Esikoiseni on 14,5 vuotias tyttö. Viimeisen vuoden ajan hän on kiinnostunut vain kavereiden kanssa hengaamisesta ja kaikki kotiin liittyvä jää omaan arvoonsa. Mitkään säännöt, rajat tai sopimukset eivät päde. Vietti hän yhden yönsä putkassakin pelkkää uhmakkuuttaan, kun ei suosutunut kertomaan poliisille ikäänsä tai nimeään.
Alkoholia hän on käyttänyt ajoittain, vaikka en tiedä mistä hän sitä saa. Kerran on haettu sammuneena nuorten selviämisasemalta, viimeksi tiistaina hain puolenyön jälkeen kotia ja oli silloinkin " maistissa". Huonettaan ei siivoa, kotitöissä ei auta. Arkisin kotiintuloaika on kymmeneltä, viikonloppuisin klo 24. Siinäkin olen jo joustanut, mutta aikoja ei noudateta. Jos meillä ei ole kavereita yötä, niin hän on kavereiden luona. Usein valehtelee olevansa muualla kuin missä todellisuudessa yönsä viettää.
Eilisyön soitin tytölle puoliyhden aikaan, kun ei kuulunut kotiin. Hän sanoi, ettei tule kotiin vielä. Minä intin, että varmasti tulet, kun on sovittu että jo pitäisi olla kotona. Etsin tyttöä klo 04 asti kaupungilta tuloksetta. Hän vastasi muutaman kerran puhelimeen, mutta ei suostunut sanomaan missä on, kenen kanssa tai mitään muutakaan. Mitkään uhkailut-lahjonnat-kiristykset ei auta. Lopulta hän päätyi siihen, ettei tule kotiin ollenkaan vaan jää asumaan kaverien luo. Nyt en tiedä, mistä hänet löytäisin vai odotanko että "routa porsaan kotiin tuo" - ja mitä sitten?
Samanlaista tottelemattomuutta on jatkunut jo pidempään. Välillä ollaan pari päivää kotiarestissa, sitten jo luvataan parantaa tavat ja taas mennään samalla kaavalla - kotiin tullaan jos tullaan.
Voimat alkaa nyt vähetä. Miten tyttöön saa jotain kuria!!?
Alkoholia hän on käyttänyt ajoittain, vaikka en tiedä mistä hän sitä saa. Kerran on haettu sammuneena nuorten selviämisasemalta, viimeksi tiistaina hain puolenyön jälkeen kotia ja oli silloinkin " maistissa". Huonettaan ei siivoa, kotitöissä ei auta. Arkisin kotiintuloaika on kymmeneltä, viikonloppuisin klo 24. Siinäkin olen jo joustanut, mutta aikoja ei noudateta. Jos meillä ei ole kavereita yötä, niin hän on kavereiden luona. Usein valehtelee olevansa muualla kuin missä todellisuudessa yönsä viettää.
Eilisyön soitin tytölle puoliyhden aikaan, kun ei kuulunut kotiin. Hän sanoi, ettei tule kotiin vielä. Minä intin, että varmasti tulet, kun on sovittu että jo pitäisi olla kotona. Etsin tyttöä klo 04 asti kaupungilta tuloksetta. Hän vastasi muutaman kerran puhelimeen, mutta ei suostunut sanomaan missä on, kenen kanssa tai mitään muutakaan. Mitkään uhkailut-lahjonnat-kiristykset ei auta. Lopulta hän päätyi siihen, ettei tule kotiin ollenkaan vaan jää asumaan kaverien luo. Nyt en tiedä, mistä hänet löytäisin vai odotanko että "routa porsaan kotiin tuo" - ja mitä sitten?
Samanlaista tottelemattomuutta on jatkunut jo pidempään. Välillä ollaan pari päivää kotiarestissa, sitten jo luvataan parantaa tavat ja taas mennään samalla kaavalla - kotiin tullaan jos tullaan.
