Voiko paniikkihäiriö periytyä?

mutta luonteenrakenne, hermosto ym. periytyvät. Niihin vaikuttavat sitten lapsuuden henkinen ja ravitsemuksellinen ympäristö. Eli perityn rakenteen lisäksi käyttäytymiseen vaikuttaa oppiminen. Suotuisassa ilmapiirissä paniikkihäiriötä ei kehity, ja jos lapsuus on ollut hyvä, ihminen kestää aikuisenakin paremmin vastoinkäymisiä ja vaikeita tilanteita.
Sosiaalisuus on ilmeisesti aika paljon periytyvä luonteenpiirre, mutta kyllä siihenkin nähdäkseni vaikuttavat lapsuuden kokemukset.
Mutta: muista että lapsuuden vaikeat kokemukset eivät ole mikään elinkautinen tuomio. Hyvässä turvallisessa ympäristössä, ehkä terapian avulla, elämä voi olla siedettävää, jopa hyvää. *Jossain määrin* asiaan voi vaikuttaa omalla asenteellaan, mutta pelkkä tahdon asia se ei ole, vaikka aina on ihmisiä jotka yrittävät niin väittää.
Älä jää ongelmiesi vangiksi, etsi apua.

Kuvaat enemmän sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvää ahdistusta. Paniikkihäiriö tulee tilanteissa, joissa sinänsä ei ole mitään ahdistuksen aihetta. Toki oppimisen kautta vanhemmat saattavat siirtää käyttäytymistapojaan lapsille ja siten taipumus tulkita esim. jokin tilanne vaaralliseksi saattaa siirtyä. Anna itsellesi lupa jännittää ja hyväksy itsesi SIITÄ HUOLIMATTA. Vaikeammin sanottu kuin tehty, mutta jännitys lisääntyy, jos sitä yrittää kieltää tai välttää. Psykoterapiasta voisi olla sinulle hyötyä, myös jännittäjille on ryhmmuotoisia hoitoja olemassa.

minäkin. Lasteni isä teki itsemurhan paniikkihäiriön seurauksena ja nyt tietysti huolestuttaa lasteni tulevaisuus, kun itsekkin olen jännittäjätyyppiä..
Eräs psykiatri sanoi, että paniikkihäiriö ei itsessään periydy, mutta taipumus syrjäytyvään käyttäytymiseen voi olla perityvää.

ihan ekaks sen viinan pois,ni voi olo helpottua kummasti.kun sä huomaat juttelevas ihmisille ilman viinaa ni tunnet olosi huomattavasti paremmaksi.

Taipumus paniikkihäiriöön periytyy. Asiasta on tietoa monillakin nettisivuilla.

Paniikkihäiriö periytyy aivan varmasti. Siis ei tietenkää varmasti paniikkihäiriöisen lapsi saa sitä, mutta mahdollisuus on suuri. Omalla äidilläni on se, minulla on, lapsellani, joillakin sukulaisillani....

Tässä meta-analyysin (useamman kriteerit täyttävän tutkimuksen aineistot yhdistetty)tulokset, joiden mukaan paniikkihäiriössä on merkittävä periytyvyys, luokkaa n. 40 %. Yli puolet sairauden esiintyvyydestä selittäisi yksilölliset tekijät. Periytyvys on alhaisempi kuin skitsofreniassa ja kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä(maanis-depressiivisyys).

Am J Psychiatry 158:1568-1578, October 2001
© 2001 American Psychiatric Association

Reviews and Overviews
A Review and Meta-Analysis of the Genetic Epidemiology of Anxiety Disorders
John M. Hettema, M.D., Ph.D., Michael C. Neale, Ph.D., and Kenneth S. Kendler, M.D.
ABSTRACT:

OBJECTIVE: The authors conducted meta-analyses of data from family and twin studies of panic disorder, generalized anxiety disorder, phobias, and obsessive-compulsive disorder (OCD) to explore the roles of genetic and environmental factors in their etiology. METHOD: MEDLINE searches were performed to identify potential primary studies of these disorders. Data from studies that met inclusion criteria were incorporated into meta-analyses that estimated summary statistics of aggregate familial risk and heritability for each disorder. RESULTS: For family studies, odds ratios predicting association of illness in first-degree relatives with affection status of the proband (disorder present or absent) were homogeneous across studies for all disorders. The calculated summary odds ratios ranged from 4 to 6, depending on the disorder. Only for panic disorder and generalized anxiety disorder could the authors identify more than one large-scale twin study for meta-analysis. These yielded heritabilities of 0.43 for panic disorder and 0.32 for generalized anxiety disorder. For panic disorder, the remaining variance in liability could be attributed primarily to nonshared environment. For generalized anxiety disorder, this was true for men, but for women, a potentially significant role for common familial environment was also seen. CONCLUSIONS: Panic disorder, generalized anxiety disorder, phobias, and OCD all have significant familial aggregation. For panic disorder, generalized anxiety disorder, and probably phobias, genes largely explain this familial aggregation; the role of family environment in generalized anxiety disorder is uncertain. The role of nonshared environmental experience is significant, underscoring the importance of identifying putative environmental risk factors that predispose individuals to anxiety.


Panic Disorder
Five family studies of panic disorder, all from clinical populations, met our criteria for inclusion (Table 1). Studies excluded from our analysis are cited in the References (29–32). (For detailed reviews, refer to references 33–36). All five studies support the familial aggregation of panic disorder. Except for the study by Mendlewicz et al. (20), all of the odds ratios are similar; in no instance do they significantly differ from each other. The results of our meta-analysis show that there is a significant association between panic disorder in the probands and panic disorder in the first-degree relatives (Mantel-Haenszel statistic=47.8, df=1, p

Itselläni on paniikkihäiriö. Olen myös alkoholin avulla yrittänyt selviytyä vastaavista tilanteista. Lääkärini kanssa juttelin siitä.Se on todella tyypillistä paniikkihäiriösille. Tulee vaan äkkiä noidan kehäksi. Itsekkin alkoholisoidun moisen takia. 30v. vanha olen. Lisäksi sain yöksi tenoxia, että pystyy nukkumaan. Se on pami myöskin. Onneksi pääsin eroon siitä. Nyt elän ilman alkoholia, ja pameja, elämä hymyilee. Suosittelen kokeilemaan.