kaikista mitä ylaansä on tapahtunut ynnä muuta
keskustelu 60+ kanssa
kati
29152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Niin, mitä sitten? Suppea on aloituksesi...lisää hieman ajatustasi.
a
Saako rönsyillä?vai pitääks pysytellä alottajan aiheessa ja mielellään antaa sympatiaa sillai kokovartalo tyylillä?
Mistäs haluaisit jutella?
Mä haluaisin vastauksen sellaseen asiaan kun vanhuus ja sekainen mieli.
Eli kun joku mukamas tunkeutuu vanhuksen asuntoon niin miks se tunkeutuja tulee,postiluukusta,ilmastoinnista tai liesituulettimesta.
Miksei koskaan ovesta?
Sait k/k hymyn muistoistani. Lahessa oltiin sivutoimisina talkkareina nuorehkona avioparina ja hyvinkin vanhojen ihmisten asumassa pienehkössä parirappuisessa kerrostalossa.
Toki oli ilmotustaulussa ja talkkariovessammekin kellon ajat jolloin voi asioida, vaan oon kyllä käynyt yöllä kuuntelemassa jokusen mummelin kanssa ylimmässä varastosiivessä kun huippuimuri häiritsee heidän untaan :)) Eihän sellaista edes ollut, yksinäisyyttään kai niin toimivat.
Näis harhois on jotain yhteistä kaikilla vanhuksilla,jotain samanlaista tapahtuu kaikkien päässä.
Masennukseen kuuluu epäluuloisuus, ja moni vanhus on yksinäisyydessään sairauksineen masentunut.
On tunne kyvyttömyydestä hallita omaa elämäänsä, kuin aiemmin pystyi.
Epäluuloisuus kuuluu myös dementiaan.
Arvaappa monestiko viikon aikana törmätään näihin onnettomiin yksin asujiin.
Jotain tarttis tehrä mut kuka heikkoa puolustais?
Hyvä vanhuus on näköjään niin pienestä kiinni.
Toisinna vaan tulee ajateltua kaikkee joutavaa kun istuu hiljases tuvassa.
Onko kaikki ok? Tuon kaiken olen ammatissani kokenut, onneksi en läheiseni. Joten etäisyys oli.
Uskonpa, että melkoisen useasti.
Taitaa ammattikuntasi olla niitä harvoja, jossa nähdään kulisseihin, ja joutuu olemaan siinä sivussa jopa sosiaalityöntekijänä. Riippuen tietenkin, kuka minkin mitenkin ottaa.
En tiedä, ei hyvältä näytä ihmisyys ja varsinkaan vanhusten kohta.
Jos nimittäin on yksinäinen ja vähemmän varakas. Tai erakkoluonne.
En kaipaa eutanasiahotelleja, parempaa hoitoa kaipaan sairaille, vanhuksille, unohdetuille. Omaehtoista, en sitä, että kaikki laitoksiin lääkittäviksi uniin jo iltaseitsemältä. Ei nyt kaikkialla, mutta jopa niinkin. Elämää pitäisi ylläpitää, ei lääkittäisi varhaiskuolleeksi.
Eihän mulla mitään isompaa hätää,mitä nyt sateet harmittaa.
Sitä vaan törmää usein noihin avuttomiin.
Olin jo varsinaises leipätyössä luottamusmiehenä koko ikäni ja jotain tarttui niist vuosist minuun kiinni.
Sanoin likan kuoleman jä'lkeen et kenestäkään en enää huolta kanna ja murehri.
Aika hyvin olen pärjännytkin mut toisinaan kun ajattelee niit vanhuksii niin tulee mieleen lähestyvä oma vanhuus.
Nuorempana ajattelin et eläkkeelä ollessa meen vanhaikotiin ja kattelen josko joku kaipais kaveria.
Nyt vaan tuntuu et en kerkee eläkkeele enkä juttukaveriksi .
Parisen vuotta on jo mennyt, kohta kolmekin.
Ja kaikki vuodet ilman hiljaisuutta.
60 olemme antaneet lapsillekin mahdollisuuden kommentoida.
Me nautimme ihan nuoristakin.
Kiitos kysymästä.
H.
Onko mulla minkä puute, kun aina vain väsyttää. Väsyttää ruumista ja mieltä.
Ja kyllästyttää. Ainainen apatia. Sataa.
Yleensä juon aamulla n. litran mustaa, vahvaa kahvia. Tänään paistoin lettuja aamukahvilleni. Tein lettutaikinan illalla myöhään parilla viikolla päiväysvanhaan gefiluspiimään. Laitoin siihen aika paljon kauraleseitä. Letuista tuli hyviä. Osan taikinasta jätin jääkaappiin huomiseksi. Se on piimätölkissä, helppo ravistaa ja helppo kaataa pannulle.
Postiluukusta tuli Hesari aamulla. Päivällä kolme kirjettä ja yksi "ostetaan kultaa" mainos. Kirjekuorissa oli palkkalaskelma, lasku liikenne- ja kaskovakuutuksesta ja lasku naistenlehdestä.
Kävin pikaisesti lähikaupassa. Unohdin ostaa pinaattia aamulla lettutaikinaan lisättäväksi.
Taidan aamulla silputa ja kevyesti ruskistaa muutaman kinkkusiivun, jotka myös ovat vanhenemassa. Siihen päälle kaadan sitten lettutaikinan.
