Jussi Aro, Pyhissä maissa ja pahoissa
Sisälähetysseuran Raamattutalon kirjapaino, Pieksämäki 1975
ISBN 951-621-138-0
s. 197
Abu Mahmud kertoo vanhan arabitarinan:
>>Kulkipa kerran eräs runoilija Damaskoksesta Hamaan. tiellä ajoi hänen ohitseen eräs hamalainen kärryillään ja pyysi häntä nousemaan kyytiin. Runoilija sanoi: Ei minulla ole rahaa maksaa kyydistä, minä mieluummin kävelen. Mutta toinen kehotteli niin sitkeästi häntä istumaan kärryille, että hän vihdoin suostui, vaikka niiden ajaja ei ollenkaan miellyttänyt häntä.
He saapuivat Nebkiin. Siellä he pysähtyivät aterioimaan. Runoilijalla oli hiukan omia eväitä, mutta kärryjen ajaja tahtoi välttämättä, että hänen oli syötävä lounaansa hänen vieraanaan. Taas runoilijan oli suostuttava, vaikka vieraanvarainen kärrynajaja ei laisinkaan miellyttänyt häntä. Edelleen tultiin Araan ja Der il-Atiyeen, ja taas ajuri kutsui runoilijan mukaansa aterialle. Homsissa he olivat yötä. Sielläkin ruokailtiin, kunnes vihdoin seuraavana päivänä saavuttiin Hamaan.
Runoilijalla olisi ollut Hamassa tuttavia, mutta hän ei päässyt irti ystävällisestä isännästään, hänen piti vielä tulla hänen luokseen illalliselle ja olla yötä hänen luonaan. Aamulla kärrynajaja lähti jälleen matkaan ennen auringonnousua. Runoilija heräsi hiukan myöhemmin ja kaipasi isäntäänsä. Tämän vaimo sanoi: "Haddž Hamdu on jo valjastanut hevosensa ja lähtenyt matkaan."
- "Sanohan sitten hänelle paljon terveisiä ja kiitoksia kaikesta."
- "Kiitos vain, mutta ensin on maksettava lasku", sanoi vaimo.
- "Mikä ihmeen lasku", runoilija kysyi
- "Tietysti kuljetus Damaskoksesta tänne asti kaksi rialia, ateria Nabkissa puoli rialia, yhteensä kaksi ja puoli rialia, sitten ateraa Arassa, se on kolme rialia, ateria Homsissa yksi riali, yösija hotellissa riali, sitten hän toi sinut tänne ja vielä me syötimme sinulle illallista puolellatoista rialilla ja pidimme sinua yötä – se tekee yhteensä seitsemän rialia".
Kun runoilija kuuli tämän, hän riemastui. Hän sanoi: "Jumalan kiitos, minulla on vielä ihmistuntemukseni tallella. Tuossa on matkalaukkuni, minä jätän sen pantiksi kunnes saan kerättyä rialit tuttaviltani. Mutta kerro terveisiä haddž Hamdulle, että hän näytti minusta heti ensi näkemältä vastenmieliseltä. Näin että hän on alhainen mies, petkuttaja, kelvoton veijari, mutta kun hän kohteli minua niin ystävällisesti, luulin jo, että olin menettänyt etevyyteni ihmistuntemuksessa. ja sitä en vaihtaisi koko maailman rikkauksiin!".
Sisälähetysseuran Raamattutalon kirjapaino, Pieksämäki 1975
ISBN 951-621-138-0
s. 197
Abu Mahmud kertoo vanhan arabitarinan:
>>Kulkipa kerran eräs runoilija Damaskoksesta Hamaan. tiellä ajoi hänen ohitseen eräs hamalainen kärryillään ja pyysi häntä nousemaan kyytiin. Runoilija sanoi: Ei minulla ole rahaa maksaa kyydistä, minä mieluummin kävelen. Mutta toinen kehotteli niin sitkeästi häntä istumaan kärryille, että hän vihdoin suostui, vaikka niiden ajaja ei ollenkaan miellyttänyt häntä.
He saapuivat Nebkiin. Siellä he pysähtyivät aterioimaan. Runoilijalla oli hiukan omia eväitä, mutta kärryjen ajaja tahtoi välttämättä, että hänen oli syötävä lounaansa hänen vieraanaan. Taas runoilijan oli suostuttava, vaikka vieraanvarainen kärrynajaja ei laisinkaan miellyttänyt häntä. Edelleen tultiin Araan ja Der il-Atiyeen, ja taas ajuri kutsui runoilijan mukaansa aterialle. Homsissa he olivat yötä. Sielläkin ruokailtiin, kunnes vihdoin seuraavana päivänä saavuttiin Hamaan.
Runoilijalla olisi ollut Hamassa tuttavia, mutta hän ei päässyt irti ystävällisestä isännästään, hänen piti vielä tulla hänen luokseen illalliselle ja olla yötä hänen luonaan. Aamulla kärrynajaja lähti jälleen matkaan ennen auringonnousua. Runoilija heräsi hiukan myöhemmin ja kaipasi isäntäänsä. Tämän vaimo sanoi: "Haddž Hamdu on jo valjastanut hevosensa ja lähtenyt matkaan."
- "Sanohan sitten hänelle paljon terveisiä ja kiitoksia kaikesta."
- "Kiitos vain, mutta ensin on maksettava lasku", sanoi vaimo.
- "Mikä ihmeen lasku", runoilija kysyi
- "Tietysti kuljetus Damaskoksesta tänne asti kaksi rialia, ateria Nabkissa puoli rialia, yhteensä kaksi ja puoli rialia, sitten ateraa Arassa, se on kolme rialia, ateria Homsissa yksi riali, yösija hotellissa riali, sitten hän toi sinut tänne ja vielä me syötimme sinulle illallista puolellatoista rialilla ja pidimme sinua yötä – se tekee yhteensä seitsemän rialia".
Kun runoilija kuuli tämän, hän riemastui. Hän sanoi: "Jumalan kiitos, minulla on vielä ihmistuntemukseni tallella. Tuossa on matkalaukkuni, minä jätän sen pantiksi kunnes saan kerättyä rialit tuttaviltani. Mutta kerro terveisiä haddž Hamdulle, että hän näytti minusta heti ensi näkemältä vastenmieliseltä. Näin että hän on alhainen mies, petkuttaja, kelvoton veijari, mutta kun hän kohteli minua niin ystävällisesti, luulin jo, että olin menettänyt etevyyteni ihmistuntemuksessa. ja sitä en vaihtaisi koko maailman rikkauksiin!".
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.