Työpaikkaromanssi menossa vai haluaisitko että olisitte samassa työpaikassa?
Oletteko työkavereita?
Kalluuppi
33494
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ollaan tavallaan työkavereita.
Aiemmin se oli hyvä asia, nyt asioiden mentyä miten meni... ei niin hyvä.
Mitä tästä opimme? Älä sekaanu koskaan, ikinä työkaveriin...
Vaikuttaa vähän siltä ettette osanneet hoitaa asioita oikein ja selvittää. Asioita ei jätetä puolitiehen.
Sano tuo sille miehelle! Itse olisin halunnut selvittää asiat ettei töissä tule kiusallisia tilanteita. Mutta toinen ei ollut kykeneväinen siihen.
Haluaisin olla samassa työpaikassa.
Tuskinpa pääsisin sinne töihin, ensinnäkin varmaan työkavereiden mielestä näyttäisi naurettavalta ja niin ilmiselvältä ja toisekseen olen ylikoulutettu sinne.. Joten taidan tyytyä tähän rooliin =)
ei kiinnosta todellakaan juopot huorissa juoksevat naimisissa olevat kuuskymppiset narsistit
Hän on alaiseni, ei vielä mitään. Mutta tulevaisuudessa, kenties. Kesän lopussa aion jotenkin muistaa häntä merkkipäivän johdosta (viisi vuotta)
Kyllähän viisi vuotta on pitkä aika, ja ymmärsin että teillä kahdella on synkannut koko ajan hyvin...Kannattaa jotenkin häntä muistaa. Vie vaikka sushille
Joo nyt ruetaan sulle ja tälle blondille suunnittelemaan mukavaa iltaa...kerro sitten kuinka kävi! Voisi olla jokin romantti picnic, koska loppukesästä on vielä hyviä ilmoja
Kiitos vinkistä! Ehkä kokkaan jotakin. Hän pitää miehistä jotka tekevät hyvää ruokaa
Ei ole mitään romanssia ole menoillaan. Haluaisin, mutta ei varmaan koskaan toteudu.
samaan työpaikkaan häntä... töistä ei tulis yhtään mitään. En pystys keskittyy... Keksisin ja etsisin vain kivoja paikkoja, jonne hänet houkuttelisin, veisin tekemään juttuja...hän joutuis kyllä tavallaan olee "alaisena" ja sais erityiskohtelua multa. ;)
Kyllä me ollaan työkavereita, mutta me emme enää ota yhteyttä toisiimme.
Kyseessä ei todellakaan ollut työpaikkaromanssi, vaan hänen puolisonsa halusi avioeron, koska ei halunut enää perhe-elämää jatkaa.
Työkaverini oli šokissa ja pyysi minun puhelinumeroani jotta saisi puhua jollekin. Ensin epäilin ja sitten lupauduin.
Vuosi kummasti vierähti, siihen sekaan mahtui juttelua joka ilta, viini-illat, sexiä, saunomista ym. ym. Ihmettelin tosin, että hän kaipasi sexiä oikein runsaasti ja välillä jouduinkin toputtelemaan ja enpä antanut välillä kuukauteen sexiä, koska meillä ei ollut parisuhdetta.
Kesäkuun puolivälissä hän oli viimeeksi yötä minun luonani ja onneksi meillä on kesälomakin, ettei nähdä toisiamme.
Jotku työkaverit ovat epäilleet onko meillä suhdetta, koska me välillä riideltiin myös työpaikalla ja muut olivat ihmeissään, mutta enää ei tarvitse epäillä yhtään mitään.
Ei minua kauhistuta yhtään että istutaan samassa kahvipöydässä, mutta olisipa minulla voodoo nukke.....sillä hän teki vääriä juttuja minulle.
Ihan turha syyttää vain toista, koska itsehän laastariksi rupesit ja siinä roolissa toimit ja vielä tiesit tilanteen. Ei hän tehnyt sulle vääriä juttuja, sinä vain itse niihin suostuit ja tulit käytetyksi. Kannattaa miettiä mihin suostuu ja
Mä annoin potkut viidelle työntekijälle, kun ne harrasti romansseja. Eivät päässeet kortistoonkaan, kun vähän säädin asioita.
Saaterin laiskat loisijat painuisivat vaikka venäjälle nussimaan...
no, palkkasin kuitenkin viehkeän sihteerin itselleni hoitelemaan omat tarpeeni, kun vaimo on vähän pieniin päin eikä tunnu kiinnostusta löytyvän.
ei enää.
miksi ei enää?
ei sulle kuulu.
ja ketkä sanoo ettei harrastaisi työpaikka romansseja, niin voivat heittää mielipiteensä jorpakkoon :) Oottakaahan kun se oikea saapuu työpaikalle...
En ole harrastanut työpaikka suhteita enkä tule harrastamaan. Jotenkin työkaveriin suhtautuu kuin naapuriin tai vaikkapa serkkuun. En voisi kuvitella intiimiä suhdetta nykyisen enkä entisen työkaverin kanssa.
Se on sun mielipide ja arvostan sitä. Ei sun tartte jos se etoo...
ei voi mitään, vaikka kuinka yrittäisit :)
Tunteita mulla on serkkuakin kohtaan kuten työkavereita voi olla, mutta ei romanssimielessä ei koskaan
Hävettää että ihastuin ja kerroinkin siitä hänelle heikkona hetkenä.
olen aina ollut sitä mieltä, ettei työpaikka romansseja. No kerkesin olla vain 17 vuotta töissä, kun se saapui...
parempi että kerroit, ettei jää harmittamaan...
NIin kai sit.
En vaan jaksa nyt mitään. Olen liian väsy kaikkeen.
Samaa mieltä, parikymmentä vuotta kohta samassa työpaikassa ja itse ajattelee asian siten, että haluaa pitää sen oman henkilökohtaisen elämän erillään työelämästä. Jos kumppani on samasta työpaikasta ja työasiat menevät solmuun niin se näkyy kotona tai jos kotiasiat on solmussa tai tulee ero, niin aika ikävä on sitten yrittää tehdä vielä niitä töitä yhdessä. Elämästä menee pohja pois, jos menettää kummatkin kumppanin ja työn samaan syssyyn.
Toivottavasti ei tule ikuna kuormasta syötyä.
Kuormasta syönti tarkoittaa eri asiaa.
Jos olisin sen alan ammattilainen, niin olisi kiva olla samassa duunissa. Päästäisiin vihdoinkin tutustumaan :)
Mutta kun en ole, niin en haluaisi mennä sinne toikkaroimaan ja nolaamaan itseäni. Tosin joutuisin koko ajan kyllä "vaivaamaan" häntä kysymyksilläni, joten puolensa toisaalta siinäkin :P
Nyt itkettää :'(
En ikinä haluaisi samaan työpaikkaan ukkoni kanssa. ei kiva juttu. ei hyvä juttu. etätyöt sitten tosin erijuttu. jokaisella pitää olla oma työ mihin ei "akat ja ukot" saa sotkeutua
Tietyn miehen kanssa haluaisin kyllä mieluusti romanssin.