Mitähän ihmettä mulle on tapahtumassa?
Oon sairastanut paniikki/ahdistuneisuushäiriötä jo 7 vuotta. Koko aikana en oo päässyt kohtauksista täysin eroon välillä on ollut helpompia hetkiä ja välillä vaikeampia. Nyt kuitenkin kovan stressin seurauksena on tullut jotain uusia oireita. koko ajan on todella kummallinen olo päässä muutenkin epävarma olo, tuntuu ettei osaa puhua kirjoittaa kunnolla, ei osaa keskittyä mihinkään, silmät pyörii päässä ja näkö tuntuu sumealta, kaikenlaista puutumista on laidasta laitaan, välillä tulee täydellinen romahdus ja oon valmis hyppäämään alas parvekkeelta, lisäks kaikki äänet kaikuu päässä ja suussa maistuu oudolle lisäksi säpsähtelen joka pienestä asiasta, yht äkkiä saatan havahtua siihen että oon tuijottanut yhtä paikkaa kauan ja ''herään todellisuuteen''. aika pelottavaa rupeaa olemaan. Saattoi olla aika sekavaa tekstiä, että toivottavasti joku ymmärsi. :D Osaako kukaan sanoa mihin mä oon joutumassa? :(
Oon sairastanut paniikki/ahdistuneisuushäiriötä jo 7 vuotta. Koko aikana en oo päässyt kohtauksista täysin eroon välillä on ollut helpompia hetkiä ja välillä vaikeampia. Nyt kuitenkin kovan stressin seurauksena on tullut jotain uusia oireita. koko ajan on todella kummallinen olo päässä muutenkin epävarma olo, tuntuu ettei osaa puhua kirjoittaa kunnolla, ei osaa keskittyä mihinkään, silmät pyörii päässä ja näkö tuntuu sumealta, kaikenlaista puutumista on laidasta laitaan, välillä tulee täydellinen romahdus ja oon valmis hyppäämään alas parvekkeelta, lisäks kaikki äänet kaikuu päässä ja suussa maistuu oudolle lisäksi säpsähtelen joka pienestä asiasta, yht äkkiä saatan havahtua siihen että oon tuijottanut yhtä paikkaa kauan ja ''herään todellisuuteen''. aika pelottavaa rupeaa olemaan. Saattoi olla aika sekavaa tekstiä, että toivottavasti joku ymmärsi. :D Osaako kukaan sanoa mihin mä oon joutumassa? :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko käynyt lääkärissä lähiaikoina? Onko sinulla jokin lääkitys, terapiasuhde yms.? Vaikealtahan tilanteesi kuulostaa, haethan apua, ja voimia sinulle.
ssri lääkityksiä on kokeiltu kolmea erilaista mistään niistä ei oo apua tullut. Nyt viimeksi kun kävin määräsivät taas toisen merkkistä lääkettä jota en vielä ole aloittanut mutta pakko se kai on, opamox auttaa pahimpiin kohtauksiin, mutta ei niitäkään viitsi kovin tiuhaa napsia, jotenkin vain tuntuu että lääkkeiden kans on värkätty niin kauan eikä mistään ole ollut apua. Terapiassa oon käynyt jo 5 vuotta, nyt tosin ollut taukoa pari kuukautta. Lähete tosin on auki polille täytyypä sinne koittaa ens viikon aikana soittaa. Kiitos paljon yritetään jaksaa :)
Moikka! Itse olen kirjoittanut pitkän ketjun sekoamisen pelosta josta olen kärsinyt enemmän tai vähemmän kolmisen vuotta. Toistaiseksi siis olen vielä suht. täysjärkinen ;) Koitan nyt omalta kokemuspohjalta kommentoida sun oireita, koska osittain kärsin itsekin niistä. Muistan kun ahdistus oli pahimmillaan, että monesti mustakin tuntui epätodelliselta. Siltä, että olisi kuin unessa ja havahtuisi yhtäkkiä elämään. Todellisuudessa olin niin neuroottinen, että seurasin jokaista tapahtumaa ruumiissani ja keskityin ainoastaan itseeni. Ulkona piti vetää keuhkot täyteen ilmaa ja katsella, että missä sitä oikein on. Aloin siis pikkuhiljaa kiinnittämään huomiota ulkoisiin asioihin. Tuona aikana puhdas stressi, ahdistus ja väsymys johti siihen, että tuijotin usein eteeni ja olin ihan ajatuksissani ja jälleen havahduin, että APUA mä vaan olen!?
Sittemmin oireet ovat muuttunuut eli kärsin myös siitä, että päähän jää pyörimään biisit, mainokset ja toisten pälpätykset. Eli yhtäkkiä saattaa tulla mieleen jonkun kertoma asia tai tulee vaan sen toisen ihmisen pälinä mieleen ja ah kun ahdistaa!!! Silloin herää pelko, että kuulenko mä pian jotain ääniä!?!? Tai jos vietän pitkään aikaa jonkun kanssa niin kun ajattelen niin se oma ajattelu saattaa kuulostaa enemmän hänen puhetyyliltä kuin omaltani? Eli samaistun hienosti siihen toiseen ihmiseen. Saattaa olla myös, että ajatukset vaan pyörii päässä ja on vaikea keskittyä yhtään mihinkään. Etenkin väsyneenä nämä oireet esiintyvät. En sitten tiedä minkälaiseksi oireiksi nämä oikeasti luokiteltaisiin, mutta oman mielenrauhan kannalta olen jotenkin liittänyt ne stressiin, itsetarkkailuun, väsymykseen, pakko-oireiluun ja paniikkiin. Tätäkin on jatkunut kausittain nyt 1½vuoden ajan silloin tällöin ja aina vain olen omasta mielestä ainakin selväpäinene. Toki silloin kun nämä oireet esiintyvät koen olevani ERITTÄIN sairas (hullu) jolloin pintaan nousee pelko siitä, että nyt sekoan lopullisesti.
Jos nyt sattumalta puhut näistä oireistasi ihan ammattilaisen kanssa niin kerrotko mitä he kommentoivat niihin. Itseäni kiinnostaa siis, että mikä meitä vaivaa vai vaivaako vain paniikki ;)
SIis tämä on juuri sitä mitä valvonta koneistoyhteiskunta tekee. Vika ei ole itsessänne, vaan todellisuudessa.
Yhteiskunnan loputon vaatimus, kilpailu ja rahastus luovat valheellisen todellisuuden. Tajuntanne pistää vastaan kylmää yksinäistä kulttuuria, jossa ihmisiä ei auteta - vaan tungetaan täyteen lääkkeitä.
Etsikää itsenne takaisin ja luopukaa pelkäämisestä, avautukaa - etsikää läheisiä. Ihmisiä on jokapuolella.