Moi. Meinasin ensin kysyä että mitä teet, mutta todennäköisesti istut juuri nyt tietokoneen ääressä, kuten minäkin.
Olen istunut melkein koko päivän koneella, yhdessä vaiheessa sentään täytin kryptolehdestä pari viimeistä tehtävää. Suunnittelin kyllä ulos lähtemistä, mutta alkoi sataa vettä ja muutenkin laiskotti. On jo aika myöhä, mutta kun laitan koneen kiinni, kirjoitan vielä pari sivua päiväkirjaan, kuten yleensäkin. Pidän verhot auki, että voin katsella ulos pimeyteen, kun pidän taukoja kirjoittaessani.
Olen istunut melkein koko päivän koneella, yhdessä vaiheessa sentään täytin kryptolehdestä pari viimeistä tehtävää. Suunnittelin kyllä ulos lähtemistä, mutta alkoi sataa vettä ja muutenkin laiskotti. On jo aika myöhä, mutta kun laitan koneen kiinni, kirjoitan vielä pari sivua päiväkirjaan, kuten yleensäkin. Pidän verhot auki, että voin katsella ulos pimeyteen, kun pidän taukoja kirjoittaessani.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Koneella istunu koko päivän, siivosin, söin, kävin suihkussa ja kohta meen nukkuu. Huomenna istun taas koneella aamusta iltaan ja sitte kattelen telkkaria jostai kaheksasta eteenpäin, ku alkaa Simpsoneita ja muuta.
Eipä kummempia. Kaupungilla pistäydyin asioilla. Uusia mattoja ostin asuntooni ja sapuskaa. Piilolinssejä kävin tilaamassa optikkoliikkeessä. Oli oikein nätti ja suloinen naisoptikko palvelemassa :) Sama ihminen joka teki näöntarkastuksen mulle jokin aika sitten. Harmitti nähdä hänellä sormus vasemmassa nimettömässä :\ En tiedä millainen mies hänellä on, mutta minä ainakin pitäisi häntä hyvänä enkä koskaan tekisi pahaa. Ottaisin hänet huomioon ja olisin hellä. Puhuisin ja pussaisin. No, se siitä :D
Lomalla tässä ollaan ja kattelin leffoja taas koko yön. Vähän naukkailin lonkeroa ja likööriä. Montaa kertaa vuodessa ei tule juotua mutta näin lomilla voi vähän ottaakin. Kohta koisimaan.
Onko se niin hienoa tämä elämä. Ainaista koneen äärellä istuskelua.
Noh, meneehän se elämä kait tässäkin. :/
Kävelyllä kävin ja samalla ruokakaupassa. Nyt katselin postit ja kohta laitan päivällistä. Ihan tavallinen päivä näyttää tulevan.
Sitten tuli yks kiva ylläri. Sain semmoisen jutun jota oli kiva katsella ja suunnitella koko loppu päivän. No ei ihan koko päivää mutta kuitenkin. Meikäläinen on kova suunnittelija. Yksin kuitenkin koko päivän.
Kävin töissä. Kohta pitäis laittaa ruokaa ja hmmm... en tiedä mitä sitten teen ennen kuin pitää taas käydä nukkumaan. Ehkä leikitän kissaa.
Lähden pyöräilemään. Alkoi onneksi aurinkokin paistaa. Mun on pakko päästä ulos joka päivä, muuten alkaa ahdistamaan. Yksin täälläkin silti ollaan eli mitä sitten teenkin niin aina yksin. Nyt on pakko lähteä, etten jää tänne taas valittamaan ja aurinko vaihtuu sateeksi : )
Totuttelua kesälomailuun. Aamusella vein säästöpossun sisälmykset pankkiin kasvamaan korkoa, ja kävin kaupassa.
Pikkuhiljaa koittanut tutustua ompelukoneen sielunelämään youtuben ja owners manualin kanssa, mutta kun se lanka kiertää niin ahdistavan monta liikkuvaa osaa, grrr... Hitto, että innostui tuollaisenkin hommaamaan. . .
