Jos ei muuten, niin ainakin kaikkien "epäkavereiden" ja muiden juutuubi-vastaisten riesaksi.
Pettymys suuri, kun loma loppui ja töihin paluu niin ankea kokemus, että jollain pitää yrittää viikonlopuksi hieman rentoutua ja piristyä.
Ja mikäs sen parempaa, kuin muutaman "rentouttavan" ohella kauniita, sopivan kepeitä säveliä pianon valkeilta koskettimilta ja jousten hennoilta kieliltä;)))
http://www.youtube.com/watch?v=gbzeN33gQCs&feature=related
Pettymys suuri, kun loma loppui ja töihin paluu niin ankea kokemus, että jollain pitää yrittää viikonlopuksi hieman rentoutua ja piristyä.
Ja mikäs sen parempaa, kuin muutaman "rentouttavan" ohella kauniita, sopivan kepeitä säveliä pianon valkeilta koskettimilta ja jousten hennoilta kieliltä;)))
http://www.youtube.com/watch?v=gbzeN33gQCs&feature=related
Vastaukset 37
Vanhimmat
Morrricone on mun suuria suosikkeja.
Joskus mietin miksi todella raaoissa elokuvissa ja sarjoissa voi olla mitä ihaninta musiikkia.
Tässä yksi, The godfather theme song:
http://www.youtube.com/watch?v=HWqKPWO5T4o
Viikko olis vielä lomaa, ja nyt viimeisen viikon aikana olen saanut olla ja elää omien rakkaiteni kanssa.
Tänään lähtivät kotiinsa täältä tädin ja "vanhantädin" luota.
Kyllä vaan, iki-ihana kappale tuokin. Ja niitähän riittää. Eastwood-fanina näitäkin kuuntelee välillä.
http://www.youtube.com/watch?v=fqjcoTzhaIk
Kateeksi käy, viikko vielä lomaa;( Mutta ei hätiä, viikko on mennyt, ennenkuin huomaatkaan. Vaikka mistäs minä tiedän, jos palaisit töihin mielelläsikin. Siinä tapauksessa viikko voisi tuntua jopa pitkältä.
Kun menin tonne työhön se oli kaikinpuolin mukava ja jopa nautin siellä olosta.
Sitten ne alkoi sekottaa koko systeemiä, enkä todellakaan enää kaipaa sinne pätkääkään, joten varmaan melko lyhyt on tämä loma.
Tässä taas sellainen kun Kill Bill elokuvista.
Tää kappale jäi oikein jonnekin niskavilloihin. Tässä kohtaa oli musiikilla tosi mahtava voima:
http://www.youtube.com/watch?v=-ZwsK36BzcY
Tai siis loman loppu on lyhyt.
Siis muillakin työpaikoilla sählätään;) Kaikki pitäs ite tehdä, että hyvä tulis;)
Kill Bill on jäänyt kokonaan katsomatta, mutta helppo kuvitella tuon musiikin voima.
Vähän samaa sarjaa samalta tekijältä. Tätä ei sellaisenaan juuri viitsi kuunnella, mutta elokuvassa toimii.
http://www.youtube.com/watch?v=PhbJPVjrFJU
Taitaa joka alalla olla joku "sählinki" kausi menossa. Vuodesta toiseen muutoksia, muutosten perään. Loma lähenee ja on odotettu....
Mäkin pääsen maanantaina töihin pakoon tätä ylensyöntiä ja -juontia, hyttysiä ja inhoittavan pitkiä aamuja :)))
Kauniisti soi linkki!
Täältä uuden Sonata Arctican albumista, Tonight I dance alone. Hieno balladi, ja hieno levy, jopa tällaiselle ei-fanin mielestä.
http://www.youtube.com/watch?v=Z6e3QWbFKMY&feature=related
Onhan toki ihmisiä, joilla oikeasti käy aika pitkäksi lomalla ja mielellään palaavat töihin. Meikäläinen ei ainakaan kuulu niihin ihmisiin. Sinusta en oikein saanut selvää, etsitkö vain ikävästä asiasta valoisiakin puolia;)
En minäkään mikään Sonata Arctica fani ole, mutta tuollainen balladi heiltä ihan uudelleenkin kuunneltava. Kannaattaakin tsekata löytyykö noita lisää.
Alun kitarasoundeista tuli mieleen vastaavan kreikkalaisen yhtyeen balladi. Ja senkin suhteen sama juttu, useimmat muut kappaleet ei oikein kiinnosta.
http://www.youtube.com/watch?v=l3PAM--5p3M
On pikkasen ehkä hakusessa se itteäni ylipuhuminen töihin :/ mutta kohtahan taas pääsee! Ei jouluunkaan ole pitkä aika, joten kai se uusi loma sieltä seuraa.
