ehkä et enää nää.
Mitä sanoisit sille
nyt, jota
561306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Kysyisin: Miksi emme enää näe???
onko hän tyytyväinen siihen miten asiat ovat.
Mikset heti sanonut ettet halua olla edes kaveri?
No, hän kehui minulle muita naisia joten arvaan että olin vain yksi muiden joukossa.
Lykkyä pyttyyn elämään ja toivottavasti et joudu enää tekemisiin munlaisen kuvatuksen kans ;)
Antaisin Miehelle suudelman ja sanoisin "Hyvästi Muru ja onnea tiellesi".
Kolmeen vuoteen mahtuu paljon valheita, mutta miten paljon mahtuu melkein kolmeenkymmeneen? Voi vaimoparkaasi.
Valheita mahtuu tuohon aikaan varmasti paljon, mutta vaimo luultavasti tuntee miehensä, eikä varmasti kaikkea usko. Kakkosille valehtelu on helpompaa, koska he eivät niin hyvin tunne miestä, eivätkä tiedä taustoista tarpeeksi. Miksi muuten kuuntelit valheita 3 vuotta, vai nytkö lopussa vasta valheet paljastuivat?
Joo, kakkoselle se ukko voi valehdella aivan KAIKEN, perheestään, työstään, harrastuksistaan yms. Ja tietenkin jatkuvasti nalkuttavasta lihavasta ja rumasta vaimostaan, seksin vähyydestä, huonosta ruuasta.................jne...............jos ei siis ole valehdellut olevansa sinkku.
Toki se ukko vaimolleenkin valehtelee, mutta kakkoselle se pääsee ns. toteuttamaan kunnolla itseään, eli valehtelemaan itsensä joksikin aivan muuksi mitä oikeasti on.
Valheet ovat kaikessa kaameudessaan paljastuneet noiden vuosien mittaan pikku hiljaa, niin hyvin hän osasi valehdella. Se etten päässyt aiemmin irti hänestä johtui siitä, että ennen kuin huomasin hänen valehtelevan olin jo ehtinyt rakastua häneen.
Tuo on totta, että kakkosille valehtelu on paljon helpompaa ja varsinkin jos nähdään harvoin. Noita keksittyjä syitä muuten miksi ei voi nähdä useammin on kymmeniä (ellei satoja) ja niillä suhde saadaan pidettyä pitkään tietyllä tasolla, jolloin valehtelu on helpompaa..
>Opetelkaa ihmiset olemaan valehtelematta ,se on tosi hyvä taito, aina pitää olla selkärankaa ottaa vastaan paskaa, jos sitä sataa niskaan ja tunnustaa tehneensä jotakin mistä tilanteesta palaute tuli
Tunnen miehen pidemmältä ajalta ja paremmin kuin vaimo. Tässä on näin päin että vaimo uskoo kaiken, minä en, enkä enää kuuntelekaan.
Ei ole ketään, jota en enää näe koskaan, mutta ehkä sanoisin, että katselen tästä lähtien vain vanhempia miehiä ;)
Tule takaisin.
heti kun pyydät......
...gabriel..
Et kai vihjaile, että aiot kadota maisemista?
Yhdelle: Aina kun nään etanoita, hymyilen ja pysähdyn. Muistan kirjoittamasi. Vaikkakin nyt allapäin ja surulisena tällä hetkellä. Miettii niitä skraaduja hetken. Milloinkahan oli se kuoren jättämisen aika? Sateesta pisaroiksi, pisarasta sateeksi.
Hui, sateen jälkeen etanoita on ihan tolkuttomasti, metriheikkejä, pulleroita. Jos laittaa silmät kiinni voisi olla vaikka Etelä-Italiassa syömässä herkullista simpukkapastaa, mutta ei kiitos etanoita.
Etanoille kerron kuitenkin sen, että tiesinhän melkein koko ajan, että minun ja hänen välit menee näin. Mitään sen jälkeen en paljon sitten tiedäkään.
hui itselles. Tää tarttis poutaa.. pullerot limanulpukat ja etanat ei kuulu mun ruokavalioon..Silmiä en uskalla enää sulkee. Etanat ne ei niinku näytä liikkuvan yhtään mut kyllä ne silti mataa. Nyt ollaan niin tiivisti maan pinnalla ettei leijaa missään suhtees. Ja sekin oli sellaista et peloissaan tunnusteli tuntosarvella kuoren alta. Joo tiesin minäkin että menee näin... vähän taipuvainen sähläämään, aikakone jumitti? Näetsen kotiplaneetamme oli varmasti eri. Mut tärkeintähän oli et kohdattiin. Tää etana mönkii nyt kiireellä koloonsa takaisin.