Kävin kauppatorilla, ostin kotimatkalla 5 kg mansikoita ja laitoin pakastimeen, luin dekkaria rantakallioilla, juutuin pitkäksi toviksi juttelemaan koirista kolmen ennestään ventovieraan ihmisen kanssa kunnes sadekuuro pakotti jatkamaan matkaa eri suuntiin. Aloitin lukemisen elokuun tenttiin.
Olin töissä, nukuin päiväunet, söin ja oon ollu koneella monta tuntia. Kohta nukkumaan.
Kävin kaupassa.
Kassatyttö katto tosi vihasesti eikä puhunut edes peruskohteliaisuuksia, tai siis vastannut niihin jotka itse sanoin.
Menin puistoon syömään piirakan ja juomaan energiajuoman jotka ostin. Kaks mammaa jotka oli kärryjen kanssa aika kaukana katto tosi vihasesti niin vetäsin ne nopee naamaan etten enempää häiritsis.
Sit lähin takas kotiin. Yritin kiertää ihmiset mahdollisimman kaukaa matkalla.
Muuten oon lähinnä kahvia juonu.
oltiin niin vihaisia?
En tiedä kai se tyttö pelkäs että ryöstän kaupan ja mammat että kidnappaan lapset tms. Tai ehkä ne paheksuvat energiajuoman juontia, toivotaan että niin.
Ihme porukkaa, mutta näkeehän näitä.
Vielä sen verran voisin tätä mietittyäni jatkaa, että äiti sanoi kerran minun olevan niin ruma/pelottava, etten saisi kaduilla kulkea, koska on "kivettyneet kasvot". En oikein tiedä mitä se tarkottaa, mutta se on siis kai se ongelma.
sisin on tärkein ja silmät ovat sielun peili.
Ehkä olet vähän vihaisen näköinen huomaamattasi. Siis vähän niinkuin puolustusasemissa siltä varalta, että vastaantuljat alkaa arvostella.
Olen itse joskus vähän vihaisen näköinen juuri sen vuoksi, että olen ns. puolustusasemissa että kestän sen kaiken ihmisten arvostelun... tai oletetun arvostelun, jota jo pelkään etukäteen.
Mammat on vaan nähny laitapuolen kulkijoita olut tölkit kourasa puistoissa
aikaisemmin huutelemassa räävittömyyksiä heille ja niille varmaan tuli deja vu.
Että perhana taasko, valmistautuivat sitten jo etukäteen, vihaisella ilmeellä ja
muulla. Tai ehkä se on niin että joillekkin yksinäisille ollaan lähtökohtaisesti
v*ttumaisia, nuin niin ku varmuuden vuoksi.
Meidän joittenkin yksinäisten ongelma taitaa olla se ettei osata olla enää
toisten ihmisten seassa luontevasti, jos se kehonkieli viestii toisille jotain
semmoista sanomaa, mikä net saa sitten käyttäytymään laillaan.
Mietin tätä yön yli ja tulin sellaiseen tulokseen että osuit naulan kantaan, tai vähintäänkin olet oikeilla jäljillä.
Ei tässä näin pitänyt käydä. Jotain pitää tehdä, en vaan tiedä mitä. Puuh.
Kiitos viestistäsi.
Olin töissä, nukuin päiväunet ja katsoin Yle Areenasta hyvän tv-elokuvan. Tositapahtumiin perustuva kertomus autistisesta tytöstä, joka löytää paikkansa maailmassa sairaudestaan huolimatta.
Kannattaa katsoa, näkyy Areenassa vielä 10pv ajan...
http://areena.yle.fi/tv/1617225
Temple Grandin (USA 2010)
"Seitsemän Emmy-palkintoa voittanut HBO:n tv-elokuva kertoo tositarinan naisesta, jonka autistisuus rajoitti ihmistuntemusta mutta sai ymmärtämään eläimiä.
O: Mick Jackson. N: Claire Danes, Julia Ormond."
Voisin runkata tänään pitkästä aikaa. Siin on päivän tekemiset sitte. Tosin olis mukavempaa naida jotain naista mut meneehän se näinkin päivä.
Ei kannata. Tulee hirveä vetämätön olo jälkeenpäin. Eikä tee itsetunnolle hyvää. Usko minua puhun kokemuksesta.
