mä päätin tehddä alotuksen kun heräs mieleen tälläinen yhdestä ketjusta toulla alempana että :
käsi sydämmellä vastaa tähän, kuin moni meistä alotti parisuhteen, jossa tiesi pääsevän ns pelastaan tai parantaan tyttiksensä esim alkolta,huumeilta tai muista nega asioiista ?
käsi sydämmellä vastaa tähän, kuin moni meistä alotti parisuhteen, jossa tiesi pääsevän ns pelastaan tai parantaan tyttiksensä esim alkolta,huumeilta tai muista nega asioiista ?
Vastaukset 30
Vanhimmat
No en todellakaan ole aloittanut sekopään kanssa suhdetta.. yksi tosin paljastu ihme tyypiksi, mut siihen se sit loppukin.
Jos tollasta käytöstä itsessään huomaa, niin on ehkä parempi pyytää apua ja olla seurustelematta ennen ku saa omat asiansa kuntoon.
Mä en edes vilkasis johonki alkoholistiin/ suurkuluttajaan, narkista puhumattakaan!
Alkkista ei voi muut pelastaa. Sellaisesta suhteesta ei tule kuin paha mieli, ja alkkis voi jatkaa harrastustaan hyvällä mielellä kun joku siivoilee sen sotkuja. Toki jotkut raitistuvat pitkäksikin aikaa, mutta juomisen lopettaneenkin alkkiksen kanssa kannattaa henkisesti varautua siihen, että yllätyksiä voi tulla milloin tahansa.
Kuten yllä - jos huomaat sortuvasi tuollaiseen kuvioon, mieti miksi teet niin ja paranna ensimmäiseksi itsesi.
Minä sanoisin näin-Rakkaus voittaa kaiken.
Jopa kuolemaan.
Olen vierestä seurannut paria ihmistä joiden kumppanivalinnat ovat olleet joko alkoholisteja tai muuten tunnesairaita ihmisiä.suhteet ovat kariutuneet mahdottomuuteensa. Mutta tällainen pelastaja voi kyllä toipua ja pystyä rakentamaan normaalin parisuhteen kuten tälle toiselle on käynyt.
alkis ratkee ennemin tai myöhemin,ja siihenkin syy sitten oot sä varaudu siihen,aina syy on siin toisessa.
Höpö höpö, mikään ei saa alkoholistia lopettamaan juomista, paitsi kuolemanpelko.
Katsoo silmästä silmään kuolemaa, ja päättää haluaako elää vai kuolla. Kenenkään muun tai toisen puolesta ei alkoholisti sitä tee.
Kukaan toinen ei voi alkoholistia pelastaa, vaikka treffipalstoilla kovasti pelastajaa itselleen hakevatkin. Hetken aikaa pystyvät salaamaan ongelmansa, kunnes taas pettyvät ja juovat entistä enemmän ja rajummin ja kieltävät edelleen ongelmansa.
... Eiks se ole sydämetön tai joku sellanen? Oli mikä oli ..
Tuskin kenellekään тeistä on käynyt edes mielessä, että olivat joskus itsekkäitä, omahyväisiä, ahneita, ilkeitä, sydämettömiä, yms.
Voiko narsismista parantua?
Tuskin kukaan paranee.Kun on sydämetön.
niin mutta kun sitä voi sairastaa myös hoitovimmaa. että etsii ihmisen jota saa parantaa. mun äitipuoli tekee näin jo kolmattakymmentä vuotta.
meidän suvussa naispulinen serkku oli tommonen.se haali just kaiken maaliman siipiveikkoja olemaan joita se sitten huolsi ja kait rakastikin omalla tavallaan.serkku likka menehty onnettomuudessa itsekkin.nyt jälki käteen me on mietitty et se oli just niitä jilla oli heikko itsetunto ja sitten kun se pääs holhoomaan itteesä heikompia niin se koki pätevänsä olemaan niitten ukkojensa yläpuolella.
.... tai jatkanut pikemminkin.
