Kaksisuuntainen mielialahäiriökö?

Kuulostaa epävakaalta persoonallisuushäiriöltä tai masennukselta. Tuota samaa elämäni on päivästä toiseen. :( Terapia voisi auttaa? Itse menin ensin terveyskeskukseen pahan masennuksen vuoksi ja juuri kuvailemiesi oireiden kanssa. No hän kirjotti sairaslomaa ensin. Ei parantunut masennus ja sitten hän kirjoitti lähetteen psykiatrian polille. Siellä sitten pääsin psykiatrin ja hoitajan puheille jossa käyn edelleen. Voihan olla tosiaan että kyseessä on vaan masennus eikä mikään epävakaa persoonallisuus. Riippuu vähän siitä että minkä ikäinen olet ja koska nuo oireet on alkanut. Itse oon tuollainen ollut jo varmaan teinistä lähtien. Ja jos taas sinulla olisi vaikka hypomaniaa niin sen pitäisi kestää ainakin noin viikon putkeen sen ylionnellisen ja hyvän olotilan.

mulla on ikää 21-vuotta ja mä en oikeestaan osaa sanoo millon on alkanu..ehkä jonkun parisenvuotta ollu lievemmin mut nyt on vähä yli puolvuotta ollu kaikki tällee voimakkaampaa minkä vuoks mm luultavasti loppuu parisuhdekkin kun tuntuu ettei poikaystäväkään tosiaa jaksais enää tätä mun jatkuvaa mielialojen vaihtelua, itkemistä ja riehumista :(...onko sulla auttanu yhtään psykiatrin puheilla käyminen? onko sulla ollut missään vaiheessa mitään lääkitystä?

Ei oikeastaan ole auttanut, kun julkisella puolella pääsee ehkä kerran puolessa vuodessa lääkärille. :( Ja mun oma hoitaja on sellanen et puhuu vaan itestään koko aika. Mut nyt oon alottamassa terapian. Toivottavasti siitä olisi apua. Kovasti ne ainakin kehuu terapiaa. Toivottavasti sulla käy parempi tuuri hoitohenkilökunnan kanssa. Masennuslääkkeitä en suostunut syömään koska en usko niiden tehoihin ja niissä on kamalat haittavaikutukset. Mä oon tosi herkkä lääkkeille muutenkin. Mieltä tasaavaa lääkitystä eli neuroleptejä (Ketipinor) oon syönyt kolmisen vuotta pienellä annoksella. Se on vienyt ainakin ne jatkuvat mielialojen vaihtelut ja raivoamisen pois suurimmaksi osaksi. Toki vieläki välillä tulee huonoja päiviä mutta eteenpäin on menty. :) Tsemppiä ja voimia!

Ap:n teksti kuulostaa kyllä aika tutulta, itelläki joskus mielialat heitteli tosi paljon, nykyään ei ihan samalla tavalla, mut aikamoista vuoristorataa tää on silti. Onks sulla elämässä tapahtunut mitään sellaista ikävää asiaa mikä vois selittää itku ja riehumiskohtaukset? Ajattelin vaan, et ite kyl voin yhdistää oireiluni ihan traumaattisiin asioihin mitä tapahtunut elämän aikana enkä ole niistä päässyt yli. En seurustele, mutta oli jotain juttua erään miehen kaa ja hän huomasi mielialojeni heittelyn. Ihmetteli sitä ja en tiiä onko saanu tarpeeksi. Itse myös saatoin tulkita negatiivisesti jotain mitä hän sanoi, kommunikointi tapahtui tosin viestittelyn muodossa, et siinä ei tiiä millä äänensävyllä toinen asiansa sanoo....