Eikös se homma olekin tarkoitettu ihan yksinäisenä suoritettavaksi? Mitä sitä täällä ilmoittamaan...?
Pointtihan on se, että on paljon kivempi käyttää naista itsensä tyydyttämiseen.
Olen selaillut nettiä, mm. lukenut uutisia:
http://yle.fi/uutiset/sinkut_kokevat_syrjintaa/6209220
kävin syömässä kaupungilla (yksin) ja sitten vähän ostoksilla (yksin). Aattelin vielä laittaa joatin sapuskaa illemmalla (yksin) ja kohta lähden metsään kävelemään (yksin). Mut näinhän nuoren ihmisen tuleekin toki elää :(
Heräsin just. (yksin)
Kylläpä sä jaksat kaikkea mä en oo vielä ees syöny mitään. (heräsin joskus kasin aikoihin)
Mä otin aurinkoo, kävin pyöräilemässä, kyyläsin naapureita ja nyt lähden vielä kävelylle. Tänään on ollu taas hyvä päivä. Ne kamalan makuiset mansikat vaan ärsytti. Ei ole ikinä ollut noin huonoja.
Peitelly halakohäkkejä ressuilla, puhistellu paalaajasta heinäntörkyä, jaellu lehmille rehua, korjannu parren välipuun, tietokoneillu, syöny
Heräsin, selailin nettiä, kuuntelin musiikkia, söin, menin nukkumaan, heräsin katsoin telkkaria, katselen nyt nettiä, mittasin kuumeen, ei ollut kuin 36,9 ja kohta ajattelin syödä jotain ja kuunnella musiikkia jonka jälkeen nukkumaan.
Tänään luin yhden kirjan loppuun ja aloitin uutta, tietenkin istuin koneella. Illemmalla kävin kaupassa ja ostin pari lehteä ja salmiakkia. Jännää on elämä. : )
:) Jännää on!
Pelasin NHL 11:sta pari tuntia aamulla, ja nyt istunu koneella karkkia syöden. Nurmikot pitäis viel tänään ajaa, eikä sit muutakaa suunnitteilla oo... Huomenna siskon luo yökylään, ja mennää leffaan kattoo uusin Batman. Sitäki taas saanu venailla kuin kuuta nousevaa.
Tankkasin motskarin ja ajoin sillä töihin. Tekisi niin mieli vääntää kahvaa, mutta ei niin voi tehdä koska muutoin meno olisi liian vahvaa.
Eilen hain polkupyörän huollosta ja pyöräilin vauhdikkaasti noin 15 km, hikihän siinä tuli. Kesällä ihmiset ovat kauniita, mutta yksi itkevä nuorehko nainen käveli vastaan... :(
Tuli vähän sukulaisii vierailulle. En oikein tykkää noista yllätysvierailuista. Tänäänkin olin ihan poikki. Sitten vaan yhtäkkiä on koko porukka ovella. No, sitte kaapista tarjottavaksi pari kuivaa pullan palaa ; ) Harmi vaan kun eivät soittaneet etukäteen, olisin voinut valmistautua paremmin. Ja mulla on vielä koirakin, joka ei niin kovasti ole tottunut siihen, että tulee vieraita. No, en minäkään ole tottunut paljon vieraita kahvittamaan, toisaalta oli kiva kun he kävivät, mutta kyllä siinä kahden tunnin päästä alkoi toivomaan, että he jo lähtisivät. Ja kun niitä yhteisiä puheenaiheita ei juurikaan ole ja minä en uskalla heille paljonkaan elämästäni puhua, koska eivät ole mitään läheisiä.
Ainakin annoin hyvän kuvan itsestäni. Yritin olla iloinen ja myönteinen ja todella kiinnostunut heidän asioistaan. No, kiva kun kävivät, mutta toivottavasti soittavat ensi kerralla. Jos joku nyt vielä tänään tänne luokseni pyrkisi saisi varmasti aika jäätävän vastaanoton ; ) Paitsi ne eräät ja se onkin sitten aivan toinen juttu ; ) Toivottavasti kukaan ei tunnista mua. Piti vaan saada kaikki tää puretuksi. Oli aika erikoinen päivä sillä vieraita ei ole käynyt pitkään aikaan, vieläkin on ihan kummallinen olo : ) Vielä pitäis iltalenkkikin jaksaa mennä, naurattaa vaan niin pirusti, ihan ihmeellinen olo mulla on nyt ; )
Aika outoa, että tulee jotain ei-niin-läheisiä-vieraita kylään ilman että soittaa ensiksi.