Mulla on todella harvassa vakavat seurustelusuhteet enkä ole aikaisemmin yrittänyt sellaisten kanssa joiden kanssa tunnen vahvasti että pitkää tulevaisuutta ei ole. Ihastun myös helposti vääriin naisiin (heteroihin tai muuten tavoittamattomiin). Alkuvuodesta kuitenkin satuin päätymään yksiin yhden likan kanssa jonka kanssa ollaan tiedetty toisemme yhteisten kavereiden kautta jo melkein vuosi nyt.
Alussa kaikki meni hyvin ja taisin jopa rakastua tähän tyttöön. Seksi sujui ja kaikki oli kaikin puolin ihanaa. Parin kuukauden kuluttua alkoi riidat ja hänen puoleltaan voimakas mustasukkaisuus, tapeltiin joka viikko joskus monta kertaa viikon aikana. Kävi ilmi että hänen mielialat heittelevät todella laidasta laitaan, ja joskus käyttäytyi aivan kuin olisi toinen ihminen.. kerran jopa kuulin kun joku "toinen persoona" puhui minulle puhuen tästä tytöstä kertoen että hän ei ole nyt paikalla, kunnes persoona "vaihtui" taas hetken päästä ja tyttö oli oma itsensä. Voisin vannoa käsi sydämellä että tällä tytöllä on rajatilapersoonallisuushäiriö tai jakautunut persoonallisuus ja olen todistanut/nähnyt vähintään 3 eri persoonaa. Hän itse myös kutsuu ns. normaalia itseään ja vihaista puoltaan kahdella eri nimellä, liekö puoliksi vitsillä tai tosissaan.
Aloin itse masentua hänen seurassaan ja koin että mikään mitä teen ei ole tarpeeksi, hän raivosi milloin mistäkin. Laitoin suhteen poikki jokin aika sitten mutta halusin pysyä ystävinä koska koen vahvasti että mun kuuluu auttaa tätä tyttöä. En tiedä mistä tunne tulee enkä ole kokenut tätä aikaisemmin, mutta mulla on pakottava tarve auttaa häntä.
Hän ei halua olla pelkkä ystävä ja uhkaa laittaa kaikki välit poikki joten nyt olen ajautumassa takaisin suhteeseen siksi aikaa että saan autettua häntä eteenpäin omien asioiden selvittamisessä ainakin jonkin aikaa. Suhteeseen jossa suljen oman sydämeni ja keskityn toisen auttamiseen. En tiedä mitä muuta tekisin, olen ainoa ihminen joka tietää hänestä niin paljon kuin tiedän, hän näyttelee "ehjää" muille, en voi antaa asiaa vain olla ja jättää oman onnensa nojaan.
TArinoita on monia, älkää tuomitko niitä. Tässä mun tarinani.
Ideoita ja ajatuksia tilanteeseeni saa toki antaa...
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/2049128
Kyse ei ole mielisairaudesta vaan luonnehäiriöstä=persoonallisuuden häiriö.
Rajatila?Rajatila-häiriö on identiteetin hajanaisuus.
"Rajatilalla varmaan tarkoitetaan sellaista ihmistä joka ei hyväksy omaa ekoaan,vaan tarkkailee jatkuvasti itseään ja tekemisiään.Itse ainakin olen ajatellut,että pitäisi yrittää hyväksyä se mitä on ja tämäkin piirre kuuluu osana minun persoonaani.Meitä on joka junaan lähtijää ja osa jää jopa asemallekkin, eikä edes kaikki ammattiauttajatkaan ole mieleltään terveitä.Itseensä käpertyminen on kaikkein pahinta, mitä yleensä tällaisen luonteen omaavan ihmisen pitäisi yrittää välttää.Ei muuta kun katse eteenpäin ja semppiä onneksi meitä kaikkia ei ole valettu samaan muottiin."
