? En haluaisi uskoa, että tätä ainoastaan kiusanteon vuoksi tehtäisiin.
Toisaalta sitten, jos molemmat antavat tuntomerkkejä toiselle ja jonkinlaista keskustelua käydään, niin miksi ei sitten yksityisesti? Onko tarkoitus peittää se, että tuntee jokun? Mustasukkainen puoliso tms.? Riittäisikö tällainen keskustelu heille?
Jos keskustelu pysyisi yleisellä tasolla, eikä mentäisi henkilökohtaisuuksiin ja todella käytäisiin keskustelua eikä vain heittoja ilmaan, niin näkisin tässä jotain järkeä.
Onko tässä jotain järkeä, mitä en ymmärrä?
Mulla on yksi outo ajatus, jota en edes tänne viitsi kirjoittaa, selitykseksi. Onko teillä jotain, mitä voisi jakaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tunteiden purkua. Ajatusten tuuletusta. Toisinaan kirjoittaessa asiat myös valkenevat eri tavalla kuin hiljaa mietiskellessä. Ja viestit on kuitenkin mukava tarvittaessa osoittaa tietylle, ettei jokainen ole niitä omimassa itselleen.
Mikään ei tietenkään muuta sitä, ettenkö kertoisi kaikkea myös kasvotusten jos joskus voisin, tai ettenkö myöntäisi kirjoittaneeni tänne, jos hän sitä minulta kysyisi. Avoimin sydämin on uusi elämänasenteeni - sallia tuntea kuten tuntee, kirjoittaa kuten tuntee, puhua kuten tuntee.
Liika tunteiden tukahduttaminen vain sairastuttaa.
sun ajatuksen, kiitos vastauksesta. Tunteiden tukahduttaminen ei ole hyväksi ja jos sellaista on tehnyt, niin ymmärrän, että tätä voi käyttää ikään kuin terapeuttisena kirjoitteluna. Harjoitteluna. Voihan siitä joku toinen saada omaan ajatteluunsa jotakin uutta.
Kyllä täällä kirjoittaminen on auttanut paljonkin - kirjoitin ennen ilman nikkiä, mutta nyt haluan jollain tapaa allekirjoittaa sanani.
Harjoittelua, kyllä. Reflektointia siitä mitä tuntee, mitä tapahtui, mitä tuli tehtyä tai jätettyä tekemättä. Mitä nyt tekisi toisin. Paljon täällä on myös näitä turhan huutelijoita, mutta itse ainakin olen myös oivaltanut paljon enemmän sitä mistä omat tunteeni kumpuavat.
Ja joskus sanat on vain saatava ulos. Päiväkirjaan kirjoittamisella ei ole aivan samaa efektiä, sillä täällä kirjoittaminen on kuitenkin julkisempaa. On pakko laittaa itsensä framille näin sanotusti ja testata rohkeuttaan. Jos on ollut ujo ja heikon itsetunnon omaava voi tämä toimia eräänlaisena harjoittelukenttänä kyllä. :-)
Kunhan vain ei ajaudu liian syvälle harhaan siitä, että viestit menisivät perille ja vastaajakin olisi se oikea. Näin ei kuitenkaan ole. Välillä tänne kirjoittelu onkin kuin puhuisi omalle peilikuvalleen.
No, järkyttävää jos joku täällä kiusakseen kirjoittelisi. Aikuiset ihmiset. Ajatuksen purkua/tuuletusta, yleisesti ihmissuhteista mielipidettä, joskus heitän huulta. En osoittele kenellekkään, koska kyllä minä ne asiat voisin sanoa myös irl mitkä mieltäni painaisi.
Joskus olin valmis hänen kanssaan keskustelemaan kirjoitteluista tänne, hän ei
jostakin syystä.
Jätin asian, koska hän kielsi asian niin moneen kertaan jyrkästi päin näköä, vaikka ihan varmuudella tiesin toisin.
En halua koskaan enää jatkaa keskustelua aiheesta, jos hän itse ei aloita aiheesta puhumaan.
Viimeinen tekstari tähän liittyen oli, että jätetään aihe tarpeettomana. Näin tein. Lopullisesti.
Tiedän, että tämä tulee aina olemaan jollakin lailla ystävyydessämme hiertävä kivi kengässä, niin valitettavaa ja surullista kun se onkin.
En itsekään ole ollut puhdas kun pulmunen täällä kirjoittelussani, sen myönnän ja varmasti ison anteeksipyynnön olen velkaa.
Jos en koskaan voi sitä livenä tehdä, niin tässä: ANTEEKSI.
Tein päätöksen, että vaikka mitä täällä lukisi, en enää koskaan alennu jauhamaan tyylillä, miten tässä eräänä päivänä.
"Mulla on yksi outo ajatus, jota en edes tänne viitsi kirjoittaa, selitykseksi."
No kirjoitapa kuitenkin, saadaan näkökulmaa.