Voimat alkaa nyt vähetä. Miten tyttöön saa jotain kuria!!?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Samanlaisia kokemuksia mulla oli nuorimman tyttäreni kanssa. Vaikka meillä on ollu aina hyvät välit ja puhuttu kaikesta niin silloin tuntu, et ihan kuin mun lapseni olisi täysin vieras. Yläaste rasittaa nuorten psyykettä aikatavalla. Samoin kaveripiiri. Toi on pahin ikä mitä olla saattaa. Me rauhotettiin aina välillä tilannetta olemalla vaan kaksisteen ja juttelemalla kaikesta maan ja taivaan välillä (herkuteltiin, syötiin hyvin yms.). Samalla yritin puhua järkeä etenkin tytön tulevaisuuden kannalta tärkeistä asioista. Pidin säännöistä kiinni (kotiintuloajat, ilmoittaminen missä on yms.) Ja mikä tärkeintä kerroin hänelle, että rakastan häntä ja olen huolissani siitä kun meno tuntuu olevan välillä aivan hirveää.
Älä löysää otettasi tässä vaiheessa koska voit tehdä sen myöhemmin. Sitten kun pahin murrosiän kuohunta on mennyt ohi. Kannattaa "pehmentää" hiukan "sääntöjä" irtautuvan lapsen maailmaan sopivaksi. Kotiaresti lisäsi meillä ainakin kapinointia. Tyttäresi tarvitsee apuasi kasvamisessa nuoreksi aikuiseksi vaikka näyttää siltä ettei sinua todellakaan tarvita. Kannattaa vähän tarkistella tytön kaveripiiriä. Yleensä sieltä saattaa löytyä paljonkin syytä tyttäresi käyttäytymiseen. Hänellähän on kuitenkin jonkinlainen näytönpaikka kavereidensa suhteen. Jos jaksat tämän ajan huomaat muutaman vuoden kuluttua, että työsi on tuottanut tulosta. Aikuinenhan nuori ei vielä ole vaikka täyttäisi 18 vuotta ja silloinkin tukea tarvitaan ehkä vähän väljemmin.
Toivon sinulle paljon voimia asian suhteen. Muista vaan koko ajan, että pitää olla silmät ja korvat tarkkana kuulemaan ja näkemään tyttäresi sanallisia ja sanattomia viestejä. Käyttääkö hän muutakin kuin alkoholia. Se tekeekin hommasta vielä väsyttävämmän.
Olen itse nyt 17-vuotias tyttö ja olen kanssasi aivan samaa mieltä.
Mutta jos kotiintuloajoista on sovittu yhteisymmärryksessä tyttären kanssa niin silloin niistä on pidettävä kiinni. Meillä toimi joskus erittäin hyvin, että jos kotiintuloaikani oli vaikka 24.00, niin sain olla kello yhteen asti jos ilmoitin tarkalleen missä olin. Ja jos olisin jäänyt kiinni valheesta olisin saanut arestia, onneksi en koskaan valheesta kiinni jäänyt (enpä silti valehdellutkaan kuin kerran.) Jos en soittanut ja tulin puoli tuntia myöhässä ilmoittamatta niin pysyin koko seuraavan päivän kotona, jos tulin tunnin myöhässä ilmoittamatta niin en saanut rahaa seuraavalla viikolla yhtään. Ja mitä enemmän olin myöhässä sitä kauemman tuo rahattomuus kesti. Koska pakko tyttäresikin on jostain saada rahaa juomiseen niin se tepsi meillä ainakin aika hyvin. Ja kun oli tälläinen rahattomuus viikko, niin silloin ei sitten menty mummulaankaan ruinaamaan. Ja jos tulin vaikka perjantaina ajoissa kotiin, eli vaikkapa tunnin etuajassa, niin sain palkaksi muistaakseni jotain 10mk, joka oli silloin minulle iso raha, tyttärellesi se vastaisi ehkä nyt jotain 5e. Näin saisit houkuteltua hänet aikaisemmin kotiin.
