Mulla on kolme vuotias sekarotunen uros koira.
Se on kotona todella kiltti (ellei meille tule vieraita, joita se ei tunne!!!) eikä se pure ketään meistä, ellei sitten (toooosi harvoin) leikkiessään näykkäise, mutta aina vaan vahingossa. Joskus se saattaa murista, kun sillä on aito luu, joka on uusi. Mutta kun sitä toruu, se loppuu.
Me asutaan kerrostalossa. Meidän koira on naapuriparoille ja muillekin ihmisille oikea ongelma. Oikeastaan kulmakunnan kauhu... No, mäpä kerron esimerkin mun ja meidän koiran epäonnistuneesta lenkistä. Tässä kerron kaikki ongelmat, joita koirassani on. (joskus harvoin käy tuuri ja ketään ei tule vastaan...): Mä laitan herttaiselta tuntuvan, kastroidun, koirani hihnaan kiinni. Laitan korvani kiinni ulko-oveen, jotta kuulisin, onko naapureita rapussa. Ei kuulu mitään. Avaan oven. Siinä samassa kuulen, kun vastapäisen naapurieni ovi aukeaa. Koira aloittaa kamalan rähinän. Siis aivan järkyttävän. Revin koiran hikihatussa takaisin sisään ja laitan oven kiinni. Naapuri teki aivan samoin. Odotan, että naapurin ovi aukeaa uudestaan ja naapuri pääsee ulos rapusta. Avaan taas oven. Koira syöksyy puuskuttaen (kai vihasta) rappuun vaikka yritän komentaa sitä lopettamaan. Onneksi ketään ei ole rapussa.Menen portaat alas toivoen hartaasti, että kukaan ei avaa ovea. Ja taas jonkun naapurin ovi aukeaa. Koira yrittää rähistä ja riuhtoa, mutta otan tiukemmin hihnasta kiinni. Saatan hyvällä onnella saada sen kuonosta kiinni, ettei se pääse rähisemään. Naapuri näkee meidät ja syöksyy takaisin sisään tai kiriää portaat nopeasti alas ulko-ovea kohti. Vihdoin pääsen jatkamaan matkaa alas. Olen ulkona. Yritän päästä ulos ennen meidän koiraa. Katson molempiin suuntiin (aivan kuin suojatietä ylittäessäni) ettei vain ihmisiä tai KOIRIA tule vastaan. Luojan kiitos! Vain pari ihmistä vähän kauempana.
Kävelen talomme takana olevalle kalliolle. Ei vieläkään näy ketään.
Sitten näen, että naapurimme koira (tai joku muu, ihan sama!) tulee omistajansa kanssa hieman kauempaa vastaan. Yritän olla, niinkuin koirakirjoissa neuvotaan, tyyni ja ei jännittynyt. Se on kuitenkin vaikeaa, kun pelottaa, että jospa tällä kertaa en pystykään pitämään koirasta kiinni... No, koirani huomaa toisen koiran. Päätän mennä sivumpaan. Se on järkevintä. En kisko koiraa tahallani. Mutta pakko on kun se on jo aloittanut kamalan, painajaismaisen rähinän. Se rähiseen, HUOM! ei pelkästään hauku vaan RÄHISEE ja riuhtoo hihnaa, oli se koira, (tai ihminen) joka tulee vastaan haukkumatta meidän koiralle, tai sitten haukkuu, asiaa ei helpota mikään. Olen itse 14 vuotias ja onneksi pitkä ja melko vahva, muuten en saisi pidettyä hihnasta kiinni. Vihdoin vastaan tulija on mennyt ohi. Vaikka olin torunut koiraani silloin kun se haukku ja yrittänyt rauhoitella sitä, se ei auttanut. nyt koira heiluttaa mulle häntäänsä ja karvat laskeutuvat pikkuhiljaa alas. Sen ilmeestä voisi päätellä tämän: "No, tulepas jo sieltä, ja hei! Pois toi äkäinen ilme.Juosta mä en jaksa, mähän olen rauhallinen, kiltti koira.
Mulla olis pissihätä. Tule!" Ei mitään häpeämisen merkkiä. Kun lenkki on suoritettu, vähintään puolentunnin pituinen lenkki, mennään kotiin. Vastaan saattaisi tulla kirmaavia lapsia, matelevia mummoja ja ties mitä. Aina sama rumba. Joskus koira ohittaa ihmisen kiltisrti ohi. silloin koira saa kehuja.
