Hei,
olen hakenut sosiaalitoimiston tukiperheeksi aivan äskettäin hyvin pitkän mietinnän jälkeen - onhan kyseessä pitkäaikainen sitoumus ja itse otan lapseen ja hänen perheeseensä sitoutumisen hyvin vakavasti. Olen 43-vuotias nainen, asun yksin parin kissan kanssa ja olen kasvattanut yhden varsin mukavan tyttären aikuiseksi :)
Mietiskelen, onko muita yksivanhempaisia tukiperheitä, joilla olisi kokemuksia jaettavana? Tai toisaalta, mitä tukiperhettä hakevana ajattelet yhden hengen perheestä, jolla tosin on kokemusta lastenkasvatuksesta?
Elämäntilanteeni on vakaa, työni on vaativaa mutta mahtuu normaalityöajan rajoihin, auttamishaluni on suuri ja lapsenmielinen leikkisyyteni on vielä hyvässä muistissa. En osaa tarjota ihmeitä - arkielämää, ulkoilua, ruuanlaittoa, kirjastossakäyntiä, kissojen leikitystä, kuuntelua ja katselua.
Onko tuo tarpeeksi? Pitäisikö olla ns. oikea perhe?
olen hakenut sosiaalitoimiston tukiperheeksi aivan äskettäin hyvin pitkän mietinnän jälkeen - onhan kyseessä pitkäaikainen sitoumus ja itse otan lapseen ja hänen perheeseensä sitoutumisen hyvin vakavasti. Olen 43-vuotias nainen, asun yksin parin kissan kanssa ja olen kasvattanut yhden varsin mukavan tyttären aikuiseksi :)
Mietiskelen, onko muita yksivanhempaisia tukiperheitä, joilla olisi kokemuksia jaettavana? Tai toisaalta, mitä tukiperhettä hakevana ajattelet yhden hengen perheestä, jolla tosin on kokemusta lastenkasvatuksesta?
Elämäntilanteeni on vakaa, työni on vaativaa mutta mahtuu normaalityöajan rajoihin, auttamishaluni on suuri ja lapsenmielinen leikkisyyteni on vielä hyvässä muistissa. En osaa tarjota ihmeitä - arkielämää, ulkoilua, ruuanlaittoa, kirjastossakäyntiä, kissojen leikitystä, kuuntelua ja katselua.
Onko tuo tarpeeksi? Pitäisikö olla ns. oikea perhe?
Vastaukset 4
Vanhimmat
minusta kuulostaa oikein hyvältä!=)
mielestäni parisuhde ei ole mitenkään oleellista (toki on juuri sellaisia lapsia, jotka kaipaavat ehdottomasti miehen mallia, mutta kaikki eivät välttämättä ja uskon, että voi olla jopa lapsia, jotka eivät sitä syystä tai toisesta kaipaa). Varmasti siinä on hyviäkin puolia, ettei sinulla ole miestä - esimerkiksi aikaa keskittyä lasten kanssa olemiseen kun he ovat luonasi.
Kaupungissa asuminenkaan ei mielestäni ongelma, koska eivät kaikki lapset kaipaa maalle - tai voi jopa olla maalla asuvia lapsia, jotka kaipaavat sieltä pois silloin tällöin.
Eli jos olet henkilönä sopiva, niin miksipä et voisi olla hyvä tukiperhe, vaikka yhden henkilön ei perinteisesti katsotakaaan muodostavan "perhettä". Eivät lapset kuitenkaan kaipaa mitään idylliä (mies, nainen, omakotitalo ja koira) vaan aikuista joka kuuntelee, tukee ja kasvattaa - hienoa, jos omasta päätöksestäsi haluat olla jollekin sellainen, tukiperheistähän on suuri pula.
Ilmoittelehan tänne sit kun selviää, hyväksyikö sosku sinut tukiperheeksi!
Ilman muuta olet sopiva kertomasi perusteella:):) Tiedän lukuisia yksineläviä aikuisia, joilla on tuki- ja/tai sijaislapsia. Ryhdy ihmeessä hommaan, tukiperheistä on huutava pula.
Hei Venla!
Haluaisitko ottaa yhteyttä ja kuulostella jos voisin yhyttää sinut ystäväni kanssa.
Kolmekymppisestä isästä(totaali yksinhuoltaja) ja 4 ja 8 vuotiaista lapsista kysymys. Sosiaalitoimisto myöntänyt maksusitoumuksen tukiperheeseen,mutta nyt pitäisi löytyä se tukiperhe/henkilö.
laita meiliä,niin saat oikeat yhteystietoni:
[email protected]