Pahimmat virheet joita äitini teki oli kun hän huusi, tai otti puhelimeni pois, tai sekin kyllä tepsi, mutta vihasin häntä entistä enemmän. Ka sitten inhosin ylikaiken niitä typeriä äiti-tytär keskusteluita, näin jälkeenpäin ajatellen ne olivat ihan mukavia, mutta silloin lietsoivat vain enemmän teinimaailmaani.
Toivottavasti neuvoistani oli edes jotain apua. Ja ole huoleti, kun kestätä tuota aikaa vielä hetken niin se onkin jo ohi.
että 10 markkaa ei ole 5 euroa, ei edes 2 euroa! Ja muutenkaan minusta ei pitäisi lapsia lahjoa/palkita rahalla koskaan, muiden keinojen tulisi auttaa!!!
Tiedän kyllä, että 10markkaa on aika tarkkaan 1,70e, mutta kun minä olin aloittajan tyttären ikäinen niin silloin arvostettiin rahaa apljon enemmän. Nyt jos lupaat jostain teini-ikäiselle 1,50e niin sehän nauraa sulle päin naamaa, ennen oltiin tyytyväisiä jos saatiin 10mk, koska se oli silloin "iso" raha.
Ja kumpi parempi: Lievä lahjonta, vai että tytär viipottaa pitkin kyliä ympärikännissä. Kyllä minä ainakin lahjon omaa vatsassa olevaa tytärtäni paljon mielummin kuin istun kotona kello 03.00 ja mietin, että miksi poliisi ei ole vielä soittanut.
Ja miksi et nyt sitten antanut hyviä vinkkejä aloittajalle, jos kerran sinusta minun antamani vinkit tai ainakin osa niistä oli huonoja. Kyllä juuri teini-iän ohittanut tietää miten teinit saa parhaiten kuriin.
Tossa oli muuten aika täydelliisiä vinkkejä, tuo raha homma toimii, meinaan viina maksaa niin perkeleesti eikä rahaakaan ole yleensäkkään yhtään ylimääräistä. Varmana toimii! Mutta älä missään tapauksessa mee kitsasteleen; esim: saat 2€!!!! 2 eurolla ei saa mittää eikä se se todellakaan tunnu milttään. kannattaa muistaa että siiderikänni on kallista (hyvä jos 8 euroo riittää=)
itse kasvatan 15-vuotiasta poikaa, mutta usein kai tyttöjen murkkuikä on pahempi. Poikani ei vielä juo ja kotiintuloajat vielä onnistuu: arkisin kl:22 ( kouluaikoihin kl.21-21.30 ) ja vkl:sin n.kl:23.OO.
Kaveripiiri vaikuttaa paljon, olenkin sopinut parhaimpien ystävien äitien kanssa yhteiset kotiintuloajat. Kontrolloimme myös poikiamme, soittelemme/laitamme txt-viestiä jos ovat yökylässä toisen perheen luona. Joskus soitan jopa aivan vieraalle perheelle, jos poikani on menossa heille yöksi.
Onhan meilläkin vaikeita aikoja ajoittain kotiintuloajoissakin & monessa muussa. On rankkaa ja joskus tuntuu ettei mitenkään jaksaisi...
Itse olen viime aikoina alkanut miettiä kaikkea hyvää mitä murkussani on :), ei auta kotitöissä, mutta noudattaa kotiintuloaikoja. Kehun häntä siitä, miten hyvin hän noudattaa kotiintuloaikoja..murahtelee takaisin, mutta näen miten kehut tuntuvat hyvältä :)
Kuitenkin murkkumme ovat vielä lapsia, -vaativia sellaisia- mitähän tyttäresi tekee hyvin? Ehkä yksi tie välienne lähentymiseen olisi tämä, alkaisit aktiivisesti kehumaan.."Olipa ihanaa kun tulit tänään ajoissa kotiin, olen tosi ilahtunut" tai "olitpa reipas kun veit roskat" tms.
