Yksinäistä on....

Äitini käyttää minua hyväksi. Hän soittaa vain, kun tarvitsee lapsenvahtia. Hänen takiaan mennyt pari laskua ulosottoon (siinä tonnin paikkeilla), vaikka hän lupasi, ettei jättäisi niitä maksamatta (ei saanut tilattua polttoöljyä omalla nimellään ja minä typerys ajattelin olla hyvä tytär ja auttaa). Lisäksi hän puhuu koko ajan pahaa selkäni takana. Isä ei pidä lainkaan yhteyttä enkä edes näkisi häntä, ellen itse kävisi katsomassa häntä, eikä hän silloinkaan puhu minulle oma-aloitteisesti. Kukaan perheestäni ei ikinä kysy, miten minulla menee, vaikka tietävät minun olevan masentunut. Itse kuitenkin olen kiinnostunut perheen hyvinvoinnista (vaikka on se kyllä viimeaikoina vähentynyt, veljeä lukuunottamatta). Alkaa pikkuhiljaa kyrpiä tämä paska. Perheeni on ollut välinpitämätön minua kohtaan jo vuosia. Sairastin anoreksiaa, viiltelin ja olin todella itsetuhoinen ollessani alaikäinen, eikä kukaan yrittänyt auttaa minua. Puhuivat vain p*skaa selkäni takana, mutta eivät tukeneet. Oma perhe ei tunnu välittävän, eikä minulla ole ystäviä (muihin ihmisiin luottaminen on hieman hankalaa hyväksikäyttöjen ja selkäänpuukottamisien vuoksi), joten...

Kaipa tässä on kohta hankittava itselle tukihenkilö tai jotain..

Raastaa tämä yksinäisyys..
164
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Mistä se viiltely ja itsetuhoisuus nuorempana sitten johtui? Samasta vanhempiesi välinpitämättömyydestä vai?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


FirstTimeWriter kirjoitti:

Äitini käyttää minua hyväksi. Hän soittaa vain, kun tarvitsee lapsenvahtia. Hänen takiaan mennyt pari laskua ulosottoon (siinä tonnin paikkeilla), vaikka hän lupasi, ettei jättäisi niitä maksamatta (ei saanut tilattua polttoöljyä omalla nimellään ja minä typerys ajattelin olla hyvä tytär ja auttaa). Lisäksi hän puhuu koko ajan pahaa selkäni takana. Isä ei pidä lainkaan yhteyttä enkä edes näkisi häntä, ellen itse kävisi katsomassa häntä, eikä hän silloinkaan puhu minulle oma-aloitteisesti. Kukaan perheestäni ei ikinä kysy, miten minulla menee, vaikka tietävät minun olevan masentunut. Itse kuitenkin olen kiinnostunut perheen hyvinvoinnista (vaikka on se kyllä viimeaikoina vähentynyt, veljeä lukuunottamatta). Alkaa pikkuhiljaa kyrpiä tämä paska. Perheeni on ollut välinpitämätön minua kohtaan jo vuosia. Sairastin anoreksiaa, viiltelin ja olin todella itsetuhoinen ollessani alaikäinen, eikä kukaan yrittänyt auttaa minua. Puhuivat vain p*skaa selkäni takana, mutta eivät tukeneet. Oma perhe ei tunnu välittävän, eikä minulla ole ystäviä (muihin ihmisiin luottaminen on hieman hankalaa hyväksikäyttöjen ja selkäänpuukottamisien vuoksi), joten...

Kaipa tässä on kohta hankittava itselle tukihenkilö tai jotain..

Raastaa tämä yksinäisyys..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu