Back to Bulimia 2/2

Viime kesänä 2011 päätin lopettaa b/p touhuni. Aloin syömään monipuolisesti ja terveellisesti, riittävästi. Tätä jatkui noin puoli vuotta kiinnitin huomiota siihen mitä söin jne. En syönyt roskaruokaa tai makeisia. Niiden tilalle tuli salaatit ja hedelmät, kana, liha jne.

Huomasin että vatsani ei toimi niinkuin ennen. Ruoansulatuksessani on jotain vikaa. Jätin gluteeninkin pois, ajattelin sen voivan olla syynä turvotukseen yms.

Sitten noin puolen vuoden päästä pääsin töihin. Töissä en syönyt mitään, ja kotiin tultaessa oli hirveä nälkä. Sorruin monesti ranskalaisiin ja kaikkeen paskaruokaan. Makeaan en sentään samaan tahtiin langennut.

Ruokahaluni oli tietysti samalla tasolla kuin ennenkin. Seurauksena lihoin huomattavasti koska ahmin hirveästä ja en oksentanutkaan niitä enää. Lisäksi talvisin en liikkunut hirveästi ulkona.

Koko tämän ajan vatsani on tosiaan temppuillut. Mitään tällaista ei ennen bulimiaa ollut.

Nyt keväällä heti kun säät sen sallivat, aloin kävelemään työmatkat ja paransin taas ruokailutapojani talven jäljiltä.

Vatsa reistaa aivan samalla tavalla kuin ennenkin. Olen nyt onnistunut hoikistumaan talven jäljiltä tämän lisääntyneen liikunnan ansiosta.

Jotenkin vitutti se että yritin kaikkeni päästäkseni bulimiasta, mutta vaikka vuoteen en oksentanut niin eipä vatsan toiminta palannut normaaliksi.

Nyt olen tämän kuun ajan oksennellut, tänään viimeksi. Ajattelin että mitä vittuako tässä enää yrittää kun ei kroppa toivu niin sama se enää on tässä vaiheessa.

Seurauksena painoa onkin lähtenyt reippaasti.

En kuitenkaan nykysin harrasta ahmimista. En osta kassikaupalla herkkuja ja ahmi niitä. Syön paljon hedelmiä ja salaatteja, ja niitä en koskaan oksenna.

Mutta eihän ne riitä pitämään ruokahalua aisoissa. Eilenkin erehdyin pitkän kävelylenkin jälkeen nälkäisenä ostamaan sipsipussin ja fazerina levyn.

Sen verran mulle on sentään tullut järkeä päähän että osasin miettiä kaupassa: 100g sipsipussi maksoi 99 senttiä. Vieressä oli 300g pussi jonka olisi saanut hintaan 1.69e - tottakai eka ajattelin että ton mä otankin. Mutta sitten näin itseni jo ahmimissa niitä ja lihomassa joka sipsin myötä. Ostin pienemmän pussin.

Kotona syötyäni sipsit ja fazerina-levyn, tottakai syyllisyys valtasi minut. Miksi vitussa ostit ne kun olit jo pari päivää niin niukalla ruokavaliolla? Oksensin ne ulos.

Just tota mä en ymmärrä että miksi pitää ostaa tollasta paskaa ku tietää että ne joutuu oksentaan ulos kuitenkin ? Kuinka paljon voisikaan säästää jos jättäisi nuo nälkäisenä tehdyt heräteostokset tehtyä.

En siis varsinaisesti enää ahmi/oksenna. Siis sillä tavoin kuin ennen. Joskus hairahdan ja sitten oksennan ulos. Mutta ne on usein tavallista ruokaa mitä oksennan ulos, esim tänään söin kaksi jauhelihalla täytettyä paprikaa. Jouduin oksentamaan. Samalla mietin miksen syönyt vain yhtä? Sen olisin voinut pitää sisälläni (ehkä). Mut kun ei. Piti syödä kaksi. Rasva oikeen valu niistä ja päälle helvetin makeaa grillikastiketta.

Täytyy sanoa että näin hoikistuneena mulla on parempi olla. Samalla tiedän että tuhoan elimistöäni. Muistan kuinka vuosi sitten olin alipainoinen ja mulla oli silti henkisesti hyvä olla. Fyysisesti olo oli tosi paska, pyörrytti koko ajan jne. Mutta se hoikkana oleminen se oli niin tärkeä juttu mulle

Kesällä varsinkin kun ei voi piileskellä paksujen vaatteiden sisällä niin entistä suurempi tarve on olla aina vaan hoikempi.

Aion vielä tehdä itsestäni alipainoisen. Se onnistui aiemminkin, joten niin se onnistuu nytkin. Valitettavasti en pysty vain näännyttämään itseäni, koska siitä seuraa aina se niin järjetön nälkä että sitten sortuu paskaruokaan (joka pitää oksentaa = rahat hukkaan).

Vatsan takia on tehty verikokeita ja käyty kolonoskopiassa mitään syytä ei löydy, bulimian ansiota täytyy olla ettei vatsa toimi. Mua niin vituttaa se että mä tosiaan yritin, vuoden päivät olin oksentamatta. Mut kun ei vatsan toiminta normalisoidu niin antaa mennä.

Pahoittelen että kirjoitukseni on sekava ja ei ehkä kronologisessa järjestyksessä. Halusin vain kirjoittaa.

Niin ja sellainen juttu että haluan myös kuolla, olen täysin yksin, ei ole ystäviä, ei puolisoa. Vanhemmat sentään on ja työpaikka. Olen niistä kiitollinen.