Vaikea tilanne, ehkäpä itse ensiapuina kokeilisin noita..Suuri sydäntäsärkevä huoli nuoresta, kun joutuu etsimään yöllä, voi. Voimia sinulle :)
Minua hävettäisi aivan kamalasti jos äitini soittelisi kavereideni perheille tuollaisista asioista! Ja varmasti suuttuisin pitkäksi aikaa. Onko poikasi pettänyt luottamustasi koskaan? Vähän luottamusta voisit häntä kohtaan osoittaa, jos hän sen ansaitsee... Eri juttu jos on tapana valehdella missä on jne. Silloin pitääkin tarkistaa.
ku mä olin nuori ni ei me menty kenellekkään yöksi noin vaan, vanhemmat soitti keskenään. teininä valehtelin äitille että oon menossa kaverille yösk ja keveri valehteli samoin oltiin sit poikien luona yötä. muistaakseni jäätiin siitä kii :)
Ehkä sanani "kontrolloida" oli liian vahva. Meillä nämä yökylät ovat usein tutuissa perheissä,välillä -muttei aina- me vanhemmat laitamme esim.tx-viestit keskenämme. Koska soittelemme muutenkin ( pojilla yhteisiä leirejä yms. ) on tämä täysin luontevaa.
Kiitos mielipiteestäsi, on kiva kuulla nuoren näkemyksiä :) Olet aivan oikeassa siinä, että luottamusta täytyy osoittaa ja niin teenkin, mutta vieraalle kaverille en anna yöksimenolupaa varmistamatta sopiiko vanhemmille ja ovatko he kotona.
Mitäs annat periksi lapsellesi!!! Älä anna sen juoksennella kylällä tai missään muuallakaan jos ei auta menkää psykiatrille
Mites sä nyt ajattelit, että tämä äiti voisi rajoittaa lapsensa menoja, lukitsemalla hänet kellariin vai?? Ei se kuules aina ole niin helppoa. Tietenkin rajat pitää asettaa, mutta välillä se on äidille varmasti hyvin vaikeata. Äidin voi olla toisinaan hyvin vaikea asettaa oikeita rajoja lapselleen, jos lapsella on paha murkkuikä niin saat tosiaan sitoa lapsen kettingillä kiinni lukkojen taakse kellariin, ettei karkaisi. Ei se ole periksi antamisesta kiinni.
sun pitää laittaa poliisit perään ku se on poissa, niin eiköhän ala totella.. mä olen ollut samanlainen kun sun tyttös jo monta vuotta.. sit äiti sano et se ei jaksa enää, se on ihan maassa ja kaikkea.. se sano et ilmottaa sossuille mut en mä uskonut.. niin siinä sit kävi että mut huostaanotettiin ja asun nuorisokodissa.. se huostaanotto prosessi on pitkä ja ikävä, mutta on parempikin tapa. mä olin vastaanottokodissa, jossa oli muitakin nuoria just sen takia, että ne teki mitä halus.. sieltä vastaanottokodista ei päässy edes ulos, niin kyllä sain sellasen opetuksen että aloin tottelemaan.. sun pitäs kertoa sun lapselle että sulla on tosi rankkaa ja kaikkee, se saa kyllä toisen ajattelemaan, jossain vaiheessa ainakin.. sai ainakin mut tajuumaan, että teen äitille pahaa olemalla tällänen. en halunnu kuitenkaan tulla aina kotiin aikasin ja totella kaikessa, mutta autoin kotitöissä välillä, ja kun olin hillumassa kamujen kanssa, kerroin että kaikki on okei ja ollaan siellä ja täällä...tsemii sulle, kyllä se aurinko vielä teilläkin paistaa, varmasti!!
