Jonkun, jonka kanssa olla ja pitää hauskaa. Jonka kanssa voi käydä elokuvissa, kävelyillä, mäkkärissä, kirjastossa, uimassa... Haluan jonkun, jonka kanssa olla. Olen 14-vuotias tyttö ja tarvitsen jonkun kipeästi.
Seurustelin sellaiset 2 viikkoa yhden paskapään kanssa ja kun erosimme, niin poika sano mulle, että tulen viettämään koko loppuelämäni ihan yksin. En halunnut edes olla tuon pojan kanssa. Halusin kait vaan jonkun, jolla puhua, mutta hän ei ollut se oikea.
En ole edes varma, haluanko ketään. Sovinko kellekään. Minulla ei ole tunteita. En muista, milloin viimeksi itkin. Siitä kait on jo kolme vuotta ja sekin tuli kivusta. Kivustakaan en itke yleensä. En osaa tuntea sympatiaa ketään kohtaan. Olen pahoinpidellyt montakin ihmistä ja monesti koulussa minua kutsutaan nimellä psycho bitch. En pysty hallitsemaan itseäni, kun olen vihainen. Minulla ei juurikaan ikinä ole ollut kavereita.
Viime päivinä minusta on tuntunut, että haluan jonkun, yhden ihmisen, jonka kanssa voin olla. Nyt en hae siis netistä seuraa, vaan kysyisin vaan, että mitä tekisin saadakseni jonkun, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen.
Koulussa minua on kiusattu jo pitkään. Minua haukutaan sosiaalisesti vammaiseksi, idiootiksi, esittäjäksi, pikkulapseksi... En niinkään jaksa välittää siitä, mutta ei se mukavaakaan ole.
Kaiken tämän lisäksi elelen omassa fantasiamaailmassani. Harhoja minulla ei ole, mutta aina, kun tunnen itseni yksinäiseksi, niin harjoitan spiritismiä. Olen tehnyt niin jo todella monta vuotta. Joskus se onnistuu, joskus ei. Lisäksi luen helvetisti, katson elokuvia ja kirjoitan paljon. Olen kirjoittanut useammankin novellin. Koulussa opettajat eivät oikein välitä kirjoittelemistani koulutehtävistä. Monesti ne hylätään väkivallan ja muun sellaisen takia.
Voisiko joku hypersosiaalinen ihminen valaista minulle, miten saisin tutustuttua johonkin, jonka kanssa voisin tehdä jotakin mukavaa. En halua viettää loppuelämääni yksin. Haluun vaan poikaystävän tai kaverin tai jonkun samankaltaisen henkilön, joka ymmärtää. Enkä aio tutustua kehenkään netin kautta.
Seurustelin sellaiset 2 viikkoa yhden paskapään kanssa ja kun erosimme, niin poika sano mulle, että tulen viettämään koko loppuelämäni ihan yksin. En halunnut edes olla tuon pojan kanssa. Halusin kait vaan jonkun, jolla puhua, mutta hän ei ollut se oikea.
En ole edes varma, haluanko ketään. Sovinko kellekään. Minulla ei ole tunteita. En muista, milloin viimeksi itkin. Siitä kait on jo kolme vuotta ja sekin tuli kivusta. Kivustakaan en itke yleensä. En osaa tuntea sympatiaa ketään kohtaan. Olen pahoinpidellyt montakin ihmistä ja monesti koulussa minua kutsutaan nimellä psycho bitch. En pysty hallitsemaan itseäni, kun olen vihainen. Minulla ei juurikaan ikinä ole ollut kavereita.
Viime päivinä minusta on tuntunut, että haluan jonkun, yhden ihmisen, jonka kanssa voin olla. Nyt en hae siis netistä seuraa, vaan kysyisin vaan, että mitä tekisin saadakseni jonkun, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen.
Koulussa minua on kiusattu jo pitkään. Minua haukutaan sosiaalisesti vammaiseksi, idiootiksi, esittäjäksi, pikkulapseksi... En niinkään jaksa välittää siitä, mutta ei se mukavaakaan ole.
Kaiken tämän lisäksi elelen omassa fantasiamaailmassani. Harhoja minulla ei ole, mutta aina, kun tunnen itseni yksinäiseksi, niin harjoitan spiritismiä. Olen tehnyt niin jo todella monta vuotta. Joskus se onnistuu, joskus ei. Lisäksi luen helvetisti, katson elokuvia ja kirjoitan paljon. Olen kirjoittanut useammankin novellin. Koulussa opettajat eivät oikein välitä kirjoittelemistani koulutehtävistä. Monesti ne hylätään väkivallan ja muun sellaisen takia.