Ajatelkaapa, kun mun kaveri, joka ei ole vielä käynyt meillä, tulee kylään... koira saattaa päästä otteesta ja mennä riuhtomaan hänen housunsa lahkeita ja rähisenmään päin hänen kasvojaan. Vain meidän isä saa koiran jonkinlaiseen kontrolliin. Mutta se ei rähinään auta. :( Koira ei ole hullu, se on saanut pentuna vain hyviä kokemuksia koirista ja ihmisistä.- Se on kuitenkin ilmeisesti vieroitettu liian aikaisin emostaan. Meille huijattiin pennun ikä. Meidän tätikin hankki samasta pentueesta koiran, tyttökoiran. Se on kiltti, muttas nykyään sekin kai haukkuu joillekin, muttei sentään rähise. Onko kenelläkään samoja kokemuksia? Voiko kukaan auttaa meitä meidäjn koiraongelmassa, vai pitäisikö sanoa ongelmakoirassa?
Se on kotona todella kiltti (ellei meille tule vieraita, joita se ei tunne!!!) eikä se pure ketään meistä, ellei sitten (toooosi harvoin) leikkiessään näykkäise, mutta aina vaan vahingossa. Joskus se saattaa murista, kun sillä on aito luu, joka on uusi. Mutta kun sitä toruu, se loppuu.
Me asutaan kerrostalossa. Meidän koira on naapuriparoille ja muillekin ihmisille oikea ongelma. Oikeastaan kulmakunnan kauhu... No, mäpä kerron esimerkin mun ja meidän koiran epäonnistuneesta lenkistä. Tässä kerron kaikki ongelmat, joita koirassani on. (joskus harvoin käy tuuri ja ketään ei tule vastaan...): Mä laitan herttaiselta tuntuvan, kastroidun, koirani hihnaan kiinni. Laitan korvani kiinni ulko-oveen, jotta kuulisin, onko naapureita rapussa. Ei kuulu mitään. Avaan oven. Siinä samassa kuulen, kun vastapäisen naapurieni ovi aukeaa. Koira aloittaa kamalan rähinän. Siis aivan järkyttävän. Revin koiran hikihatussa takaisin sisään ja laitan oven kiinni. Naapuri teki aivan samoin. Odotan, että naapurin ovi aukeaa uudestaan ja naapuri pääsee ulos rapusta. Avaan taas oven. Koira syöksyy puuskuttaen (kai vihasta) rappuun vaikka yritän komentaa sitä lopettamaan. Onneksi ketään ei ole rapussa.Menen portaat alas toivoen hartaasti, että kukaan ei avaa ovea. Ja taas jonkun naapurin ovi aukeaa. Koira yrittää rähistä ja riuhtoa, mutta otan tiukemmin hihnasta kiinni. Saatan hyvällä onnella saada sen kuonosta kiinni, ettei se pääse rähisemään. Naapuri näkee meidät ja syöksyy takaisin sisään tai kiriää portaat nopeasti alas ulko-ovea kohti. Vihdoin pääsen jatkamaan matkaa alas. Olen ulkona. Yritän päästä ulos ennen meidän koiraa. Katson molempiin suuntiin (aivan kuin suojatietä ylittäessäni) ettei vain ihmisiä tai KOIRIA tule vastaan. Luojan kiitos! Vain pari ihmistä vähän kauempana.
Kävelen talomme takana olevalle kalliolle. Ei vieläkään näy ketään.
Sitten näen, että naapurimme koira (tai joku muu, ihan sama!) tulee omistajansa kanssa hieman kauempaa vastaan. Yritän olla, niinkuin koirakirjoissa neuvotaan, tyyni ja ei jännittynyt. Se on kuitenkin vaikeaa, kun pelottaa, että jospa tällä kertaa en pystykään pitämään koirasta kiinni... No, koirani huomaa toisen koiran. Päätän mennä sivumpaan. Se on järkevintä. En kisko koiraa tahallani. Mutta pakko on kun se on jo aloittanut kamalan, painajaismaisen rähinän. Se rähiseen, HUOM! ei pelkästään hauku vaan RÄHISEE ja riuhtoo hihnaa, oli se koira, (tai ihminen) joka tulee vastaan haukkumatta meidän koiralle, tai sitten haukkuu, asiaa ei helpota mikään. Olen itse 14 vuotias ja onneksi pitkä ja melko vahva, muuten en saisi pidettyä hihnasta kiinni. Vihdoin vastaan tulija on mennyt ohi. Vaikka olin torunut koiraani silloin kun se haukku ja yrittänyt rauhoitella sitä, se ei auttanut. nyt koira heiluttaa mulle häntäänsä ja karvat laskeutuvat pikkuhiljaa alas. Sen ilmeestä voisi päätellä tämän: "No, tulepas jo sieltä, ja hei! Pois toi äkäinen ilme.Juosta mä en jaksa, mähän olen rauhallinen, kiltti koira.