rajatilapersoona
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3934278
silloin tuli kiire kun hän ilmoitti pelastavansa minut;)
Parhaan kaverin äiti oli alkoholisti, pidempi kuivakausi oli takana. Retkahdus kun kävi, aviomies antoi viimeisen varoituksen, että lähtee mies, lapset ja talo. Siitä lienee melkein 20 vuotta jo kun tämä retkahdus sattui. Eli joissain(harvoissa) tapauksissa myös rakkaus (aviomieheen, ja ennenkaikkea lapsiin) voi parantaa. Tai ei se itsessään paranna, mutta alkoholisti saa sen motivaation, tajuaa mikä odottaa, jos jatkaa vielä viinan kanssa läträämistä. Eli, mä olen sitä mieltä, että varmasti mahdollista rakkauden pelastaa alkkari turmiolta. Mutta ei silleen, että ollaan tunnettu pari kuukautta ja tuleva puoliso hokee, että lopeta toi viinan käyttö. Vaan sitten siinä käänteentekevässä hetkessä rakkaus voi voittaa.
Täällä taas "viisaat" ihmiset "tietävät" millainen on alkoholisti ja mikä on alkoholistin parannuskeino.
Taitaa olla katkeruutta aika paljon liikkeellä.. Jos luet tarkemmin, sanoin oman m i e l i p i t e e n, mistä lähtien mielipide on ollut yhtäkuin tosi. Se oli vain ajatus, ajatukset eivät ole totta. Se oli vain erittäin optimistinen ajatus. Mutta kuten tarinakin kertoi, itselläni ei ole alkoholismista omakohtaista kokemusta, ainoastaan lähipiirin kertoman tarinat.
Mutta sun kannattais lähtee kyllä ammatti-ihmiselle puhumaan, kun noin voimakkaan reaktion herättää alkoholismista keskustelu. Mut älä tuu sanoo tällä kertaa, että "viisas" ja "tietävä" ihminen nyt puhuu terapiasta, believe me, i know for real.. ;)
"Oi teitä, te järkevät! Intohimo! Joupununut!Mielipuoli! Niin tyyniä,niin osaaottamattomia te saatatte olla,te siveelliset ihmiset!Te moititte juopunuta ,te halviksitte mieletöntä,astutte hänen ohitsensa kuin pappi ja kiitätte Jumalaa kuin fariseus siitä,ettette ole kuin hän.Olen useasti ollut humalassa,ja intohimoni ovat aina lähellä mielipuolisuuden rajaa,mutta kumaapkaan en kadu: sillä olen mahdollisuteni mukaan oppinut ymmärtämään,kuinka jokaista erinomaista ihmistä,joka on tehnyt jotain suurta,jotain mahdottomalta näyttävää,kuinka hätä ja hänen kaltaisiaan aina on huudettu humalapäisiksi ja mielipuoliksi.
Mutta tavallisessakin elämässä on sietämätöntä aina jokaisen vähänkin vapaan, jalon ja odottamattoman teon jälkein kuulla huudettavan:
Mutta hän on humalassa, hän on höperö! Hävetkää,te raitispäiset! Hävetkää ,te viisaat! "
Johann Wolfgang von Goethe
Kuka tahansa voi olla mun puolesta tuollainen erinomainen ihminen. En vaan haluaisi tuollaista osaksi perhettäni.
Pidän enemmän selväpäisistä ja vähemmän "erinomaisista" tyypeistä. Monet alkkikset/epästabiilit ihmiset kuvittelevat olevansa taiteilijoita tms suurta. Taiteilijuutta ei kuitenkaan ole se, että on impulsiivinen molopää, vaan se, että tekee taidetta.
"Aina kun te jostakin puhutte, pitää teidän sanoa:Tuo on järjetöntä,tuo järkevää, tuo on hyvää, tuo pahaa!Ja miksikä? Oletteko sitä varten
tutkineet jonkin teon sisimpia vaikutteita? osaatteko varmuudella sanoa ne syyt,joiden tähden se on tapahtunut,joiden tähden sen on täytynyt tapahtua?Jos sen olisitte tehneet, ettepä varmaankaan olisi niin nopeat tuomioissanne." Goethe
No ei ehkä impulsiivinen molopää se kahjo, joka tahallaan aina provoilee.Vaan se osaa olla melkoinen romantikko. ;)
Mut tietysti, jos kaipaat konservatiiviseen-tylsää ja kaavoihin kangistunutta..sitten
... Kuinkas sitten kävikään? (Hur gick det sen) ;)
No mä en näe varsinaisesti alkoholismia tms. päihteiden käyttöä kiinnostavana vastinparina konservatiivisen-tylsälle.
