Moro!
Tämmöstä tulin tänne funtsimaan;
että onko normaalia etten nää nykysin frendejä yhtään;
ehkä yhen kaverin kerran kuukaudessa,ja siinä se.
Poikakaverin kaa suurimman osan ajasta tai sit yksin himas..
Ei vaan kiinnosta nähä ketään...
Pienenä olin tosi sosiaalinen,nyt aikuisiällä vuosi vuodelta erakompi.
Tähän liittyy pelkoa suurista ihmis-joukoista,ahdistun myös busseissa ja junissakin mutta sen oon saanu aika hyvin kuriin viimeaikoina,siis junat,busseissa vielä ahistaa ja tuntuu ku kaikki *Tuijottas*siltä tuntuu kaupassakin,ym.
Tiedän kyllä mistä pelkoni ovat tulleet;lapsuus-ja teni-aikojen rankoista kokemuksista ja kiusatuksi-tulemisesta.Ei siinä sen kummempaa mutta kun olen jo ihan erakko ja olen todella
Epäluuloinen ihmisiä kohtaan,en Luota ihmisiin.Vuosi sitten olin niin epäluuloinen että se meni jo harhakuvitelmien-puolelle,Luulin että paras ystäväni kiusaa tahalleen laittamalla hammasharjaani wessanpyttyyn ym.älytöntä.Kävin silloin psykologilla mut eipä siitä mitään apua ollut kun ei osannut paneutua asian ytimeen vaikka yritin selittää tuntemuksiani,oli vaan että "niin....niin...juu..."joten lopetin siellä käymisen.Nyt epäluuloisuus hiipinyt takaisin,Tuntuu että ihmiset nauraa selän takana,juoruaa minkä kerkee ym...
Niin,siis Kysymys oli Onko normaalia epäluuloisuutta vai esim.alkavaa skitsofreniaa(jota on meillä suvussa)?
Kiitos ja Mukavaa loppukesää kaikille!!! :-)
Tämmöstä tulin tänne funtsimaan;
että onko normaalia etten nää nykysin frendejä yhtään;
ehkä yhen kaverin kerran kuukaudessa,ja siinä se.
Poikakaverin kaa suurimman osan ajasta tai sit yksin himas..
Ei vaan kiinnosta nähä ketään...
Pienenä olin tosi sosiaalinen,nyt aikuisiällä vuosi vuodelta erakompi.
Tähän liittyy pelkoa suurista ihmis-joukoista,ahdistun myös busseissa ja junissakin mutta sen oon saanu aika hyvin kuriin viimeaikoina,siis junat,busseissa vielä ahistaa ja tuntuu ku kaikki *Tuijottas*siltä tuntuu kaupassakin,ym.
Tiedän kyllä mistä pelkoni ovat tulleet;lapsuus-ja teni-aikojen rankoista kokemuksista ja kiusatuksi-tulemisesta.Ei siinä sen kummempaa mutta kun olen jo ihan erakko ja olen todella
Epäluuloinen ihmisiä kohtaan,en Luota ihmisiin.Vuosi sitten olin niin epäluuloinen että se meni jo harhakuvitelmien-puolelle,Luulin että paras ystäväni kiusaa tahalleen laittamalla hammasharjaani wessanpyttyyn ym.älytöntä.Kävin silloin psykologilla mut eipä siitä mitään apua ollut kun ei osannut paneutua asian ytimeen vaikka yritin selittää tuntemuksiani,oli vaan että "niin....niin...juu..."joten lopetin siellä käymisen.Nyt epäluuloisuus hiipinyt takaisin,Tuntuu että ihmiset nauraa selän takana,juoruaa minkä kerkee ym...
Niin,siis Kysymys oli Onko normaalia epäluuloisuutta vai esim.alkavaa skitsofreniaa(jota on meillä suvussa)?
Kiitos ja Mukavaa loppukesää kaikille!!! :-)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ps.
En pidä musiikista,koska se on kovaäänistä melua,en pidä melusta.
Kotona olen usein korvatulpat päässä kun naapurin idiootti-höhötys ja huuto häiritsee,nautin hiljaisuudesta ja rauhasta.:-)
Et tämmöstä..
Moi. Mulla on myös sellainen tunne, että juuri esimerkiksi bussissa ja junassa tuijotetaan. Tämä johtuu siitä, että bussissa ja junassa ihmiset istuvat paikoillaan tekemättä mitään. Lukuunottamatta niitä jotka lukevat lehteä tai käyvät syvällistä keskustelua. Eli heillä on ns. Aikaa kiinnittää huomiota. Tälläistä tunnetta ei ole esim. Kaupassa, varsinkin kun kerätään tavaroita ostoskoriin. Tilanne saattaa muuttua kassalla, jossa on jonoa. Tällöin jonossa ihmisillä on taas aikaa kiinnittää huomiota vaikka minuun. Mutta myymälän puolella ei, koska he keskittyvät siihen, mitä laittavat ostoskoriinsa.
