Pisin aika kun olet ollut ihastunut?

on tapauskohtaista. Vaikutusta on myös sillä, kuinka paljon itse kyseistä olotilaa ruokkii. Etäisyyden ottaminen auttaa joissakin tapauksissa.

Jos taas hakeutuu lähelle, niin ei se yleensä ainakaan helpota. Silloin voi ottaa toiselta vastaan joko tahallisia tai tahattomia signaaleja, joiden merkitystä sitä sitten itsekseen pohtii. Toisinaan mielikuvitus (haaveet?) lähtee sen jälkeen laukkaamaan.

Kunnon ihastuminen tuppa kestämään vuosikausia. Olen sen oppinut elämän aikana että puhuminen auttaa. Jos toinen ei vastaa tunteisiin, on kohde helpompi unohtaa. Jos vastaa, sitä parempi. Jos ei puhu mitään tunteista tulee pakkomielle joka pyörii ajatuksissa koko ajan. Salamyhkäisyys ruokkii ihastumista. Siispä avoimmuus on paras reitti kun kyse on aikuisista ihmisistä.

Mä olin 7 vuotta ihastunu sillee et se mun ihastus ei tienny siitä sit tein sillee et menin vaa sille päib baamaa sanoo ku kävelin sen kaveriporukan ohi pyysin sen siihe vieree ja sanoin sille et tykkään sust iha helvetisti se vaa sano et jaa eikä olla puhuttu sen jälkee mitää en sit tiiä mitä se siit aattelee :)

Huh kuulostaa ihan hirveen pitkiltä noi ajat :S mut niinhän se on että pitäisi vaan sanoa suoraan mutta kun ei halua pakkeja kuitenkaan saada. Hitto.

Aika rohkeesti tehty Plääplöö, etenki noin pitkän ajan jälkeen. Tuntuu mullakin siltä ettei tästä tuu ollenkaan loppua ennenkuin asialle jotain teen, ei pääse eteenpäin eikä oikein muuhunkaan suuntaan.

Jovain:lle; samaa itekkin olen ihmetellyt tosta aikuisikäjutusta, joskus pentuna viimeks ollut näin lääpällään johonkin ja ajattelin että seuraava suhde perustetaan lähinnä järkiperustein. Mutta ei, kun sitten menee ihastumaan niin että polvet notkuu ja kaikki järki on yhtäkkiä tipotiessään.

Huoh. Kai sitä pitää jotain joskus asialle uskaltaa tehdä.

Kait se on tapauskohtaista itse ihastuin yläasteen viimesenä vuotena luokkamme kaunokaiseen vuosi sen jälkeen kerroin hänelle asiasta, tunne ei ollut käsittääkseni molemmin puolista. Joten jatkoin elämääni, mutta välillä hän on mielessäni jopa päivittäin. Vaikka olen naimisissa ja on lapsia jne. Edelleen 14 vuoden jälkeenkin ajatukset harhailevat häneen Ja nyt vielä enemmän jos vaimon kanssa välillä jotain kitkaa. En uskalla ottaa häneen yhteyttä, menee liitto ja lapset, ja vielä päiväunenikin. Joten odotan ratkaisua universumilta!

Jo vuodesta 2009 >>>

Hmm, olin pitkäaikaiseen poikaystävääni ihastunut jotain seitsemän vuotta ennen kuin aloimme seurustelemaan. Nykyinen ihastus on ollut enemmän tai vähemmän voimissaan viitisen vuotta. Hän voisi olla elämäni toinen suuri rakkaus, mutta se jää todennäköisesti kokematta.

Varmaan semmonen viistoista vuotta alkaa tulemaan kohta täyteen...

tapasin aivan 1980 luvun ja 1890... siis 1990- luvun vaihteessa yhden tytön, joka itse ilmoittu mielenkiinnostaan minuun. Oltiin sillon kumpikin abous, least, lähes tai närä 20 vuotioita.

Siis en itse ollut se ihastunut... vaikka hän nyt sellainen olisikin ollut.... kolme kuukautta juteltiin ja hän yritti siinä sitten saada jotain aikaan.

Sittekun meidän välimme erkanivat niin meni varmaa yli 5 vuotta kun tämä asia tuli mieleen... siis jollain tasolla ihminen on ollut ajatuksessa jotain vajaan 20 vuoden ajan.....

En tiedä olisko pitänyt sit munata kaikki ja saada tilanne jossa ei olisi tarvinnut miettiä mitään sen jälkeen.

noin 12 vuotta

Huhtikuun puolivälistä eli noin kolme kuukautta vaikka ikää on jo ~30 ja Elettyä elämää on jo paaaljon takana ;)

Mä olin ihastunut mieheni ystävään viiden vuoden ajan! Nyt ihastuminen on onneksi laimentunut mutta joskus saattaa vielä posket tulla punaisiksi jos hän katsoo minua mutta en ajattele häntä enää muuten kuin ihan satunnaisesti.
En tiedä tietääkö tämä ihastumisen kohde että häneen niin ihastunut olin ja niin kauan vielä...

itellä siihen ihastuksen lopahtamiseen menee noin 4-18kk, riippuu varmaa aika paljon ihmisestä.

No nykyistä ihastusta on nyt kestänyt toista vuotta. Edellinen tosi ihastuminen keski varmaankin 2-3 vuotta. Ja joskus muistelen häntä vieläkin.

Ihastuin keväällä komeaan ja mukavaan mieheen ja juttelemme säännöllisin väliajoin,kun hän käy meidän kaupassa vartijana. Mun piti pyytää häntä monta kertaa kahville,mutta en saanut vain sanoja sanotuksi.
Luulin,että ihastuminen olisi ollut molemmin puolista kun hän ei oikeestaan juttele kenellekkään muille työkavereilleni,vain mulle. Olin 3 viikkoa lomalla ja sen jälkeen kun näimme taas juttelimme iloisesti ja vaihdoimme kuulumisia. No,hänellä oli vähän enemmän kerrottavaa,oli mennyt 2 viikkoa sitten naimisiin.. Eihän siinä auttanut muuta kuin onnitella ja vähän hiljaiseksi meni kummatkin. Olemme nähneet sen jälkeen ja edelleen tuntuu että välillämme on sähköä ja työkaveritkin ovat tän huomanneet.

Olin ihastunut puoli vuotta yhteen jätkään. Aluks se näytti kiinnostustaan mua kohtaan tekstailemalla ja juttelemalla facebookissa. Sitten yhteydenpito loppu. Puoli vuotta kattelin hänen peräänsä.. Sitten kerroin tekstiviestillä, että olen ihastunut pikkasen. Vastauksena tuli: "Mitä tähän ny pitäs sanoo :)". Hieno vastaus hermanni. Ilmeisesti ei herraa kiinnostanut.. Nyt oon yrittäny unohtaa ko. jätkän.

En tiedä pääsenkö jätkästä koskaan täysin "yli", koska olin todella ihastunut häneen. :/