Itse en ole käynyt viikkoon ulkona.
No, se on mun joidenkin sukulaisten tapa. Yritän kovasti aina muistuttaa, että soittakaa, mutta aina sama juttu.En viitsi alkaa raivoomaan, koska toisaalta aina ilahdunkin heidän käynnistään. Joku kerta, kun eräät toiset sukulaiset soittelivat ovikelloa teeskentelin etten ollut kotona ; ) Kyllä ne sitten lopulta luovuttivat ja lähtivät ; )
Ja kannattais sunkin välillä ulkona käydä. Murheita on mullakin ihan tarpeeksi ja yksinäinen olen, mutta kyllä toi ulkoilu vähän piristää.
Nauti =)
Kattelin telkkaria, tein ristipistoja. Kävin polkupyöräilemässä ja ajattelin samalla etsiskellä mistä löytyisi marja-/sienimaastoa, vaikka metsässä etenkin yksin vaeltelu pelottaa, mutta kun ei kaveriakaan ole niin pakko kai se on yrittää uskaltaa.
Kohta ajattelin jatkaa ristipistojen tekemistä.
Mulla on päivät yleensä samanlaisia, ei niissä paljoa eroa oo.
Tänään kävin aamulla kaupassa, sitten tein ruokaa ja söin, nyt olen katellut koneelta juttuja. Olisi kiva lähteä jonnekkin kun on noin kaunis päivä mutta en viitsi yksin lähteä joten istun tässä ja varmaan kohta keitän kahvit.
joo, mulla olisi kyllä mahdollista lähteä melkein mihin vaan ja tehdä melkein mitä vaan mutta en viitsi enää yksin mennä mihinkään.
Sama juttu mulla. Olis kiinnostusta erilaisiin tapahtumiin, harrastuksiin ja pidän matkustelusta, mutta ei tuu oikein mitään tehtyä yksin. Vaikka, mitä tekisin ja minne menisin niin aina yksin täytyis mennä. Keväällä ajattelin kirjoittaa kalenterin täyteen tapahtumia jos vaikka johonkin niistä huvittais mennä. Oli festareita, markkinoita, teatteria, urheilutapahtumia ja niiden lisäksi suunnittelin käyväni pitkillä pyörälenkeillä, viettäväni koko päivän läheisessä kaupungissa ja muutenkin ajattelin tehdä paljon retkiä tässä lähialueella. No, lopputulos on se, että missään kalenteriin kirjoitetussa tapahtumassa en ole käynyt. Pyöräilyt ovat olleet vain pieniä lenkkejä silloin tällöin ja niitä lähialueen retkiä olen tehnyt vain muutaman. Kaupunkikierroksetkin ovat olleet vaan parin tunnin pikakäyntejä.
Täysin oma syy. Harmittaa, kun ei tule tehtyä enää mitään. Ei näin nuoren ihmisen kuuluisi elää mummun elämää. Välillä tuntuu, että isovanhempanikin ovat aktiivisempia. Nyt on muutoksen paikka. Jos vaan jaksaisin, nykyisin on niin väsynyt olo, vaikka koitan syödä monipuolisesti ja ulkoillakin päivittäin. Hävettää tämä tilanne ja tuntuu, että kaikki menee hukkaan oman saamattomuuden vuoksi.
Vielä on toivoa jäljellä ja uskoa parempaan tulevaisuuteen, vaikka toiset päivät ovat pahempia. Nauramisen taidon olen jo unohtanut, mutta hymyileminen vielä onnistuu. Koira on ollut minulle hyvin tärkeä, sen takia tulee vielä liikuttua ja siitä on paljon seuraa. Päivä kerrallaan, muuton jälkeen lupaan aloittaa kaiken alusta ja tehdä asiat paremmin.
En istu tietokoneella.