Mut meitä on moneen. Kuten aloittaja kertoo, jotkut todella pitävät rappioihmisen pelastusoperaatiota kiinnostavana.
Itse keskityn mieluummin elämän positiivisiin puoliin ja seesteisiin ihmisiin.
Onhan noita alkoholin suurkuluttajia tullut vastaan , mutta ei ole tullut mieleenkään uskoa, että pystyisi parantamaan. Onhan se läträäminen kivaa sillontällön, mut ei siitä elämän pääasiallista sisältöö kannata tehdä. Muhun se viuna vaikuttaa ilostuttavasti ja kontrolli säilyy eli oon sitten pitäny huolta tuolla yöelämässä ja yöelämästä kotiin.
Tapaukset kuitenkin ovat olleet säännöllisissä töissä ja hoitaneet muutenkin asiansa. Ainoastaan se perjantaipullo oli aina saatava.
Etäsuhteissa kun harvoin näki, se ei niin selvää ollut se läträäminen.
Lähinnä koen pelastaneeni seurustelu-seksuaali- ja traumaterapeuttina.
Tai voisko sanoa elämänlaadun parantajana.
Kun lähden ulos lähden hyvällä mieli ja juhlistamaan juttuja jotka menneet nappiin.Sit pöydän toisella puolella onkin ihmisiä,joita ottaa aivoon joku asi tai sitten he ovat aina kapakassa.Etsimässä elämyksiä.No minä olen kyllä elämys mutten aina oikeen jaksa kannatella muiden fiiliksiä.Ja sit mä lähden veks ja mietin pienessä päässäni että voi juku!Pieleen meni.
Vastaan alkuperäiseen kysymykseen: En ole aloittanut sen vuoksi parisuhdetta, mutta tunnistan itsessäni tuon hoitovimman ja parantamishalun. Tunnistan, että minun kiinnostus saattaa herätä kun näen jonkun, jolla on jokin ongelma, vaikka ihan pienimuotoinenkin ongelma ja silloin herää auttamisenhalu. Mutta onneksi tiedostan tämän sisäisen taipumukseni enkä reagoi sen mukaan. Huomaan myös kuinka joillakin saattaa olla taipumus vastaavasti manipuloida tällaisia auttamishaluisia ja käyttää toista hyväkseen sen vuoksi. Vaikka se että haluaa auttaa ei tarkoita että olisi kiinnostunut parisuhteellisessa mielessä, välttämättä.
Niin mutta rakkaushan on tasapuolista kahden täyspäisen ihmisen yhdessäeloa?
täyspäisen =DDDDsehän sopii alkkikselle !
Ei kun... ,тäyspäisen каа sopiis partiolais tyttö ,jolla on neonvihreä strap-on..:D
Lesbo maailma vapise. Ja ja täyspäisella "menee pasmat sekaisin"
Sydämeen mahtuu vain yksi ämmä.
niin, jos olisi sydän...
kuulostaa että säälistä aloitti suhteen.. ei kai nyt kukaan säälistä toisen kanssa seurustele ystävä voi tietenkin olla ja auttaa mutta parisuhde säälistä. Ei.
"Vahva ihminen kantaa vastuunsa, vahva ihminen ymmärtää toista. Hän tukee, ja yrittää parhaansa mukaan auttaa. Vahva ihminen on ehkä joutunut käymään kovia juttuja läpi, mutta on selvinnyt niistä. Vahvalla ihmisellä on heikkoja hetkiä, mutta hän tiedostaa ne, ja näkee ne hyvinä asioina.
Hänen ei tarvitse esittää mitään, eikä myöskään peitellä sitä mitä on."