Muistoja vuosien takaa

Mulla hajoaa pää, jos en kirjoita tästä. Eräs ihminen teki muhun lähtemättömän vaikutuksen viisi vuotta sitten, vieläkin näinä päivinä hän palaa mieleeni..

Naisen vaistoni aikoinaan sanoi, että siinä oli muutakin. Pöly on laskeutunut, elämäni on muuttunut täysin siitä mitä se oli. Katsoin sinua usein pitkään, olit töissä. Huomasit minut jo kaukaa, katsoit myös pitkään. Kohtelit minua hyvin, kuin prinsessaa. Totesin, että kuvittelen vain ja se kuuluu vain työnkuvaasi. Katsoin miten kohtelit muita asiakkaita, en nähnyt samaa ainakaan silloin, kun olin paikalla. Yritin olla neutraali enkä myöntänyt itsellenikään olevani kiinnostunut sinusta. Kaverini kysyi kerran nimeäsi ja häpesin, en ollut niin rohkea ja avoin suhteesi. Olin vieressä, piilossa. Häpeä nousi ja taisin häipyä kotiin...

Kerran olit itsekin ulkona samaan aikaan kuin minä. Tulit jonkun tytön kanssa paikalle, silti kävit juttelemassa mulle. Laitoin tunteeni kuriin, koska useimmat sen paikan työntekijöistä juttelevat kanta-asiakkaille muutenkin. Sillä alalla naisille jutellaan ja pidetään hetken matkassa mukana. Nyt kun tiedän ihmisistä enemmän, voisin väittää, ettet ole sellainen. En uskaltanut toivoa, että olisit halunnut muutakin, edes ystävyyttä. Sinä iltana kuitenkin kysyit mitä kuuluu, vastasin ja kysyin, että onko tää tyttö sun deittisi.. Menit lukkoon ja lähdit pois ikäänkuin olisit suuttunut. Sen jälkeen ei ollut mitään.

Nyt, viisi vuotta myöhemmin asiaa miettivänä, vaistoni edelleen sanoo, että taisin mokata. Olin saanut kuraa niskaani varatuista miehistä eikä elämäni muutenkaan ollut kovin hyvällä mallilla. Väärin, ei toisten tekoja pitäisi toisten harteille laittaa. Olen onnellinen, että ei tutustuttu silloin, koska elämäni oli niin kuralla. Kukaan toinen, yhtä tuntematon ihminen, ei ole kuitenkaan saanut näin suurta vaikutusta aikaiseksi minussa.

Asun nykyään toisella paikkakunnalla, mutta pyörit yhä mielessäni, komea mies. Muistan silmäsi ja olemuksesi kuin eilisen päivän. Kaiken sen nallekarhumaisuuden, huolenpidon ja ystävällisyyden. Olen varma, että joku saa sinusta hyvän ellei loistavan miehen itselleen. Tuntuu, että näin kuoresi lävitse ja huomasit sen itsekin. En ikinä uskonut, että puhuisit minulle. Kiitos, että olit osa elämääni ja salaa toivon vieläkin, että ehkä joskus törmätään.