Mulla olis pissihätä. Tule!" Ei mitään häpeämisen merkkiä. Kun lenkki on suoritettu, vähintään puolentunnin pituinen lenkki, mennään kotiin. Vastaan saattaisi tulla kirmaavia lapsia, matelevia mummoja ja ties mitä. Aina sama rumba. Joskus koira ohittaa ihmisen kiltisrti ohi. silloin koira saa kehuja.
Ajatelkaapa, kun mun kaveri, joka ei ole vielä käynyt meillä, tulee kylään... koira saattaa päästä otteesta ja mennä riuhtomaan hänen housunsa lahkeita ja rähisenmään päin hänen kasvojaan. Vain meidän isä saa koiran jonkinlaiseen kontrolliin. Mutta se ei rähinään auta. :( Koira ei ole hullu, se on saanut pentuna vain hyviä kokemuksia koirista ja ihmisistä.- Se on kuitenkin ilmeisesti vieroitettu liian aikaisin emostaan. Meille huijattiin pennun ikä. Meidän tätikin hankki samasta pentueesta koiran, tyttökoiran. Se on kiltti, muttas nykyään sekin kai haukkuu joillekin, muttei sentään rähise. Onko kenelläkään samoja kokemuksia? Voiko kukaan auttaa meitä meidäjn koiraongelmassa, vai pitäisikö sanoa ongelmakoirassa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
niin pitääpäs lisätä tähän vielä pari asiaa.
Kotona se on jotenkin leikkauksen (kastroinnin, suoritettiin helmikuussa) jälkeen ollut ei-kiinnostunut asioisyta. Se syö, nukkuu, ja ulostaa normaalisti. Oon soittanut ja kysellyt eläilääkäriltä apua "masennukseen", mutta se sanoo että leikkaus on vain rauhoittanut sen. Kerroin hänelle, että koira leikattiin sen rähinän takia, mutta rähinä ei kuitenkaan ole loppunut. Siihen hän sanoi vain hiljaisesti: "Voi kurjaa..." ja ehdotti jotain 'kiva piimä' tai jotain ihme sivua, jota ei löytynyt... en ole varma kuulinko ton nimen ees oikein...
Kokeilepa kiva-team sivuja, voisi auttaa paremmin kuin kivat piimät.
Ja http://www.kumikana.org
ja http://www.citybelgit.fi/citybelgit/juttuja/ongelmakoirakurssi.html
ja Helena Koskentalon kirja "pelkopurija ja huomionhakija"
...jos tosissaan haluat saada koiralta rähinän pois, varaudu kuukausien yhtämittaiseen työhön. Vinkkejä saat em linkeistä.
kiva piimä..hih
Mulla oli joskus mun sakemanni nartun kans vähän samanlainen ongelma, mut meidän koira ei murissu ihmisille.
Meillä autto se että kun näin et toinen koira tulee vastaan niin komensin koirani istumaan sivulleni(tai oikeastaan aluksi laitoin sen istumaan siihen puoliväkisin)
ja laitoin "kuristus" pannan ihan koiran kurkun kohalle ja sanoin topakasti ei...no toinen koira tuli lähemmäs ja omani rupesi rähisemään niin että kuola lenti menin koirani taakse seisomaan vedin toisella kädellä kuristus pannan kireelle ja toisella kädellä pidin kuonosta kiinni ja taas topakasti ei.
jonkin ajan päästä ei tarvinnut enää pitää kiinni kuonosta vaan komentaa vaan sivulle istumaan ja laittaa hihna kireelle ja kun örähti napakka kiskaisu hihnasta tiukka ei ja kun koira hetkeksikin lopettaa örinän niin hihna vähän löysemmälle(silleen et ei kurista mutta että koira ei pääse liikkumaan)
Ja itten vasta jatketaan matkaa kun toinen koira on kokonaan mennyt ohi ja jo kauempana.ja kun lähdetään taas liikkeelle niin koiran ei anneta katsoa taakse.
mut voin sanoo et vie tosi paljon aikaa eikä ole niitä kaikkein näteimpiä koulutus tapoja mutta tepsii.
