Eli asia on näin:
Tapasin kirjetoverini muutama kuukausi sitten, kun ajattelimme että olisi mukava tavata viimein toismme. Hän oli erittäin mukavaa seuraa, mutta on yksi ongelma:
Olemme molemmat ujoja. Erityisesti minä, koska heti kun alan puhumaan puhevikani syöksyvät esiin eikä puheesta meinaa itsekkään saada mitään selvää tai joudun korjaamaan vikani nopeasti. Hän ehdotti toista tapaamista ja olisi erittäin mukavaa tavata hänet uudestaan mutta mitä teen ujouden kanssa?
Mistä voimme jutella, ilman että tulee tukalia hiljaisuuksia? Tukalat hiljaisuudet pilaavat koko tunnelman ja molemmat pidämme katseemme lattiassa siinä vaiheessa. Tuntuu kuin en uskaltaisi näyttää hänelle millainen persoona olen. Kaikki se piiloutuu ujouden alle. Osaisitteko auttaa?
Tapasin kirjetoverini muutama kuukausi sitten, kun ajattelimme että olisi mukava tavata viimein toismme. Hän oli erittäin mukavaa seuraa, mutta on yksi ongelma:
Olemme molemmat ujoja. Erityisesti minä, koska heti kun alan puhumaan puhevikani syöksyvät esiin eikä puheesta meinaa itsekkään saada mitään selvää tai joudun korjaamaan vikani nopeasti. Hän ehdotti toista tapaamista ja olisi erittäin mukavaa tavata hänet uudestaan mutta mitä teen ujouden kanssa?
Mistä voimme jutella, ilman että tulee tukalia hiljaisuuksia? Tukalat hiljaisuudet pilaavat koko tunnelman ja molemmat pidämme katseemme lattiassa siinä vaiheessa. Tuntuu kuin en uskaltaisi näyttää hänelle millainen persoona olen. Kaikki se piiloutuu ujouden alle. Osaisitteko auttaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luonnollisesti jännittää alkuun. Ehkävoi mennä kävelylle tai johonkin näyttelyyn jossa voi katsella ympärilleen sen sijaan että pitää keksiä lennosta uusia puheenaiheita kun edellinen loppuu. Tai sitten voi avata telkkarin tai radion.
ennosaa autaa
tehkää jotain. jotain yhdessä puuhastelua. Minigolf? no se nyt tuli ekana mielee mut niit on kaikkee mitä voi TEHDÄ
tai leffa tai shoppailu taiiii.....ööhm picnic?????? tai sit meette kirjastoo xd!!! okei ei... auringonotto? tosin nyt on alkamas syksy .. no joku tapahtuma?
En ole sosiaalisesti lahjakas ja olen yrittänyt viime aikoina mennä juttelemaan vieraille ihmisille, lähinnä kiinnostaville naisilla, koska olen mies.
Mielestäni lyhyitä hiljaisuuksia kannattaa vaan yrittää sietää. Jos olet sinut hiljaisuuden kanssa, hiljaisuus ei vaikuta kiusalliselta. Tietysti hiljaisuus on kiusallista, jos se jatkuu pitkään. Olen huomannut, että tuollaisissa tilanteissa kiusallisuuden saa purettua nostamalla sen pöydälle. Jos en keksi mitään järkevää sanottavaa, nostan sen tilanteen pöydälle. Kerran sanoin esim:
*Kiusallinen hiljaisuus*
- Eikö nää olekin mahtavia?
Mitkä?
- Nää piinaavan kiusalliset hetket kahden ihmisen välillä (*tietysti huumorilla ja pieni hymy naamalla*).
*Molemmat nauramme ja keskustelu jatkuu hetken kuluttua jostain aiheesta*
Eli siis hiljaiset hetket ovat ihan normaaleja, kunhan koko tapaaminen ei ole mykkäkoulua.