Aivan ensimmäiseksi täytyy todeta, että en ymmärrä. Viimeiset 10 google-hakua jota olen tehnyt koskien ongelmiani, eivät tuo tuloksena sellaisia linkkejä mitä etsin/tarkoitan. Tämä saa minut ajattelemaan että mitä hittoa? Nykyisin kaikkeen löytyy tietoa netistä, mutta aina kun teen haun, tulee jotain aivan muuta. Esimerkiksi tein haun "en osaa olla mies" niin ei yhtä ainutta miestä/ miehen kertomusta jotka olisivat samanlaisia. Olenko todella niin erikoinen tapaus?!
Nyt sitten asiaan. Olen tilanteessa, että olen 27-vuotias en ole käytännössä saavuttanut elämässäni 7 vuoteen mitään "etappia". Alussa oli mukava vain palloilla stressittömästi, mutta en halua enää sitä tehdä, se tuntuu heti pahalta jos en tee jotain hyödyllistä. Olen jo tiedostanut senkin, että asioiden saavuttaminen on vaikeaa, en pakoile vaikeutta ja olen valmis tekemään hiki otsalla töitä saadakseni elämääni asioita. Kysymys kuuluukin, että miten osaan aikanani arvostaa, nauttia ja etenkin tulla onnelliseksi saavutuksistani, niin etten haaveile muista asioista? Vai onko tämä vain tila jota pitää oppia kestämään? Ja jos on, miten elämänsä voi perustella itselleen. Jos se "tunne" siitä puuttuu, pitääkö vain takoa päähänsä että "tämä on oikein ja tätä minun pitää tehdä"?
Vaihtoehtoisesti minun ei tarvitsisi tavoitella näitä asioita, mutta mitä ihmettä sitten tekisin? Olen nähnyt paljon maailmaa ja tutustunut paljon erilaisiin ihmisiin tässä vuosien aikana ja tiedän monia asioita, joita En halua. En kaipaa älyttömyyttä, erikoisuutta, erilaisuutta, että saan tehdä "mitä huvittaa" ja olla vapaa. En halua matkustella tai ryypätä ja rällätä. Haluan että elämäni rakentuu johdonmukaisesti ja että siinä on etappeja. Haluan saada samoja asioita kuin monet muutkin ja vertailla ja kuulua johonkin joukkoon. Ja jos en tavoittelisi näitä asioita, en osaa kuvitella mitä muita asioita tekisin.
Eli: Onko ihmisen elämän tarkoituskin olla sitä, että tiettyjä asioita vain tehdään ja niiden kanssa opetellaan elämään ja ajatellaan järkevästi. Itse asiassa tiedän kyllä jo vastauksen.
Nyt sitten asiaan. Olen tilanteessa, että olen 27-vuotias en ole käytännössä saavuttanut elämässäni 7 vuoteen mitään "etappia". Alussa oli mukava vain palloilla stressittömästi, mutta en halua enää sitä tehdä, se tuntuu heti pahalta jos en tee jotain hyödyllistä. Olen jo tiedostanut senkin, että asioiden saavuttaminen on vaikeaa, en pakoile vaikeutta ja olen valmis tekemään hiki otsalla töitä saadakseni elämääni asioita. Kysymys kuuluukin, että miten osaan aikanani arvostaa, nauttia ja etenkin tulla onnelliseksi saavutuksistani, niin etten haaveile muista asioista? Vai onko tämä vain tila jota pitää oppia kestämään? Ja jos on, miten elämänsä voi perustella itselleen. Jos se "tunne" siitä puuttuu, pitääkö vain takoa päähänsä että "tämä on oikein ja tätä minun pitää tehdä"?
Vaihtoehtoisesti minun ei tarvitsisi tavoitella näitä asioita, mutta mitä ihmettä sitten tekisin? Olen nähnyt paljon maailmaa ja tutustunut paljon erilaisiin ihmisiin tässä vuosien aikana ja tiedän monia asioita, joita En halua. En kaipaa älyttömyyttä, erikoisuutta, erilaisuutta, että saan tehdä "mitä huvittaa" ja olla vapaa. En halua matkustella tai ryypätä ja rällätä. Haluan että elämäni rakentuu johdonmukaisesti ja että siinä on etappeja. Haluan saada samoja asioita kuin monet muutkin ja vertailla ja kuulua johonkin joukkoon. Ja jos en tavoittelisi näitä asioita, en osaa kuvitella mitä muita asioita tekisin.
Eli: Onko ihmisen elämän tarkoituskin olla sitä, että tiettyjä asioita vain tehdään ja niiden kanssa opetellaan elämään ja ajatellaan järkevästi. Itse asiassa tiedän kyllä jo vastauksen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.