Suunnittelen ostavani kaksi pienehköä paistinpannua lisää, yksi on. Sitten voin paistaa kolmella pannulla.
No paistoin minäkin muurinpohjalettuja. Kaksikolmannesta talkkunajauhoja ja yksi kolmannes ruis-sellaisia ja hiukka muutakin. Letut rullalle syöttinä sisällä poronkäristys sekä juustokuorrutus pinnalla. Kelpasi ystävällenikin kun peränpitäjänä mikrosta lapinjuustoa lakkojen ja jäätelön kera...
Sen olen huomannut, ettei liikaan terveellisyyteen kannata pyrkiä, i_a^^
Olen sitä mieltä, että se ollut mausta pois, kun joskus olen mennyt liiallisuuksiin leseiden ja kokojyväjauhojen, soijalisien yms. kanssa. Tai ei mausta pois, vaan hyvästä mausta pois, ainakin jos makeiden täytteiden/päällysten kanssa syötävistä letuista puhutaan.
Olen minä kaikenlaisia lettuja paistellut kaikenlaisilla alustoilla, mutta en koskaan muurinpohjalettuja.
Lakkoja lukuun ottamatta tosi herkullinen tarjoilu sinulla onkin ollut. Vaikka en minä kyllä itse koskaan laita kermavaahtoa tai jäätelöä lettujen kanssa. Tai juu, joskus kauan sitten uunittomalla mökillämme tein täytekakkuja letuista, metsän marjoista ja kermavaahdosta.
Jaa. Kyllähän maku on pääasia ruokanautinnoissa. Määrää voikin säädellä. Nuo poimimani lakat ajelen sosemyllystä läpi ja jäljelle jää pelkkä "nektari". Lapin juustoa ja tuota "nektaria" ( ilman luukoperoita ) hetkeksi mikroon ja ruokalusikka kermajäätelöä pakkasesta päälle niin vot....kelpaisi ulkomaalaisilekin.
Anteeksi, mutta saanko kysyä tässä välissä lakkasatonne ennusteesta?
Jos kylillä kyselee, ei tule ja karhuja on joka korvessa. Käveleskelin "omia" paikkojani. Kyllä tuota herkkua tulee vaikkakin keskinkertaisesti. Parin viikon kuluttua se alkaa... :)
Minä meinaan tukehtua haukiin=kala. Naapurin poikamies on kantanut niitä koko kevään ja kesän. Kaikki vetelen fileiksi, homma käy jo kuin luomisen työ.
Joskus viskaan fileen pannulle ja syon pois. Yleensä pakastan, joskus suolaan.
Tiedän että joudun viemään roskikseen, ei maistu edes kalapullina.
Kävelin suolla, lakka oli punakoilla muuraimilla, satoi vettä.
En syö haukea, madetta ...en edes toisen laittamana. Muutenkaan kun en ole kalaiselta alueelta kotoisin, ei kala ole niin nuoruudesta ollut herkkua.
Siikaa ja kaupasta ostettua kirjolohta, silakoita .. jo vain kelpaa. Paistaen tai uunissa, meillä ei voi savustella, ei grillailla.
Pakaste sei on ihan hyvä vihannesten kanssa.
No nuo "jänkäkoirat" minäkin päästelen uimaan jos verkkooni sattuvat. Ahvenia savustelen ja lohtakin sekä myös suolattuna. Seitäkin voi syödä jos muuta ei ole, sillä nuo opiskelijat ovat kesätöinään fileistä valopöydän päällä madot fileistä pois poimineet. Made on muuten maailman paras keittokala vaikka Norjalaiset vannovatkin turskan nimeen....
Uskon sinua siinä et kaloistamme tiedät, kuten sanoin vasta aikuisikänäni opi syömään kala. Lahna on myös jota en tajua. Eli en söisi.
Made maistuu liian voimakkaasti itseltään, en vain pidä.
Ja ahvenet ovat kalojen aatelia, niitä nyt ei kaupungista saa ...mistään.
Tuoretta kalaa tekiskin jo mieli, kelpaisi jo haukikin...
Minulle ahvenen pyynti on helppo. Iltasella 45 millinen verkko tuosta laiturini päästä ja aamusella kymmenisen puolenkilon ahventa odottelee. Tarpeen vaatiessa verkkoni lasken koska parhaana säilyvät järvessäni.
Jalka on mustana polvesta alaspäin, onko kuolio tulossa, vai muuten vaan verisuonet katkenneet,, en ole huomannu loukkaanneeni sitä, paitsi kaaduin lattialle, mutten huomannu että olisin jalkaa loukannu,
kädet oli kipeet ja rintakehä, mustaksi muuttuminen tapahtui monen päivän päässtä kaatumisesta,,
Miksi vielä kyselet, terveyskesj´kukseen mars...mars.
Kannattaisi näyttää liäkärille, apu tulisi tarvittaessa ja pääsisit huolesta.
Jalkani tipahti kerran metsässä kuljeskellessa kiven koloon ja turposi polvesta. Seuraavana aamuna oli ihan sininen, eikä ollut pahemmin kipeäkään. Näytin sitä terkkarille joka sanoi että jos pahenee mene kuvattavaksi. Eipä se siitä sen kummemmin pahentunutkaan vaan se sininen laskeutui aina vaan alemmaksi turvotuksen kanssa ja oli lopulta nilkassa. Itsekseen parani ajan kanssa. Ei siis ollut luita rikki.
Monen teoreettinen hyvyys mitataan käytännössä.