Niin eli oon 11w, murrosikä alkanu. Vihaan, et mua halataan tai pussataan, ellei se oo poikaystävä. Mut isä aina pörröttää mun päätä, sillon oli tosi kiva kun olin laittanu hiukseni hienosti kevätjuhlaan nii sit siit pörrötyksest ne meni sekasin. Ja sitten se aina tulee halaa tai pussaa mua tai lässyttää mulle. Vituttaa ihan sikana toi kun muutenkaa en ikinä oo tykänny hellimisestä itseäni kohtaan. Ja sit jos mä pyydän siltä, ettei se tekis tollee, niin se joko loukkaantuu tai nauraa sellast hermostunutta, hysteerist nauruu, joka kammottaa mua muutenki. Oikeesti, ei auta et joku sanoo et: Oo ilone, et sua hellitään ja osoitetaan raukkautta.
Mielummin se vois vaan sanoo normi äänel et moi ja miten koulus meni- tyyliin.
Sen sijaan se hössöttää et "Moikka pupu, mitäs tyttöseni?"
Miten tämä voisi loppua. Eikä se muuten edes koputa oveen, jos se tulee sanoo moi tai tulee halaa! Apuaaa!!!
Mielummin se vois vaan sanoo normi äänel et moi ja miten koulus meni- tyyliin.
Sen sijaan se hössöttää et "Moikka pupu, mitäs tyttöseni?"
Miten tämä voisi loppua. Eikä se muuten edes koputa oveen, jos se tulee sanoo moi tai tulee halaa! Apuaaa!!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei käy tasan onnen lahjat. Monet nuoret kaipaisivat että vanhemmat koskettavat ja antavat hellyyttä. Varmaan ikä on syy, että liika vanhempinen kosketus tuntuu vastenmieliseltä. Minusta olisi kivaa ollalapsi. Kyllä tätä aikuis- ja mummoikää vielä piisaa ihan riittämiin. Ei ole kiva että juuri alitettu tukka menee sekaisin ja huoneseen rynnätään. Jospa sanoisit nätisti. Ei kakkki tykkää kosketuksesta. Rajansa kaikella.
Oo onnellinen ett sulla on välittävät vanhemmat!! SENKIN KIITTÄMÄTÖN KAKARA
13 vee oon ite ja ihan sama ongelma. Mutta yhdyn myös noihin ylempiin kommentteihin .^^
Sähän oot vielä ihan pikkulapsi.
joo en mäkään usko että sä haluut et sun vanhemmat sanoo kylmästi esim. ku lähet kouluu ni "hyvää koulupäivää" ja lämäsee oven kiinni... mä en ainakaan tykkäisi..
No en toisinaan mäkään, mut se ryntää mun huoneeseen :0
Kerran se oikeesti tuli mun vaatekomeroon kun puin! Kyllä mä ymmärrän, että olette eri mieltä, mutta kuten sanoin, mulla on varhaismurrosikä eli mieliala vaihtelee :/ Joskus kun oon vihanen niin silti se tulee. Ja kyllästyttää kun se tekee niin JOKA IKINEN PÄIVÄ. Äiti on kiva kun se tervehtii ihan tavallisella äänellä mua. Ja se koputtaa oveen.
Tähän saattaa myös vaikuttaa se et isä karju mulle ihan sikana kun olin pieni. Koska isä siis nukku päivällä ja ei saatu pikkuveljen kaa leikkii niinkun haluttiin :( Ja äidin kaa voi puhuu ihan luonnollisesti ja rehellisesti, isälle ei, koska isä yrittää vaan vääntää sitä juttua väkisinkin.
Ja kun mua kiusattiin, se sano et: No hauku sitä hormoonihirviöks!
En todellakaan haluu haukkuu mun luokkatovereita, vielä kun se kiusaaja on isokokonen. En pelkää, mutta en vajoa kiusaajan tasolle -.-
On viel lisää kaikkee, miksen tykkää siit, mutten jaksa enää luetella.
Sori kun tuli sekavaa teksii, mut toivottavasti joku ymmärs, kuten ekan viestin kirjottaja, ettei toi oikeest oo kivaa.
P.S Ihan pienenäkin inhosin hellittelyä. Jos siis koko ajan pidettiin sylissä ja läsytetään ja pussataan. Vieläkin mua kohdellaan vauvana D:
Niin joo unohdin että joskus hän salakuuntelee keskustelujani.
Kun puhun kavereiden kaa puhelimes, pikkuveljen kaa...
Onneks se ei viitsi kuunnella äidin ja mun keskusteluja.
Mutta sen sijaan se utelee äidilt, että mitä mä oon puhunu äidin kaa.
Pa*kaa koko homma!!!
Ja ihan sama niille, jotka sanoo mua kiittämättömäks kakaroiks, kun en tykkää liiasta koskettelusta, tai koska mul on sellane isä.
SÄ OOT KAKARA! Pieni vastoinkäyminen elämässä ja juokset isin syliin itkien. Ole onnellinen että ne osottaa hellyyttä sua kohtaan, ei siinä ole mitään häpeemistä.
Liika koskettelu kuule on erittäin vastenmieleistä joten älä sä siinä valita!
En häpee, en. Se ärsyttää.
Ymmärrän sinua täysin. Tuollainen ajattelutapa on hyvin tyypillistä tuon ikäisille. En halua loukata sinua yhtään, mutta 11-vuotias on vielä lapsi (mistä tietää etten minä sitten ole?), mutta jos tuo todella häiritsee sinua, sano hänelle tosi napakasti, ettet pidä tuollaisesta käytöksestä. Muista kuitenkin se ärsyttävä tosiasia, että olet nyt tuhat kertaa onnellisempi kuin ilman isää joka oikeasti rakastaa sinua. :)
Musta ois just kivaa jos vanhemmat ees sanois jotakin muuta joskus ku: ''um'' ''joo'' ehkä ''moi'' ''monelta tuut'' jne, oot onnellinen -.-
Mulla sama juttu, mutta oon kolmetoista. Tuntuu että mua tullaan aina pitämään niiden pikkuvauvana, kun mulla on isosisko, joka sai tehdä paljon enemmän kaikkea ikäisenäni. Esimerkiksi isosisko sai mennä joskus 10 ihan helposti vain yksin pyöräilemään mutta minä en saanut. Joo, tuo on aika huono vertaus, mutta kuitenkin. Mutta onhan se hyvä että ne välittää... :) Ehkä kuitenkin vois vähä vähemmän.
Mua ärsyttää vanhempien lisäks äidin äiti... Aina jaksaa jankuttaa jotain että "se oli sun parhaaks, kulta Eiks niin, supukka? kuules tänttähäärä..." jostain asiasta minkä
ne tai mun vanhemmat on sanonu ja mistä mä oon suuttunut (
eivät oikeesti ymmärrä ikinä mitään, joten niille on turha EES koittaa sepittää mitään.) ja mä "pelkään" mummiini ja ukkiini, ukki on niin etäinen (ja kutsuu Mua vielä nimellä, joka on aina ollut yhen toisen luokkalaiseni lempinimi, vähän ärsyttää) ja mummille EES turha yrittää selittää mitäään, Sama alkaa taas.
..