Kävin kaupassa ja nyt istun koneen edessä
Kyllä yksinkin voi tehdä vaikka mitä! Kävin tänään soutamassa ja rannalla ottamassa aurinkoa ja illalla grillasin. Ja kaiken tämän onnistuin tekemään ihan itse ilman muiden seuraa.Tässä olen nyt koneella googlettamassa tämän viikon rooman reissun vierailukohteita, jonne lähen parin kaverin kanssa. En tosiaan vietä lomapäiviäni tietokoneen ääressä kyhjöttämässä. Ja tosiaan kannattaa hankkia ihan mitä tahansa töitä kuin jäädä neljän seinän sisälle nillittämään omaa surkeutta. Niskasta kiinni ja toimintaa siellä!
Kyllä yksinkin voi tietenkin tehdä kaikenlaista, mutta ei se aina niin hauskaa ole. Olisi kiva jakaa jonkun kanssa ne kokemukset. Ja kyllä sitä on joskus pakko istua koneen ääressä sillä ainoat ihmiset joiden kanssa olen yhteyksissä ovat juuri ne nettitutut. Kyllä joskus on myös pakko sääliä itseään, sillä ketään muuta ei minun kohtaloni liikuta. Joskus on pakko antaa itsensä itkeä, sillä tämä kaikki on yhdelle ihmiselle aivan liikaa, joskus on pakko luovuttaa. Välillä kaikki suunnitelmat jäävät toteuttamatta ja on todella paha olla. Yksin on välillä niin vaikea jaksaa.
Itse olen kiitollinen niistä päivistä joilloin ei ahdista ja jaksan tehdä kaiken mitä olen suunnitellut. Toisina päivinä taas annan itselleni luvan vaipua itsesääliin ja viettää päivä tekemättä oikein mitään. Joku saattaa pitää minua laiskana, säälittävänä ja surkeana ihmisenä, mutta olen sellainen kuin olen ja jos en tälläisenä kelpaa niin sitten en. Minä en enää esitä mitään tai tee aina niin kuin muut käskevät. Nyt on vihdoin aika muuttua ja lopettaa toisten nöyristely. Kaikenlaisia asioita on tullut koettua ja edelleen olen sitä mieltä, että mikä ei tapa se vahvistaa. Eräille ihmisille en voi koskaan antaa anteeksi, mutta pikku hiljaa nämä kamalat kokemukset häipyvät mielestä. Nyt minulla on pitkästä aikaa hyvä olla. Se hyvä olo voi kestää päivän, viikon tai joskus kauemminkin. Pahat päivät tulevat sitten kun tulevat. Nyt olen onnellinen ja nautin siitä. Enkä enää valita mistään, sillä menneisyyttä en pysty muuttamaan. Nyt täytyy elää tässä hetkessä ja olla tavoittelematta mahdottomuuksia. On pakko olla onnellinen pienistä asiosta ja yrittää hetkeksi unohtaa kaiken pahan. Toivo elää aina ja unelmat kantavat.
Jaksamista kaikille yksinäisille toivoo itsekin aina yksin oleva monien mielestä outo ja tylsä ihminen, joka kuitenkin yrittää uskoa tulevaisuuteen.
Kiitti kaikille, jotka jaksavat lukea. Innostuin taas vähän kirjoittamaan.
Käynyt subilla ja Alkossa, sekä juonut viskiä ja surffannut :)
Korjaan: juonut => nautiskellut
Tulipa jottain mieleen.
Kävin kaupassa pikaisesti. Liian paljon ihmisiä joka puolella ja kaikki näyttivät tyytyväisiltä elämäänsä ainakin näin sivullisen silmin katsottuna. En olisi halunnut nähdä ketään. Pelkäsin ihmisten arvostelua, mutta oikeastaan kukaan ei lopulta näyttänyt kiinnittävän minuun huomiota. Tulin kotiin ja tunsin olevani turvassa suljetun oven ja verhoilla peitetyn ikkunan takana. Näin tänään. Huono päivä.