Hei, sulla on sentään poikakaveri ja mun mielestä on ihan normaalia toi ettet hirveemmin nää ystäviä, mut jos se asia sinua enemmälti vaivaa niin suosittelen hakeutumaan niiden ystävien seuraan ja vaikka yrittää jutella näistä asioista heidän kans, näistä asioista joita mainitsit tossa viestissäsikin. Sillä asia ei ainakaan helpotu yhtään jos ei sille tee mitään, tosi on että sitä tulee entistä vaikeammaksi sitten se ystävien seuraan hakeutuminen mitä kauemmin antaa ajan mennä.
Mää en nää juuri ollenkaan ystäviä ehkä kerran vuodessa tai sit en sitäkään ja oon tosi onnellinen elämääni tällä tavalla. Sairastan paranoidista skitsofreniaa. En näkis että sulla vielä ois tota skitsofreniaa kun et oo vielä psykoosiin mennyt, mut kun on sukurasitteena niin kannattaa tarkkailla tilannetta ja hakeutua hoitoon heti jos näyttää että alkaa enempi olemaan noita oireita. Mut jos on kauempana suvussa niin ei silloin tartte huolestua, mut jos on esim sisaruksilla tai vanhemmilla niin sit enempi vois huolestua.
Mulla sairastelua takana 10v ja sinä aikana 3 psykoosia jotka johti sairaalahoitoon. Mulla ei noita pelkoja oo (sosiaalisen tilanteen pelko) tai muutakaan enkä ahdistu junassa, bussissa tai kaupan jonossa, töissä oon hyvin pystynyt käymään ja näin. Mut joo, kantsii hakea jostakin apua esim keskusteluapua, eihän se aina eka kerralla satu sellainen hyvä hoitaja, joka osaisi paneutua asiaasi, kannattaa kokeilla uudemman kerran jotakin toista henkilöä.
Jep,kiitos vastauksista!
Ehkä mul ei tota skitsoo ole,mutta muuten vaan Epäileväinen immeinen.
Elämä kun on tapahtumien summa 1 1=Epäluuloinen.
Mun isällä on skitso ja mummolla oli paranoia-versio.
Enkä nyt mitenkään pakosta tot diagn.haluisikaan...Hullu en ole,omtuinen ehkä.
(Se mikä hulluksi täällä määritellään)
Ihmiset on niin hiton yksinkertasia,kaikki outo on hulluutta,ihme keskiaikaa vieläkin mutta mitäpä muutakaan vois odottaa ihmisnisäkkäiltä.Välillä ihan hävettää olla ihminen,eläimet kun duunaa kaiken niin paljon paremmin,elämisen siis.Ei turhaa funtsi..Vai funtsiiko?? hmm....
No jooh,mut semmosta jakkupuku-tätiä musta ei ikinä tuu vaikka yhteiskunta yrittääkin ja kovasti.Heh heh,olen vapaa sielu vaikka se niin saa#anan kliseistä onkin.
En aijo pohtia tätä nyt sen enempää,vaan elän epäilevänä,eikä se loppupeleis nii huono juttu ole.
Moro!!! :-)
No jos psykologi ei laittanut sinua jatkotutkimuksiin niin tuskinpa on syytä huolestua. Minusta nuo voivat olla normaalin rajoissa.
Kun toisella vanhemmalla on skitsofrenia sairastumisriski on 13% (Isohanni, Suvisaari ym 2011)
Oliko sun synnytys ja raskaus normaalia? Oletko käyttänyt päihteitä? Millaisessa perheessä olet elänyt? Miten koulu on sujunut? Entä kotoa muuttaminen?
Kysy ei pakosti ole skitsofreniasta, minä veikkaisin, että sinulla on epävarmuutta, jos sinua on kerran kiusattu pienenä koulussa? Itseäni aina kiusattiin minun ylipainosta ja nenästä, ja aina peittelin nenääni kun vain pystyin ja kävi ahdistamaan jos jotkut tuijjotivat tai tuntui kuin minua porukka olisi tuijottanut. Mutta olen päässyt siintä aika hyvin yli, koska nenä kasvoi isommaksi ja olen laihtunut, mutta vieläkin on ne traumat, että pelottaa kuin minua pilkattaisiin nenästäni aina minulle ennen selän takana siintä naurettiin, joten vielä joskuskin kun jossain pöydässä nauretaan ja sen jälkeen vaikka vahingossa minua vilkaistaan niin tuntuu, kuin minulle nauraisivat. On ne lapsuuden traumat kyllä kamalia.