Ihminen on kehittänyt
itselleen kyseenalaisen kyvyn
katsoa toisaalle
juuri itselleen sopivan
tilaisuuden tullen.
Eläin sitä vastoin tietää
jo vaistonvaraisesti,
että säilyäkseen lajina hengissä
sellaiseen ei ole varaa.
Kun ihminen vihdoin
jälleenoppii saman,
minkä eläimet perivät
jo geeneissään,
on useimmiten liian myöhäistä.
Ihmisen vapaus/oikeus
omaan elämäänsä
on edelleenkin
herkeämätöntä varuillaanoloa.
itselleen kyseenalaisen kyvyn
katsoa toisaalle
juuri itselleen sopivan
tilaisuuden tullen.
Eläin sitä vastoin tietää
jo vaistonvaraisesti,
että säilyäkseen lajina hengissä
sellaiseen ei ole varaa.
Kun ihminen vihdoin
jälleenoppii saman,
minkä eläimet perivät
jo geeneissään,
on useimmiten liian myöhäistä.
Ihmisen vapaus/oikeus
omaan elämäänsä
on edelleenkin
herkeämätöntä varuillaanoloa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Enpä ole tuota ikinä ajatellutkaan koskaan noin.
Huomasin kuitenkin tuossa pienen epäkohdan.
Kotieläimiäkään, kissaa ja koiraa, ei pidä katsoa liian pitkään silmiin,
ne kääntävät katseensa ja tuntevat olonsa epämukavaksi.
Kanit eivät taida paljoa välittää, kun tapittavat itsekin koko ajan. :D
Siinä mielessä, että jokaisen on itse huolehdittava itsestään, eikä aivan kaikkien kanssa tarvitse olla koko ajan varuillaan. Mutta yleisestiottaen ikävä kyllä. Eikä sekään silti aina auta.
Jokainen hetki, tilanne niin ihmisellä yksilönä kuin lajina sisältää mahdollisuuden valintaan, eli sikäli vapaus/oikeus on äärimmäistä varuillaanoloa, edelleen.
Voihan vitsi!:)
Olisihan se kokonaisuutena melko rrrasittavaa, jos noin. Mutta tavallaan kun ihminen on se mikä on, niin monesti ne valinnat tapahtuvat automaattisesti aiemman ohjelmoinnin perusteella. Tietysti sitten, jos tulee tietoiseksi, voi tehdä uusia valintoja. Eikö?
Mieleeni tulee ylläpito. Ja sanonta: Vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee. Ei ainakaan tunnusta tietävänsä. Tulisi liian kalliiksi firmalle noudattaa jokaisella Suomi24:n sivulla ns. rakkauden periaatetta?
henkilökohtaisesti hyvä asia, mutta yhteiskunnallisesti vaikea toteuttaa. Vaatisi perustavanlaatuista uutta ajattelua, joka ehkä hiljalleen on kuitenkin kasvamassa. Äärilaidasta toiseen tai jotain sinnepäin. Yhden ihmisen ajanlaskun mukaan muutos on hidasta, mutta jos jokainen omassaan edes hiukan...
Itsestäänselvyyksiä...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10707070
Mutta pinnan alla voi olla toisenlaista elämää kuin pinnan päällä. Sillä liian näkyvä tulee vain murskatuksi. Ikävä kyllä. Enkä tarkoita omaatuntoa enkä itse tuntoa.
"Pyyteettömällä
ei ole muuta vaihtoehtoa
kuin antaa itsensä käytettäväksi."
Lainaus Mariko Vaaran Joistakin ehdottomuuksista.:)
Vaikka tavallaan totta, niin se tapatuu aina luontevalla tavalla ja siitä ei aina edes itse ole tietoinen. Luulen, että sille tulee olla avoin, mutta mitään sellaista ei tarvitse tehdä, mikä ei itsestä tunnu oikealta. Ehdottomuudet ovat liian äärimmäisiä. Kultainen keskitie ja kohtuus on parempi vaihtoehto.
Rakkauden edellytys on, että rakastaa myös itseään ja se asettaa jo rajoituksia sille, mitä tekee. Tuli mieleen se kaksi kättä, toinen voi auttaa itseä ja toinen toista. Tämä on lainaus jostakin muualta, mutta totta mielestäni. Silti se voi olla pyyteetöntä.
