Moro!
Tämmöstä tulin tänne funtsimaan;
että onko normaalia etten nää nykysin frendejä yhtään;
ehkä yhen kaverin kerran kuukaudessa,ja siinä se.
Poikakaverin kaa suurimman osan ajasta tai sit yksin himas..
Ei vaan kiinnosta nähä ketään...
Pienenä olin tosi sosiaalinen,nyt aikuisiällä vuosi vuodelta erakompi.
Tähän liittyy pelkoa suurista ihmis-joukoista,ahdistun myös busseissa ja junissakin mutta sen oon saanu aika hyvin kuriin viimeaikoina,siis junat,busseissa vielä ahistaa ja tuntuu ku kaikki *Tuijottas*siltä tuntuu kaupassakin,ym.
Tiedän kyllä mistä pelkoni ovat tulleet;lapsuus-ja teni-aikojen rankoista kokemuksista ja kiusatuksi-tulemisesta.Ei siinä sen kummempaa mutta kun olen jo ihan erakko ja olen todella
Epäluuloinen ihmisiä kohtaan,en Luota ihmisiin.Vuosi sitten olin niin epäluuloinen että se meni jo harhakuvitelmien-puolelle,Luulin että paras ystäväni kiusaa tahalleen laittamalla hammasharjaani wessanpyttyyn ym.älytöntä.Kävin silloin psykologilla mut eipä siitä mitään apua ollut kun ei osannut paneutua asian ytimeen vaikka yritin selittää tuntemuksiani,oli vaan että "niin....niin...juu..."joten lopetin siellä käymisen.Nyt epäluuloisuus hiipinyt takaisin,Tuntuu että ihmiset nauraa selän takana,juoruaa minkä kerkee ym...
Niin,siis Kysymys oli Onko normaalia epäluuloisuutta vai esim.alkavaa skitsofreniaa(jota on meillä suvussa)?
Kiitos ja Mukavaa loppukesää kaikille!!! :-)
Tämmöstä tulin tänne funtsimaan;
että onko normaalia etten nää nykysin frendejä yhtään;
ehkä yhen kaverin kerran kuukaudessa,ja siinä se.
Poikakaverin kaa suurimman osan ajasta tai sit yksin himas..
Ei vaan kiinnosta nähä ketään...
Pienenä olin tosi sosiaalinen,nyt aikuisiällä vuosi vuodelta erakompi.
Tähän liittyy pelkoa suurista ihmis-joukoista,ahdistun myös busseissa ja junissakin mutta sen oon saanu aika hyvin kuriin viimeaikoina,siis junat,busseissa vielä ahistaa ja tuntuu ku kaikki *Tuijottas*siltä tuntuu kaupassakin,ym.
Tiedän kyllä mistä pelkoni ovat tulleet;lapsuus-ja teni-aikojen rankoista kokemuksista ja kiusatuksi-tulemisesta.Ei siinä sen kummempaa mutta kun olen jo ihan erakko ja olen todella
Epäluuloinen ihmisiä kohtaan,en Luota ihmisiin.Vuosi sitten olin niin epäluuloinen että se meni jo harhakuvitelmien-puolelle,Luulin että paras ystäväni kiusaa tahalleen laittamalla hammasharjaani wessanpyttyyn ym.älytöntä.Kävin silloin psykologilla mut eipä siitä mitään apua ollut kun ei osannut paneutua asian ytimeen vaikka yritin selittää tuntemuksiani,oli vaan että "niin....niin...juu..."joten lopetin siellä käymisen.Nyt epäluuloisuus hiipinyt takaisin,Tuntuu että ihmiset nauraa selän takana,juoruaa minkä kerkee ym...
Niin,siis Kysymys oli Onko normaalia epäluuloisuutta vai esim.alkavaa skitsofreniaa(jota on meillä suvussa)?
Kiitos ja Mukavaa loppukesää kaikille!!! :-)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa ihan samalta mitä itsekin kävin läpi nuorempana, koska olin aiemmin ollut pitkään kiusattuna. Samat oireet: -vaikeus luottaa kehenkään, -kun joku nauraa niin luulee että itselleni nauretaan, -julkisilla paikoilla tuntuu kuin kaikki tuijottaisi ja arvostelisi, -pelkäsin liikkua yksin ulkona, jne. Oireeni oli vielä tätäkin pahemmat, oli lievää masennustakin ja sosiaalisia pelkoja, mutta sain apua kun menin puhumaan psykologille.
Harmi, että koet ettet saanut apua psykologilta. Tuollaisten lapsuudesta asti juontavien ongelmien läpikäyminen voi olla aikaavievää eikä ne selviä ihan parilla käynnillä. Kannattaa kertoa rehellisesti kipeimmätkin asiat ja selvittää miten nykyiset ongelmat vaikeuttavat elämää. Joidenkin psykologien kanssa ei välttämättä kemiat sovi yhteen ja silloin voi varmaan kysellä voisiko vaihtaa henkilöä.
Se että viihtyy yksin tai poikakaverin kanssa on ihan normaalia minusta. Varsinkin kun olet nyt siinä iässä (synt.-87?), että teini-ikä on takana ja olet aikuinen niin kaveripiirikin voi muuttua tai haluta olla välillä ihan omassa rauhassakin eikä mennä kuten nuorempana. Pääasia että itse viihdyt ja olet tyytyväinen. Jos taas tuntuu, että haluaisit tavata enemmän ihmisiä, mutta et jostain syystä uskalla niin se liittyy taas johonkin pelkoon ja siitäkin kannattaa puhua psykologille.