Ei ollenkaan hassumpaa musaa, ja kiitos armeliaasta kommentista ettei tarvi haeskella heiltä toisia hittejä :))
Tämän uusimman Sonata Arctican levyssä on paljon hyviä, tässä toinen balladi joka saattaa kolahtaa (muista kypärä) jos ekasta tykkäsit: Don't be mean.
http://www.youtube.com/watch?v=VZgVZfSXkKo
Ihan hyvältähän se kuullosti tuo toinenkin balladi. Mutta nyt en enää soittele, eiköhän aleta pikku hiljaa viritellä herätyskelloja.
Ei auta herätyskelloja viritellä, ennenkuin huomen iltapäivälle:))
Kyllä se vaan nyt pitää alkaa virittelemään. Se on nimittäin jo 04:45, kun se viheliäinen alkaa kettuilemaan.
Oh, hoh mulla alkoi jo olla työv. loppupuolella sillon. On muuten pirullinen kapistus tuo herätyskello ,kun sille päälle sattuu;)
Tässä minultakin sitten kepeää musiikkia. Nostalgistakin. Sopii yöaikaan soitettavaksi oikein hyvin :) Nyt on yö :)
http://www.youtube.com/watch?v=p8jJ1ORIOes
Lomako? Yliarvostettua. Töissä on paljon hauskempaa.
Kyllä tuo Procol Harumin klassikko ihan hyvin tuntui toimivan näin illallakin. Tuotakin tuli monet kerrat nuorena yritettyä sähköuruilla, kunnes lopulta totesin, ettei minusta tule urkuria(kaan).
Samoilta ajoilta toinen klassikko, joka sekin varmaan sopii hyvin yöllä kuunneltavaksi.
http://www.youtube.com/watch?v=TXJpgqhWvNY
Töissäkö hauskaa? Ei, hauskuus alkaa siitä kun pääsee töistä pois;)
No, onneksi kaikki ei ole samanlaisia. Olisihan aika ikävää, jos esim. kaikki palveluammateissa toimivat olisivat töissään yhtä hapannaamaisia ja haukottelevia kuin meikäläinen omassa työssään. Työni kyllä hoidan hyvin, ei se siitä kiinni ole, harmittaa vain kun menee hyvää aikaa "hukkaan".
Minä tykkään enemmän Moody Bluesin "Night's in white satin"ista. mutt aei se mitään. Minä tykkään tosiaan tehdä töitä. Muuten voi vapaa -aikoina tulla ties mitä hullutuksia mieleen:
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=4SqXaxM_Cwk
Parempi kun ei ajattele masioita joista ei ymmärrä mitään.
Minä puolestani teen työni iloisena, hymyssä suin ja latautuneena positiivisella energialla.
Ihan kiva kappale tuo Erinin Vanha sydän. Mutta nyt en tainnut välttämättä ymmärtää, minäkö, mistäkö en ymmärrä mitään ja olisi parempi olla ajattelematta?
Toki on paljon asioita, joista en ymmärrä mitään, mutta voihan niitä silti ajatella, jos vaikka sattuisi saamaan jonkin ahaa-elämyksen.
Minä täällä näin en ymmärrä aina oikein mistään mitään.
Tässä olisi ihan kivaa elämänfilosofiaa, kun jätetään tuo kalja pois. Tästä mie tykkään.
http://www.youtube.com/watch?v=neUpSwdwjZc&feature=related
Siis lainaten edellistä: "Tiedän tietoni pienuuden, siks tarjoan sydämen"
Voi harmi että sulta loma loppui. Minulla justsa alkaa kolmen viikon loma, yhden viikon olen pitänyt jo kesäkuussa, kun kävin äidin kirjan julkaisutilaisuudessa kotipaikkakunnalla. Saa nähdä miten osaa lomailla, ompeluksia olen suunnitellut, coktailmekkoja ja poleroa, että sais ajan kulumaan.
Maauimalassa olen ollut yhden ainoan kerran ja odottelen niitä parempia säitä.
Ihana toi youtube, aatella että saa kuunnella musiikkia ihan ilmaiseksi. Tässä tämänpäivän löytö kun odottelen coktailmekkoinspiraatiota. Jotenkin ton miehen laulut puhuttelee, vaikken ymmärrä sanaakaan...
http://www.youtube.com/watch?v=ihzN5e_ZUVk&feature=plcp
Että kirjailijasukua olet. Ja tuntuuhan tuota luovuutta kumpuavan itsestäsikin, ompelusharrastuksen kautta.