Kuulen tyttäressäsi aivan samat piirteet kuin itsessäni. Äitini pisti minut kuukuadeksi arestiin eikä kerta kaikkiaan päästänyt minua mihinkään sama meno jatkui ja "tuttuni" ilmoittivat käytöksestäni koulukuraattorille joka ilmoitti lastensuojeluvirastoon, joku tyttäresi ystävä voi olla huolissaan hänestä ja tehdä samalla tavalla, kehotan sinua nyt todellakin vetämään todella kovat rajat ja jos ei tämä auta rahan tulo loppuu ym... Nyt kun minua ollaan viemässä kotoa pois olen ymmärtänyt käytökseni ja tilanne on rauhoittunut . Nyt tyttö kotiin ettei teille käy samalla tavalla kuin minulle...!! Jos ette halua pelätä ym. kovemmat uhkaukset ja sanat, jos se ei riitä kehotan viemään lapsen itse lastenkotiin hän voi satuttaa itsensä kännissä tai tehdä jotain muuta typerää tulle raskaaksi tai jotain. ! olemme melkein saman ikäisiä tyttäresi kanssa ja olen ollut pari krt juttelemassa psykiatrille, minulle nousee tunne että tyttärelläsi on asiat huonosti jos hän noin käyttäytyy. kannattaa todellakin puuttua asiaan ettei käy yhtä pahasti kuin minulle 14w yritin itsarii kun aina piti juoda ym. se on tietynlaista esittämistä. joka murtaa sisältä. Hae tyttö kotiin ja apua äkkiä!
uskon, et sun pitäis jutella tyttäres kans enemmän asioista ja kysyä mikä on pielessä. voi olla että hän on myös eksynyt "väärään seuraan"
mut älä missään nimessä kiellä häntä olemassa ysäviensä kanssa! kokemuksesta voin sanoa, että sitä on sitten vielä enemmän.
onko tytön isä kuinka suurena osana hänen elämää?
isällä on varmasti suuri vaikutus miten tyttö näkee itsensä naisena..
ehkäpä et ole näyttänyt rakastavasi ja välittäväsi tytöstä tarpeeksi. halaus tai pään silitys autaa asiaa! (kokemusta on)
varmasti olet hyvä kasvattaja etkä ole tehnyt mitään väärää. toi on just se ikä millon halutaan kokeilla rajoja ja uhmata sääntöjä. muutaman vuoden kuluttua hän kyllä huomaa miten "typerä" on ollut.
itse olin aika lailla samanlainen (nyt olen jo päälle 20) mutta selvisin asioiden yli. koin tuon ajan villinä nuoruutena ja kaikkea piti tehdä että pystyi retosteleemaan kavereille!
kaikki kyllä järjestyvät ajallaa,
tsemppiä sinulle!
Kiitos monista hyvistä ajatuksista. Oli hienoa lukea samanlaisista kokemuksista myös nuorten kirjoituksista sekä tietysti ratkaisuehdotuksista.
Näin tässä kävi tällä kertaa:
Puhuimme tytön kanssa puhelimitse ja sanoin, että hänen on ilmoitettava minulle vähintään 24h välein missä on, koska muutoin voin ilmoittaa asiasta poliisille ja saavat hakea tytön kotiin. Puhelimessa tuli puhuttua selvät ehdot: kotiin saa palata, mutta nillä ehdoin kuin kotona on (kotiintuloaikoja noudatetaan, ilmoitetaan missä ollaan ja mihin mennään ja kotitöihinkin joskus joutuu osallistumaan). Toisaalta sanoin myös, että jos hänellä on paikka, jossa hänet elätetään ja hän saa tehdä mitä tahtoo niin tietysti pysyköön siellä - minä en tule hakemaan pois. Niinpä neljän yön jälkeen tytön mieli muuttui ja hän PYYSI hakemaan hänet kotiin.
Muutama päivä ollaan oltu kotosalla, sen kummempia rangaistuksia tästä ei tullut. Tyttö sanoi oppineensa läksynsä ja pyysi kyllä anteeksi. Tyttö on käynyt kavereidensa luona, ilmoittanut menoistaan ja palannut ajoissa. Molemmat ollaan hyvillä mielin, vanhat annetaan anteeksi ja eletään sovussa..
Onnea Sinulle onnistumisestasi! Toivon teille kummallekin hyvin paljon onnea elämäänne murrosiästä huolimatta.