Olen myös herkkä persoona muutenkin. Tämä siis kuuluu luonteeseeni. Mutta ymmärrän kyllä, että aloittajalla mielialojen heittely varmastikin menee jo liaallisuuksiin. Hmm, kysymykseni voi kuulostaa turhalta, mutta ap miten syöt? Nukut ilmeisesti kyllä tarpeeksi jos ymmärsin oikein... Itse olen ruvennut juomaan rauhoittavia teetä ja en välil nauti liian piristäviä aineita jos tuntuu, et menee muuten helpommin ylikierroksille. Ei myöskään alkoholia, joka sekoittaa oman pään ihan liikaa. Kiinnitän nykyään huomiota siihen, että syön terveellisesti. En tiiä olenko juuri sen ansiosta saanu mielialaa tasaisemmaks... Ja näin naisena voin kyllä välil pistää kaiken varmaanki ihan hormonien piikkiin, itel ainaki huomaan selvästi millon voin sanoo skitsoilevani ihan menkkapäissäni. ;DD

Oon kyl iteki miettiny oisko hyvä jos vois aloittaa terapian, itse en lääkkeisiin enää koske, mutta sen valinnan jokainen tekee itse.

Toivottavasti sun poikaystäväsi ei nyt jättäis sua ton takia vaan jaksais odottaa, että saat elämäsi tasaisemmaksi. :)

noh toivottavasti sulla sit alkais toi terapia auttamaan, mut onneks sentää noi lääkkeet on mielialanvaihtelut ja muut vieny :) kai mun pitää kans yrittää ottaa itteäni niskasta kiinni ja käydä nyt ainaki terveyskeskukses, mut seki tuntuu hirveen ahistavalta ku oon tän kaikenlisäks hirveen ujo :(

roller coaster, se siinä just onkin et mulla ei omasta mielestä edes pitäis olla mitää kummempaa syytä olla tällänen, mikää ei menneisyydes pahemmin ahista tai mitään..mä oon ollu viimeset 6-vuotta laktovegetaristi, käytän mm soijaa yms mistä saa proteiiniä syön omegatabuja ja vitamiinejä :) kahvia juon jokapäivä ja alkoholia käytän sillontällön, mut musta melkeinpä tuntuu et sillonkun otan alkoholia oon jotenki hirveen rento ja rauhalline ja semmone "numb" olo :D
mutta hyvä et sulla on ruokavalio vähän auttanu..ehkä munkin pitäis kokeilla tota rauhottavaa teetä. :D
oot siis joskus käyttäny lääkkeitä? mitä ja ilmeisesti vaikutti huonolla tavalla?
ja toivottavasti tää sunkaa juttus nyt sit kaadu mielialojenvaihteluiden takia :)

No veikkaan, et olin aikoinaan viel enemmän päästäni sekaisin ku sä ap, et siks mulla toi ruokavalio auttanu!!! ;D En siis ite aikoinaan syöny enkä nukkunu eli ihan vinksahti päässä aika kympil. ;D Tuskin se teekään ihan täysin sun ongelmaas parantaa, mut kauppojen hyllyiltä löytyy tosi kivasti eri teevaihtoehtoja, kannattaa ainaki kokeilla! Monet niistä sisältää runsaasti flavonoideja ja mielihyvää tuottavaa L-teaiinia, joka vähentää stressiä ja rauhoittaa mielialaa. Juon joka päivä muutaman kupillisen.

Joo no aikoinaan käytin puol vuotta mirtasapiinia, mut eihän se herran jestas mulle sopinu, ku menin ihan ylipirteeks ja muutenkin otti päähän, ku paino nousi, olin ihan turvoksissa. Muutenki oon aika taiteellinen tyyppi nii kyl jutut meni täysin yli, ku söin kyseistä lääkettä. ;D Kiva vaan, ettei kukaan tajunnu, et lääke aiheutti ylipirteyteni, he eivät reagoineet mitenkään maniaani, vaik mut olis ehdottamasti pitäny heti roudata lääkäriin ja lopettaa lääkitys. Söin Ketipinoria tuos talvella unettomuuteen, mut mulla tuli samoihin aikoihin lihasjäykkyyttä, joten lopetin Ketipinorin syönnin, koska se voi aiheuttaa lihasjäykkyyttä. Käsittääkseni Ketipinoria käytetään juuri mielialoja tasaamaan.