Sellaisia säitä tuskin tuleekaan, että tekisi mieli uimaan. Lähes 20 vuotta, kun olen viimeksi uinut. Aina se vesi on niin kylmää.
Youtube on myös hyvä keino tutustua uuteen musiikkiin, ennenkuin hankkii täydennystä omaan arkistoonsa. Ei tarvitse ostaa sikaa säkissä. Ja sieltä on helppo löytää itselleen ennestään tuntemattomia artisteja. Kuten linkkisi todistaa. Kiehtovaa musiikkia ihan eri kulttureista. Samalta sivulta heti löytyi lisää mukavaa kuunneltavaa, jota ei esim. radiosta juuri kuule.
http://www.youtube.com/watch?v=3rm3O_wA9sg&feature=relmfu
Äidin jäämistöstä löytyi käsin kirjoitettu iso nivaska tekstiä. Paperit vietiin hänen pikkusiskolleen joka kirjoitti sen puhtaaksi. Se on sikäli harvinaisuus,että noita muistoja ei paljon kukaan enää osaa kirjoittaa. Nimittäin, sota-ajan lapsuuden muistoja syrjäisestä maalaistalosta ilman minkäänlaisia mukavuuksia. Kolme tyttöä 12, 10 ja kahdeksan, joutuivat huolehtimaan kahdesta pikkuveljestä ja karjasta ilman minkäänlaista aikuisen apua. Isä sodassa ja äiti taivaassa... He olivatkin aitoja oikeita Peppi Pitkätossuja.
Ja muuten vesi maauimalassa on lämmintä. Ja uimahallissa rentoutuu...
Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja herättää kunnioitusta mm. äitiäsi kohtaan. Monikohan hemmotelluista nykylapsista suoriutuisi kunnialla samasta.
Ei, vesi ei voi olla lämmintä, kun ajattelee tämän kesän lämpötiloja. Mutta se mikä on toiselle kylmää, on toiselle lämmintä:)
Pistetääs vähän Tuure Kilpeläistä, Sinä olet vapaa:
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&v=CWwiu_p1ef0&NR=1
Tykkään paljon kuunnella Tuuren kappaleita, näissä on sanoissa ja musiikissa molemmissa jotain.
En ole vapaa, olen työn vanki. Vai pitäsköhän jo vähän hävetä tätä työvastaisuutta. Toisaalta kun pitäisi olla tyytyväinen, että yleensä on se työ, eli toimeentulo. Kaikilla kun ei ole.
En niin hirveästi tämän tyyppistä musiikkia kuuntele, mutta esim. Tuuren Pelko pois on ihan mukavaa kuunneltavaa autossa työmatkalla.
http://www.youtube.com/watch?v=2hQYtXsQOs8
Kun loma loppuu, niin on vähän aikaa "ku klapil päähä lyöty", kun pitää keskittyä työntekoon, eikä voikaan vaan olla möllöttää ja tehdä sitä-sun-tätä ja vieläpä koska-milloinkin-lystää.
Alkukauhistuksesta kun pääsee yli, niin sitten se työnteko tuntuu jo mukavalta.
Mulla on niin pitkä loma, että se "klapil-päähän-lyöty"-olotila iskee oikein lekamaisin iskuin. PAM ja PAM ja kauhistus iskee, kun tietää, että kohta lumi peittää tienoot ja sitä rataa.
Kiitos paljon pianon valkoisista koskettimista ja jousien heilahduksista.
Erik Satie on säveltäjä, joka jakaa kuuntelijat ja soittajat kahteen leiriin. Välimuotoa ei ole. Satiesta joko tykkää tai inhoaa. Oon sen pannut monesti merkille töissä.
Minä tykkään Satiesta ku hullu joulupuurosta.
Satien Gnossienne nr. ykkösen oon joskus tänne tällännyt, joten en samaa viitsi. Samasta sarjasta kuitenkin vetäsen numero nelosen. Tää on miun maun mukkainen, vaikka kenties himpun verran enemmän tykkään ekasta.
Joten ken ei jaksa-viitti kuunnella, niin saahan sen katkasta pois.