Edelleen itsestäänselvyyksiä. :)
Toi Mariko Vaara on siitä nasta yhden asian harrastelija, että sitä on ihan kiva lainailla.
Ajatella, että jos liittäisikin sanat ammattimaisuus ja aikuisuus esim. kirjoittajafoorumien ylläpitoihin? Tai jonkun toisen, vaivattomuuteen ja tähän vuosisataan ja -tuhanteen liittyvän muotisanan: mukavuusalue.
Ja kysyisi, mitä aikakautta pitkin ovat toimiinsa varttuneet?
Lapsi on terve, kun se leikkii. Leikki on lapsen työ ja tehtävä. Sanotaan myös. Leikkii se vaikka sitten fooruminsa käyttäjien kustannuksella? On tehnyt valintansa, mitä ja millä kulloinkin leikkiä.:)
Joo, joo, ja mainostaa tekevänsä yhteistyötä esim. Pelastakaa lapset ry:n kanssa.
3 Vastausta 38 Lukukertaa
KUINKA USEIN
( Tilaa palstan RSS-syöte)
( Aloita uusi keskustelu)
( Poista kirosanafiltteri käytöstä)
Mariko Vaara
20.6.2012 08:15
-1
omien kasvojensa
menettämisen pelko
ajaakaan mielipidejohtajatkin
epätoivoisiin tekoihin...
--
Mariko Vaara
20.6.2012 08:16
-1
Sulje
Yllä oleva teksti on omistettu eri foorumeilla touhuaville tahoille, jotka ansaitsisivat tekemisistään paskaisen työn lisän.
(Ja niin edelleen...)
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10730153
kommenteissasi ja mukavuusalueen ulkopuolella. :) Eikä ne nyt niin itsestäänselvyyksiä näytä olevan ihmisten elämää katsellessa, mutta ehkäpä leikit kirjoittajan kustannuksella. Huumorintaju kyllä riittää, mutta muutoin puhut asiasta, jota en mitä ilmeisimmin ole seurannut riittävästi voidakseni kommentoida.
Kirjoittajafoorumeista olen ehkä joutunut korjaamaan omia mielipiteitä siinä mielessä, että arvostuksen painopiste painotuotteista tällaisen "höpöhöpön" puolelle on siirtynyt hiukan. Tällaisellakin on paikkansa ja puolustuksensa, vaikka painettuun sanaan ehkä vakavammin suhtaudutaan. Missä kirjoittajan moraali, uskomukset ja kirjoittamisen taito sitten ovat niin uskottavuuden kuitenkin ratkaisee jokainen lukija omassa päässään. Ei sitäkään pitäisi aliarvioida.
Ihminen tuntuu olevan oma vajavainen itsensä asemasta riippumatta.
Mariko Vaara näyttää pohdiskelevan sanojen monia merkityksiä ja assosiaatioita niihin liittyen, itse tykkään yhdistää sen kuvalliseen sanomaan ja siksi tämä on hiukan vieraampaa, siis mukavuusalueen ulkopuolella.
Haastava kommentoija olet ja omaperäinen, ehkä hiukan provokatiivinen myös. :)
Jou. Vaara on myös tulkinnoissa.
Viittaakohan jo ko. nimimerkin alkuosakin, se Mariko, jonnekin Lähi-Suomea edemmäs? Esimerkiksi kauas kauas itään, ihan nousevan auringon maahan asti? Jos se sinne sattuisikin osoittelemaan, voiko sen kirjoitusten perusteella leimata sen noin vain esim. omaperäiseksi?
Tiedä vaikka sillä olisi persimplantit, ne kun ovat siellä päin maailmaa ainakin joskus olleet muodissa ja sangen haluttuja. Niidenkin istutus kulttuuriin on yksi outo tapa aivan suotta yrittää länsimaalaistua.
Entä jos se on vaan joku perussuomalainen kyssäri koko Mariko?
Mariko? Vaara?
Ei totta tosiaan mitään kivaa, jos niin olisi. Eikä pidemmän päälle enää monenkaan mukavuusaluetta? Etenkään netin ihmeelliseen maailmaan tutustuvien viattomien lasten leikkikenttänä.
Hmmm.