No tää mun ja sen miehen välinen juttu on tainnu mennä mönkään.... Tää ihminen tuntee mut siltä ajalta, kun olin ihan sekaisin, nii ajattelee varmaan, et löytävänsä jonkun terveemmänkin naisen itselleen. Oon kyl sanonu, et mua vaivaa, et hän tuntee mut siltä ajalta. Vastas kyl, ettei ainakaan hänen kaa tartte stressata. Hän kuitenkin jo varmaan löytänyt toisen, kun ei oo äijästä kuulunu mitään kohta 2 viikkoon. :(

Hei mäkin oon ihan helvetin ujo ja siks aina jonnekin terveyskeskukseenkin hakeutuminen on työn ja tuskan takana. Ei vaan hitto uskalla!!! :/ Toivottavasti saat jostain apua! :)

Mä oon kanssa tosi ujo mutta kirjotin lapulle kaikki mun oireet ja annoin sen lääkärille. Se helpotti. Sitten se vaan kyseli niistä vielä lisää. Pelkäsin et mulle nauretaan mutta ei niin käynyt kuitenkaan. Jankkasin monta vuotta sitä avun hakemista. Lopussa olin jo niin loppu että ainut vaihtoehto oli itsemurha tai avun hakeminen. Onneksi päädyin hakemaan apua. Pitkä ja vaikea tie tää on ollu mut vähitellen kaikki alkaa selkenemään.

No varmasti raskasta ollu sullakin röllipeikko, mut hyvä ettet antanu periks vaan lopulta raahauduit hakemaan apua. :)

Toi lapulle kirjoittaminen on hyvä neuvo. Ite huomaa, et lääkäris ei sit välttämättä aina ees muista sanoo kaikesta mitä oli suunnitellu sanovansa.

ehkä voisin vaihtaa kahvin toho teehen, ei niinkää et isoo muutosta odottaisin mut ois sellanen pieni muutos ees tervetullu :D

noh mutta jos mies on sut jo sekopääaikoina tuntenu eikä sillonkaa paennu nii luulis et ei nytkään kun oot menossa terveempää suuntaa. jos et oo jo yrittäny ottaa yhteyttä, nii kannattaa varmaa kysellä että missä mennään, epätietoisuudes ei oo kiva elää :(

nomuttah ehkä mäkin kokeilen tota oireiden lapulle kirjottamista nii pääsee vähä helpommalla :D ois se kyl kiva jos ujouteenki ois joku lääke D:

No ku se ite asiassa jätti mut aikoinaan........ Nyt ei sit olla tavattukaan ku mulla asiat paremmin, välimatkaa todella paljon. Kyl se nyt on äijän vuoro ottaa yhteyttä jos kiinnostaa. Oon miettiny, et jos en kerran hänelle kelpaa, nii kai se pitää vaan unohtaa ja toivoo, et tapaa jonakin päivänä ihmisen joka ei halua ketään toista... Sitä ihmettä täs siis jään odottelemaan!

Itel on se ongelma, et välil kyl uskallan rohkeesti sanoo mitä päässäni kelaan, mut toisinaan meen ihan täysin lukkoon tai saatan sanoo varsinkin ihastuksen kohteelle asiat ihan väärin, nii et helposti tulee väärinkäsityksiä. Eli välil toivon, et osaisin pitää suuni kiinni ja välil ei sit saa sanottua mitään. Ei taida olla lääkettä tähän vaivaan juu!!!! ;DDD

maailma on täynnä miehiä ja naisia, luulis että joku kuitenki löytyy sitte :D

ja voihan se olla et ehkä nää tämmöset kaikki ujoilu ongelmat helpottaa sitte mitä enemmä ikää tulee..

no mutta jaksamisia teille molemmille!! :)