Sanoisin että en mä ota enää yhteyttä vaikka sä kuinka yrittäisit pysyä poissa näköpiiristä. Jos tätä ei mitenkään muuten voida selvittää niin sit kaikki jää näin.
No sulla ei ainakaan ikävä näytä olevan kun jätät toisen niskoille kaiken.
mulla on syyni tähän. itse en voi tehdä enää mitään. hän voi enää tähän tilanteeseen vaikuttaa.
anteeksi,kun joudun tuottamaan pettymyksen sinulle.kumpa kaikki olisi mennyt niin toisin.en unohda sinua koskaan
no miksi et sano? korjaa asia jos harmittaa, sillähän siitä pääset.
Kyllä teit sen ihan omasta, vapaasta tahdostasi. Ja teet edelleen, näköjään.
Miksi vuorotellen pyytää anteeksi ja jatkaa taas samaa paskaa ? Itsehän sinä et antanut minkään mennä toisin.
Mitä merkitystä on sillä unohdatko vai et jos ainoa mitä haluat tehdä on loukata,
päivästä päivään, vuodesta vuoteen ???
Itestähän se kiinne on miten ne asiat menee, turha jälkeenpäin porata omia tekosiaan.
Pyytää anteeksi anonyymiltä kirjoittajalta sitä mitä on tehnyt jollekin toiselle.
Ne sanat jotka sanomatta jäivät, sanat joita ei kai ollutkaan?
(Ja minä, olen olemassa vielä!)
"särjit sydämmeni"
Ei mitään asiaa eikä sanottavaa, eikä niitä sanomisiaan etukäteen tiedä. En ehkä koskaan näe häntä. Ehkä..
Enkä tykkää jossitteluista ja -isi -päätteisistä sanoista. Turhaa haikailua ja pelaamista.
Samaa mieltä siitä, ettei sanomisiaan etukäteen tiedä. Olen joskus jopa miettinyt etukäteen, mitä sanoisin hänelle, ja sitten itse tilanteessa suustani tuleekin jotakin vallan muuta, toisinaan jotain itsenikin yllättävää.
arvostin paljon sitä kun minun ollessa kipeä, lähdit vaikka keskellä yötä hakemaan minulle lääkettä.
Olin hiljattain kipeä ja kaipasin huolenpitoasi :´(
Kiitos kaikesta ja hyvää jatkoa.
Olen itseasiassa näin tehnytkin kerran...
Eiks tää ny menny vähän liian pitkälle?
Pitäs ;)
Niin pitäisikin :)
miksi ei pystyis? ;)
*syvä huokaus* Aina ei kaikki ole kuin strömsöössö, aina kaikki ei tapahdu aikana jolloin olisi ollut muutakin taaa tutustua kuin kasvotusten.....
Sanoisin, että olet mielessäni ja sydämessäni.... on paljon helpompaa, paljon vaikeampaa näin.
-.
Etkö halunnut hyvästellä mua?
En tiennyt , että merkitsin sinulle niin vähän...
Onnea matkaan.
tietenkään.
Ota yhteyttä, jos kiinnostaa.
Ajattelen sua vieläkin.
Viekää tuhtatkin munista!
Miksi meistä ei tullut ystäviä?.. Vaikka joskus niin sovimme ja viihdyimme yhdessä.
Haluaisin kyllä olla hänen ystävänsä!
Se ystävyys pitää tulla ensin, sitten vasta kaikki muu.
Ystävyyttä ei saa enää takaisin niin kauan kuin syy jonka takia siitä luovuttiin on olemassa.
Just kun mä olin lähdössä kuului hirveä pamaus....meidän akvaario räjähti. Kalat ja vesi pitkin lattiaa, saamari sentään. No onneksi ei räjähtänyt viinapannu. Ois tullu vielä hirveenpää jälkeä.
Kova sydän sulla on ainakin. Tuliko sulle siitä hyvä mieli?
Miksi tällaista pitää miettiä? Mitäs ne haluaisivat sanoa sinulle jos eivät sinua enää näkisi, jos vaikka kuolisit? Niinhän se on, että aina jos havahtuu varsinkin yhtäkkiä tajuamaan, että jotain ei syystä tai toisesta enää näe, alkaa kelaamaan aikaa taaksepäin ja miettimään yhteisiä hetkiä, oliko eripuraa ja miksi. Mutta, samaa kai se toinenkin miettii? Onko se jäävä osapuoli aina muka syyllinen kaikkeen, jos on jotain eripuraa ollut? Kannattaa itselleenkin olla armollinen, kaikessa kanssakäymisessä on yleensä useampi osapuoli.
Näen mä mutta jos?
http://www.youtube.com/watch?v=LlyvroiEYKQ&feature=related
Kulunut vuosi, kaksi vai kolme. Mieti. Mieti millainen olit mulle. Sydän ei tullut ehjäksi.