Voisiko joku hypersosiaalinen ihminen valaista minulle, miten saisin tutustuttua johonkin, jonka kanssa voisin tehdä jotakin mukavaa. En halua viettää loppuelämääni yksin. Haluun vaan poikaystävän tai kaverin tai jonkun samankaltaisen henkilön, joka ymmärtää. Enkä aio tutustua kehenkään netin kautta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos kaipaat uutta tuttavuutta tai kaveria, niin sellaisen voit saada, jos vaikkapa tutustut sellaisiin ihmisiin, joilla on samanlaisia mielenkiinnon kohteita, kuten esimerkiksi mainitsemasi kirjoittaminen. Elämäsi on sitä mitä itse siitä teet, joten mene, etsi, maailmassa on varmasti enemmän tai vähemmän samankaltaisia ihmisiä kuin sinä.
''En osaa tuntea sympatiaa ketään kohtaan. Olen pahoinpidellyt montakin ihmistä ja monesti koulussa minua kutsutaan nimellä psycho bitch. En pysty hallitsemaan itseäni, kun olen vihainen.''
''aina, kun tunnen itseni yksinäiseksi, niin harjoitan spiritismiä.''
Sun kannattaa hakeutua hoitoon.
Tää alkaa kyllästyttää!
Laitetaan nyt hyvä ihme tälle keskustelulle PISTE.
ei oo oikee dissata toista jos sillä on tolla ongelma voin sanoo et ei oo helppoo olla tälläne kaikki mitä teet mitätöidään tiiän tasan miltä aloittajasta tuntuu ku oon samanlaine ja saman ikänen
raahaa ittes tänne nii selvitetää ongelmas
SÄÄLITTÄVÄÄ! kuka nyt sua haluais jos oot tekopyhä paska jolla ei oo tunteita,
älä itke jos oot tunteeton paska.
Hmm... Se mitä kerrot tekstissä itsestäsi niin vaikuttaa siltä että sulla olis asperger
Mä voin aina alkaa kamuks ^^ Hehee ok toi oli läppä, mut otan kaverit vastaa mielelläni. Riippuu vaa missäpäi asustat? Mulla ei itelläni oo kavereita. Tai on. Pari. Mutta niillä on parempia kavereita kuin minä joten mä oon vaa niiku "kakkosvaihtoehto". Kaikki aikuiset ihmettelevät miksei minulla ole kavereita vaikka olenkin näin mukava (olenko?). En vaa voi sille mitää. En harrasta mitään varsinaisesti mutta aloitan syksyllä luotsi toiminnan (googlaa jos et tiedä). Enkä nyt viitti mennä ovelta ovelle kysyy: "Oisitko mun kaveri?". Sama täällä, rakastan lukea ja katsoa leffoja ja unelmani on tulla kirjailijaksi. Tykkään fantasiasta, komediasta ja ennen kaikkea romantiikasta. (P.S oon tyttö sitte) Tykkään myös japanista. Japanilaisesta kulttuurista, ruosta, kielestä, mistä vaan... Osaan puhua hieman japania koska katson niin paljon animeita joten opin väkisinkin. Kerään myös manga pokkareita.
Rippileiri Auttoi minua ja Isos Koulutus Auttaa vielä varmemmin!!
Se, että sinua on kiusattu jo monta vuotta, on varmasti tehnyt osansa tässä yhtälössä. Usein kiusatut yrittävät haudata tunteitaan joko tietoisesti tai alitajuisesti. Siksi et luultavasti tunne sympatiaa tai muitakaan suurempia tunteita muita kohtaan ja ehkäpä siksi se ihastuminen tai kavereiden saaminenkin on jäänyt vähiin. Myös tuon aikaisemman "poikaystäväsi" käytös ja sanomiset on varmasti vaikuttanut.
Jätä kaikenlainen muiden pahoinpitely ja muutenkin ilkeä käytös muita kohtaan kokonaan pois. Ehkä koulusta on vaikea saada ystäviä maineesi vuoksi, mutta aloita vaikka joku kiva harrastus joka kiinnostaa sinua. Tai etsi ihmisiä joita kiinnostaa lukeminen, kirjoittaminen ja muutenkin edes jotkut samat asiat jotka kiinnostavat sinuakin.
Olet jo neljätoista, joten rippikoulukin alkaa tulla ajankohtaiseksi (olettaen että kuulut kirkkoon. Enhän minä sitä tiedä). Jos näin on, ole rohkea ja osallistu aktiivisesti rippikoulun ja muutenkin kirkon nuorisotoimintaan .Itse sain sitä kautta monia uusia kavereita :)
Jos tähän kommentoi niin tuleeko enää vastausta?
Aika pitkä aika kato tän alottamisesta...
moi oon 13v jos kiinnostaa [email protected]
Itse olen hiukan samanlainen... Elän toisen maailmansodan maailmassa ja kuvittelen Saksan olevan voitolla edelleen. Laulan kadulla kulkiessani Horst Wessel Liediä ja ihmiset katsovat ihmeissään. Huoneeni on täynnä itsetehtyjä hakaristilippuja ja välillä pukeudun kaupungillekin Italiasta tilaamiini WW2-vaatteisiin. Vihaan kaikkia jotka ajattelevat päinvastoin kuin minä ja voisin laittaa heidät kaasutettavaksi.
Toisaalta, olen sinua selvästi vanhempi ja en tiedä sopiiko 2 kylähullua yhteen...