Ja nyt koirani nostaa kyllä karvat pystyyn kun toinen koira tulee vastaan mutta kun sanon et EI! niin koira kattoo minuu silleen et "okei, okei, ollaan kiltisti."Ja jatkaa normaalisti matkaa.
Toivottavasti saat selvää mitä tarkoitan kun on niin vaikeeta selittää tälleen kirjallisesti.
Ja toivottavasti pääsette tuosta pahasta tavasta.
Mene lukemaan tuonne kumikana sivuille että mitä tehdään kun koira rähisee. Sinulla on aikamoinen työ edessä sillä tähän mennessä olet toiminut juuri niin kuin ei pidä toimia. Ei mitään rangaistuksia tai kuristuspantoja kuten ehdotettiin vaan yksinkertaisesti koiran huomion siirtämistä muihin asioihin. Jokin on nyt koirassasi vialla, joko se pelkää tai on epävarma minkä vuoksi se rähisee, eikä koiraa saa rangaista vaistonvaraisesta toiminnasta.
Kuullostaa varmaan sinun tilanteessasi mahdottomalta mutta uskoisin että haluat että koirasi muuttaa käytöstä.
Kiitos todella paljon teille. Kävin siellä kumikanassa. Ne on upeat sivut. Alotan heti kun pääsen taas koiran kanssa ulos koulutuksen. (heh... kiva piimä... kaikkea sitä puhelimessa kuuleekin...! x)
Tjoo kato kyllä mekin kokeiltiin vaikka mitä juttuja ja minä luvin opuksia ja kirjoja mistä löytys apua, mutta kun mikään ei enää tepsiny ja tapa oli pakko saada pois jollain tavalla niin oli otettava järeämmät aseet käyttöön.
Kun siis MIKÄÄN MUU EI AUTTANUT!
Koiraan ei saanut pienintäkään kontrollia silloin kun toinen koira tuli vastaan.
Ja kun pahin oli voitettu niin käytiin tapa koulutuksessa ja nyt siis toisen koiran kohtaaminen onnistuu jo aikasta hyvin.
mitä tarkoitit järeämmillä aseilla? Kun sanoit että pahin oli voitettu niin menitte tapakoulutukseen. Vai menikö se niin että menitte tapakoulutukseen ja niin oli pahin voitettu?
järeämmillä aseilla tarkoitin siis sitä kun joku kirjoitti että ei mitään kiristyspantoja vaan että koiran huomio pitää saada itselle...niin kirjoitin tai selvensin asiaa senverran että siis kun mikään muu ei enää tepsinyt niin oli pakko tehdä niinkuin "meillä näin" viestässä kerroin. Niin ja sitten kun koira oli hieman oppinut miten toisen koiran tullessa vastaan käyttäydytään niin vasta sen jälkeen mentiin tapakoulutukseen.
Kaikkein paras olisi jos saisit vielä jonkun kokeneen koirankouluttajan tuohon mukaan. Kumikanan sivuilla on hyvät ohjeet mutta aina siitä on apua kun on mukana ainakin alussa joku kokenut.
Muista olla johdonmukainen eli et saa ikinä sallia sellaista käytöstä että koira rähjää. käänny vaikka sitten ympäri tms jos tuntuu että et saa koiran huomiota itseesi
miksi kirjoitat viestisi minulle?
Oma koirani on jo pois opetettu tuosta tavasta!
Anna neuvot ja ohjeet mieluummin keskustelun aloittajalle, sillä hän niitä tarvitsee en minä. :)
meillä on ihan samanlaista elämää 1.5 vuros susikoiran kanssa voimaa pitää olla kuonosta ja niskasta maahan jos pystyy mun koira vihaa kaikkea pyöriä,autoja rullaluistelijoita .onneksi emme asu kerrostalossa.käymme autolla paikoissa joissa ei ole ihmisiä.onkohan sun koirassa jotain susikoiran sekoitusta.onko koira leikattu .sekin kuulemma rauhoittaa.
joo. Se on leikattu, jo helmikuussa. Ei auttanu.:( Siin on saksanpaimenkoiraa (ihan kun arvasitkin) ja labradoria ja rottista. Eli kaks aika vaikeeta rotua.