En oikeen tiennyt mihinkä kategoriaan tämä olisi pitänyt sijoittaa mutta laitampa nyt tänne.
Elikkä olen seurusetellut nykyisen poikaystäväni kanssa n. kolme vuotta. Molemmat olemme parikymppisiä ja avoliitossa olemme olleet kohta vuoden. Lasta siis emme ole viellä edes suunnitelleet. Olemme molemmat kuitenkin vilpittömästi sitä mieltä, että jos se lapsi nyt sattuisi tulemaan niin sitten se on tullakseen.
Olen kuitenkin miettinyt, että periaatteessa jos olisin raskaana olisin enemmänkin riemuissani kuin masentunut. Ainut asia mitä mietin on oman sukuni asenne. Oma äitini sai ensimmäisen lapsen kun oli 24 vuotta. Hänen mielestään oli vielä silloin liian nuori. Oma äitini ja mummoni on usein minulle sanonut: "Ettehän te varmasti hanki lapsia vielä pitkään aikaan."
Tiedän että he sillä hyvää tarkoittavat, mutta mitäpä sitten jos se lapsi sattuisikin tulemaan, miten he sen vastaan ottaisivat? Ja sekin tässä päässä pyörii että mikäs sitten on se oikea aika? 30? Joten rakkaat äidit, ja tulevat sellaiset. Mikä on teidän mielipiteenne?
Elikkä olen seurusetellut nykyisen poikaystäväni kanssa n. kolme vuotta. Molemmat olemme parikymppisiä ja avoliitossa olemme olleet kohta vuoden. Lasta siis emme ole viellä edes suunnitelleet. Olemme molemmat kuitenkin vilpittömästi sitä mieltä, että jos se lapsi nyt sattuisi tulemaan niin sitten se on tullakseen.
Olen kuitenkin miettinyt, että periaatteessa jos olisin raskaana olisin enemmänkin riemuissani kuin masentunut. Ainut asia mitä mietin on oman sukuni asenne. Oma äitini sai ensimmäisen lapsen kun oli 24 vuotta. Hänen mielestään oli vielä silloin liian nuori. Oma äitini ja mummoni on usein minulle sanonut: "Ettehän te varmasti hanki lapsia vielä pitkään aikaan."
Tiedän että he sillä hyvää tarkoittavat, mutta mitäpä sitten jos se lapsi sattuisikin tulemaan, miten he sen vastaan ottaisivat? Ja sekin tässä päässä pyörii että mikäs sitten on se oikea aika? 30? Joten rakkaat äidit, ja tulevat sellaiset. Mikä on teidän mielipiteenne?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oikea palsta sinulle on vauvakuume. Tämä palsta on tarkoitettu raskaanaoleville naisille, jotka haluvat jakaa kokemuksiaan raskaudesta.
jaahas nohh, täytynee laittaa tämä sinne sitten...
paitsi,että minulla ei ole sitä vauvakuumetta... että sikäli sekään ei taida olla se oikea palsta...
Te olette kuitenkin kaksi aikuista ihmistä ja jos jos päätätte että lapsi on ajankohtainen, se on teidän päätös. Ei teidän vanhempien tai isovanhempien. :) Kyllä he ajatukseen tottuva, jos etenette sanoista tekoihin ja lapsi ilmoittaa tulostaan.
Olettehan te nuoria, mutta jotkut ovat vaan kypsempiä tulemaan vanhemmiksi nuoremmalla iällä kun toiset. Selvästi olet ikäistäsi kypsempi kun mietit asiaa monelta kantilta.
mun mielestä ette ole liian nuoria.. itse olin 21 ku sain esikoiseni.. mun vanhemmat oli kans sitä mieltä että ei vielä lapsia, koska en ollut töissä.. no lapsi ilmoitti tulostaan ja sanoin sit äitille että susta tulee taas mummu,mun äiti oli toodella innoissaan asiasta alusta alkaen.. iskä taas ei ollut.. mut kun seki huomas että me pärjätään hyvin nii se soittelee monta kertaa viikossa että millo mennään taas käymää ku on ikävä meidän tyttöä..
eli luulempas että sunki vanhemmat osaa kyllä riemuita asiasta kunha ovat saaneet vähä aikaa sulatella.. ja ei sun vanhemmat voi päättää millo olette valmiit vanhemmiksi.. te ite tiedätte oottako valmiita ja pärjäättekö vauvan kans.. :) tsemppiä.
Oikea aika on silloin kun itsestä tuntuu siltä. Toiset haluaa olla nuorempia ja jaksavaisempia toiset taas haluaa olla vanhempia ja elämä on jo asettunut paikalleen ja on enemmän elämänkokemusta.
Toiset haluaa olla opiskelut opiskeltu ja ammatti valmiina, häät pidetty, oma talo ym ym. ja sitten vasta lapsia. Kukin tavallaan.
Itselläni jäi opiskelut kesken kun esikoinen tuli. Tällä hetkellä rakennetaan taloa ja kaksi pientä lasta. Yritän opiskella vielä viimeisiä kursseja ja saada opintoja valmiiksi.
Oliko oikea aika tehdä lapsia, ehkä oli ehkä ei. Itse olen tyytyväinen, että mentiin naimisiin ja sen jälkeen saatiin ensimmäinen lapsi, olin silloin 26 vuotias.
Mutta on tää helvetin rankkaa opiskella ja rakentaa taloa pienten lasten kanssa.
Itse sain esikoiseni 24-vuotiaana (täytin muutamaa viikkoa myöhemmin 25) enkä todellakaan tuntenut olevani mitenkään nuori äiti. Tosin aiemmin en olisi ollut siihen vielä valmis, eikä parisuhdekaan sillä mallilla, joten meille aika oli "juuri se oikea". Pitkään olen jo ollut sitä mieltä, että lapset tehdään ennen kuin täytän 30v, vielä on aikaa tehdä kolmas :)
Oma äitini on alle 50v ja mummo viidelle lapselle, eikä voisi olla ylpeämpi ja onnellisempi lapsenlapsistaan!