Parhaillaan katson YLE Areenasta Dokumenttiprojektin ohjelmaa "Mitalin kääntöpuoli", joka kertoo huippu-urheilijoiden masennuksesta. Aika mielenkiintoinen. Näkyy Areenassa vielä 6pv:n ajan.
http://areena.yle.fi/tv/1589289
Ajattelin mennä tänään mustikkaan. Vähän täytyis kyllä aikaisemmin mennä, kun oon ollu viimeksikin vasta joskus puol kymmenen jälkeen illalla. En oikein yksin tykkäis mennä, mutta toisaalta sitten jää ihanat mustikat poimimatta. Kyllä siinä tulee välillä sivuilleen vilkuiltua, onneksi tuo metsä on tässä aika lähellä. Minnekkään kauaksi en kyllä lähtisi yksin rämpimään.Ei mun ikäisiä muutenkaan kovin usein näe mustikassa, taitavat mieluummin olla shoppailemassa kuin jossakin metsässä hyttysten syöttinä. Minä taas olen aivan erilainen ja mulla on aivan eri mielenkiinnon kohteet, kuin useimmilla ikäisilläni, ehkä se onkin yksi syy yksinäisyyteeni.
Minäkin kävin tänään mustikassa. Nyt niitä on todella paljon! Olen käynyt mustikassa lapsuudesta asti. Minkä ikäinen olet, kun epäilet ettei ikäisesi käy mustikassa? Mitä ovat ne muut mielenkiinnon kohteet?
Olen 19 vuotias ja kans käynyt mustikassa aina, ihan pienestä asti.Pidän luonnosta, eläimistä, matkustelusta, urheilusta ja kaikesta erikoisesta. Olen todella kiltti ihminen, joka arvostaa kaikkia. En syö lihaa, enkä käytä eläinkokeilla testattuja tuotteita. Yksin olen monesta syystä, erilaisuuden ja ujouden vuoksi, sitten olen myös muuttanut paljon, enkä ole vielä löytänyt sitä omaa porukkaani. Muissakin ihmisissä on silti ollut "vikaa" eli en voi yksinäisyydestäni vain itseäni syyttää. Kiusattu on paljon ja jätetty yksin, vaikka olen yrittänyt saada kavereita. Toivottavasti mulla on joskus ihminen, jolle kerron kaiken ja joka jaksaa kuunnella, ehkä yhtenä päivänä kaikki muuttuu. Tänne on ihan kiva kirjoitella, viestejä on kertynyt jo aika moinen määrä : )
Sinulla on hyvät elämän arvot. Olet niin nuori että ujous johtuu suurelta osin siitä. Uskon että Sinulla on vielä kerran ihminen virellä ja kaikki muuttuu paremmaksi. Itsekkin pidän luonnosta todella paljon.Mikä onkaan ihanampaa kuin istua kesäyössä ja kuunnella lintujen laulua.( sen voi kokea parhaiten alkukesästä)
Aurinkoista kesää!
Kiitos! Hyvää kesää myös sinulle!
Olen syönyt yksinäisyyteeni ja ikävääni Fazerin tummasuklaalevyn eilen, tänään söin loput, en tajua mikä kumma tummasuklaanhimo mulla oikein on iskenyt. Nyt jo mietin, että pitää kaupasta taas huomenna ostaa uusi levy...lihottaakohan se kauheasti? Ei auta kuin pistää Matti ja Teppo ja romanipoika näyttämään miten joka päivä pitäisi töitä tehdä läskiensä eteen..jos ikäväänsä ja yksinäisyyteensä herkkuja syö.
http://www.youtube.com/watch?v=BaPLCrLFB5s
Hillitse itsesi. Korkeintaan yksi pieni pala päivässä suklaata. Mene lenkille.
Haaveilin toisenlaisesta elämästä, kuin mitä elin tänään. Tämä ei ole minun elämääni, se on painajaista, joka toistuu joka päivä. Haaveet ovat ihania, niissä saat unelmiesi miehen, ihmiset kohtelevat sinua ystävällisesti, ja kaikki onnistuu. Pudotus vain on kamala, kun katsoo ympärilleen ja peiliin, ja näkee ettei mikään ole muuttunut. Kuka on minut tänne heittänyt, väärään maahan, ruumiiseen ja perheeseen. Hakekaa minut pois täältä, viekää sieluni sinne minne se kuuluukin. Jonnekkin missä voin olla kotona.