Kerään toisinaan valon, muistojen sirpaleita kuin paloja johonkin suureen. Suuren arvoitukseen. Sen on kuin kysyisi meren rannalla kallioilla kasvavalta puulta mitkä tuulet, minkä tähtien valot ovat tehneet sen kaltaisekseen, katsoa kolmen peilin kaleidoskooppiin, yrittää ymmärtää, yrittää hetken olla hän.
Suurin osa lienee vain mielikuvitusta ja mietin poikaa, joka luki kirjoja, haaveili maailman meristä. Miten sinusta tuli sinä. Millaisia tarinoita rakastit. Mitä odotit elämältäsi. Nähdä hetken jotain kaunista, jotain kiehtovaa kuin sinun silmiesi kautta on olla hetken lähempänä - kuin ei olisi koskaan erossa ollutkaan. Toisella planeetalla, joka näkyy taivaalla ja tuntuu vain unelta.
http://youtu.be/okwGR22FhM4
Suurin osa lienee vain mielikuvitusta ja mietin poikaa, joka luki kirjoja, haaveili maailman meristä. Miten sinusta tuli sinä. Millaisia tarinoita rakastit. Mitä odotit elämältäsi. Nähdä hetken jotain kaunista, jotain kiehtovaa kuin sinun silmiesi kautta on olla hetken lähempänä - kuin ei olisi koskaan erossa ollutkaan. Toisella planeetalla, joka näkyy taivaalla ja tuntuu vain unelta.
http://youtu.be/okwGR22FhM4
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.