Siis Erik Satie: Gnossienne Nr.4
http://www.youtube.com/watch?v=sKaFVB_AIRo
Ihan totta tuo "ku klapil päähä lyöty". Kun loman jälkeen kävelee työpaikalle, mitä lähempänä on työpistettä, sitä voimakkaampi tuo tunne on. Mutta siitä ei ole kysymys. Työn teko ei ole ongelma. Ongelma on se, kun "pakollisen" työn teon vaatima aika on pois omasta ajasta. Varsinkin kesäaikaan sitä tekemistä kotona olisi niin paljon, että ajan puutteen takia kaikki tahtoo jäädä puolittaiseksi rääpimiseksi. Ehkäpä ongelma juontaa myös siitä, että sain tämän "paratiisini" vasta viiskybäsenä.
Minä tykkään kaikesta hyvästä musiikista ja tuo Satiekin tuntuu ihan hyvältä;), nautin. Piano on se kaunein soitin, mutta saa jousillakin ihan hienoa musiikkia aikaiseksi.
http://www.youtube.com/watch?v=s3RRQypEf4I&feature=related
Nimenomaan, nimenomaan, kirjoitit hyvin "Mutta siitä ei ole kysymys. Työn teko ei ole ongelma. Ongelma on se, kun "pakollisen" työn teon vaatima aika on pois omasta ajasta".
On suorastaan Hävyttömään inho-juttua ruveta ikäänkuin "valittamaan"(minä siis), että voi kauhiaa nyhän mulla alkaa työt, vaikka lomaa on ollut Koko kesän. Opettajat eivät (luulen näin) ala valittelemaan "normaalin kesäloman" viettäville, mutta kun nää opet pääsee yhteen kasaan, niin johan kauhistellaan, että nytkö jo tää kaikki alkaa:) Se on onneksi ohimenevää, kun alkaa keskittymään siihen varsinaiseen työhön, mikä on mukavaakin mukavempaa.
Pitkän loman epäkohta on se, että voi siirrellä kaikkia tekemisiä ja menemisiäkin, koska ehtiihän sitä, kun onhan täs aikaa. Monia asioita ei tule tehtyä, koska yhtäkkiä hoksaakin, että ei heeeeevetti viikon kuluttua alkaa työt ja sitä ja sitä ja sitä ja sitä piti tehdä:) Apua.
Sattuneesta syystä minäkin olen tykästynyt juuri pianoon, mutta viulut ja sellot ja saksofonit ovat myös lemppareita. Pan-huilua nyt unohtamatta.
Oikeastaan Kaikki on hyvää, JOS se on hyvää. Siinä ei kauaa aikaa nokka tuhise, kun pistän esim. radion kiinni, jos sieltä alkaa kuulumaan jotakin tosi huonosti soitettua tai laulettua. Monilla tuntuu tuo itsekritiikki olevan todella huonossa jamassa.
Kiitos linkistäsi, kuuntelin sen silmät kiinni. Tänä iltana on tämmönen suruhtava ilta ystäväni puolesta. Hänestä on tulossa Sokea. En pahemmin nyt ole muuta ajatellut.
Laitan tämmösen pienen tyttösen (4-v) soittoa tulemaan.
Minusta oli hauska katsoa, kun hän meni istumaan soittimen ääreen, niin hän tarkisti (ohjeitten mukaan), että varmasti istuu sopivassa kohdassa eli ei liian lähellä, eikä liian kaukana. Oikea etäisyys on se, että kykenee helposti oikealla kädella painamaan Alinta kosketinta ja vastaavasti vasemmalla kädella ylintä kosketinta. Jos istuu liian lähellä (kuten lapset helposti tekevät), niin kädet eivät liiku vapaasti ja helposti.
Tämä Clementin Sonatiini on 3-tason kappale, joten 4-vuotias on kyllä huippu-huippu, kun kykenee sen soittamaan.
http://www.youtube.com/watch?v=R_WBdb4Hu_Y&feature=related
Pittäähän tähän ketjuun oma mielipidekin suoltaa.
Näin vapautta rakastavana ihmisenä tulee mieleen, että aloittaja on ollut pitkään jonkin firman tai muun konsernin palveluksessa ja työ ei oikein enää maita.
Itsekin tässä kaupungin palveluksessa olleena melkein 40v tulee mieleen, että pääsis tästä paskasta eroon, mutta vuosi pitäisi vielä kärsiä, että eläkkeelle pääsis.
Ehkä se meillä kauan palvelleilla työ alkaa muuttua tervaksi ja loman loppuminen tuntuu ikävältä.
En tiedä taustoja, mutta tämä on mielipiteeni aloitukseen..
Voin tulkita väärinkin aloittajaa, mutta mielipiteeni tuli julki tältä kannalta.
Voi, voi kun olisin alkanut opettajaksi. Ei vaiskaan, se työ ei taitaisi sopia meikäläiselle, muutoin kuin loman pituuden osalta;)
Aijai, toisilla se on soittamisen lahja pienestä pitäen. Soittamisen halu on ollut itsellänikin, mutta se ei riitä. Parempi kun vain tyydyn harrastamaan sitä, mikä onnistuu.
Saatat olla ainakin osittain oikeassa. Syksyllä tulee kyllä 30 vuotta täyteen tuossa firmassa ja tiettyä kyllästymistäkin varmasti on. Se tosin ei liity niinkään itse työhön, pikemminkin joidenkin muiden työhön.
Ja kun siihen lisätään se, että vapaa-aika ei riitä kaikkeen siihen, mitä kotona haluaisi tehdä, niin loman loppuminen todella tuntuu ikävältä.
Vielä on kaksi viikkoa kesälomaa, eikä lomapäivät olisi edes loppumassakaan. Olisi vielä kymmenen palkallista säästössäkin. Katsotaan, katsotaan talven päälle josko veri vetäisi sinkkumatkalle:)
Asiasta toiseen. Luitteko lehdestä että Bruce Springsteen ja Paul McCartney olisivat laulaneet yhdessä Twist and Shout kappaleen Hyde Parkissa, niin joku pölkkänä oli vetäissyt sähköt niin laulua ei kuulunutkaan. Mukamas oli konsertti ylittynyt puolella tunnilla. Onko sillä väliä, kun tehdään musiikin historiaa, jollakin yliajalla ja kun kahdesta legendastakin on kyse?
Täälläpäin on lehdet kovasti ylistäneet Brucen konsertteja tänä kesänä ja energisyyttä niissä.
Sinulla on sitten vielä ihan mukavalla mallilla. On minullakin joitain päiviä talven ja kevään ylitöillä ansaittuina, mutta ne on sitten pahan päivän varalle. Niitä säästellään sellaiseen ajankohtaan, kun työt on vähissä. On tuo ala sellainen, että kuormitus vaihtelee voimakkaasti ja sen tasaaminen on vaikeaa. Yleensä työtä on kyllä liikaa, parempi niin päin, ettei tarvi lomautuksiin asti mennä.
Juu, tulihan juttu luettua. Mukamas väestön terveys ja turvallisuus uhattuna, jos keikka olisi venynyt liian pitkäksi. Että semmonen tapaus.
Vähiinhän se käy, ennenkuin loppuu.. tuo loma.
Yksillä pienillä, voisiko niitä festareiksi sanoa, esiintyi mm. tämä symppis naishenkilö, jonka eka kertaa livenä näin;
http://www.youtube.com/watch?v=3dCeoK_3oR8
Enää ei auta, kuin vaan odottaa seuraavaa lomaa.
Ai että, olin alusta alkaen ihan "lääpälläni" Chisun musiikkiin. Kun en vielä tiennyt hänestä mitään ja ensi kerran kuulin "Mun koti ei oo täällä", piti alkaa etsiä netistä tietoa laulajasta. Tässä laulajassa on jotain ainutlaatuista.
Arvostan Chisun muusikkona hyvin korkealle. Arvostusta lisää se, että hän säveltää, sanoittaa ja sovittaa musiikkinsa itse.
Tuota linkittämääsi kappalettakin jaksan edelleen nautinnolla kuunnella, vaikka se ilmestymisensä jälkeen soi Novalla ja Aallolla lukemattomia kertoja (jompi kumpi aamusta iltaan päällä). Ei kyllästymisestä tietoakaan.
Tässä vielä toinen hyvä samalta albumilta, vaikka kaikkihan ne hyviä on.
http://www.youtube.com/watch?v=-2dwfUJYDHs
Olihan niissä samoissa 'kemuissa' myös mm. Yö, Kauko Röyhkä (tuli vilkaistua häntäkin pitkästä aikaa) Tuure Kilpeläinen.. Mutta on tuo Chisu, uskomaton... olemus on valoisa, hento, vaikka biisien sanat synkkiäkin..
Ja radiota kuunnellessa ääni on yhtä aikaa herkkä ja voimakas. Kiinnittää huomion.
Anteeksi!
Kun mainitsit Kauko Röyhkän, on
hän entinen suosikkini.
Tässä kaunis laulu.
http://www.youtube.com/watch?v=FGLwxTX2OZM
Mitä anteeksi?
Kaunis on laulu.. ite oon aina tiennyt Kauko Röyhkän, ja häntä aiemmin varmaan soitettiin enemmän radiossakin.
Muuten pidän häntä vähän erikoisena "tyyppinä".. ihan neutraalissa mielessä.