Tarvitsen neuvoja ongelmassani..
Olen ollut koulukiusattu ala-asteesta lähtien. Minua ei ole koskaan juuri hyväksytty kaveriporukkaan muuta kuin hetkellisesti. Ala-asteella luokallani oli aina eräs tyttö, joka vihasi minua ylikailen ja koska hän oli suosittu hän käännytti kaikki minua vastaan. Olin aina yksin välitunnit, ruokailu yms.. Jos yritinkin istua samaan pöytään tai muuten vaan tulla seuraan minua katsottiin vihaisesti, kun ala-aste päättyi luulin päässeeni kiusaamisesta eroon ,mutta ei yläaste oli kaikkein pahinta aikaa. Seiskalla tutustuin kuitenkin nykyseen parhaaseen ystävääni joka tuki minua aina tarvittaessa paitsi hän yleensä vetää murhe aiheeni vitsiksi. Seiskalla sain myös poikaystävän joka petti minua puolen vuoden jälkeen kolmesti, Mutta suhde jatkui siitä vielä kahteen vuoteen hänen uhkauksien takia.
Kasilla sain uusia vihamiehiä sentakia koska tulin poikien kanssa paremmin toimeen. Minusta alettiin puhumaan huhuja ja huutelemaan käytävillä huoraksi, olin taas ihan yksin. Tämä jatkui läpi kasin ysin päättäreihin asti.
Erosin siis poikaystävästäni maaliskuussa. Tämän jälkeen tapasin ihanan ihmisen, joka tuntui ymmärtävän minua todella hyvin, jokin hänessä sai minut palavasti ihastumaan, mutta asia päättyi kuitenkin aika lyhyen välimatkan takia. Tämän jälkeen minä todella masennuin, koska tajusin taas olevani yksin. Vanhemmatkin erosivat tähän aikaan ja jouduin muuttmaan eri paikkakunnalle siinä samassa hyväkin kaveri jäi kauvaks taakse. Viiltelin ja jäin siitä kiinni uudelle ystävälleni. Koulun vaihduttaessa sain hienon luokan upeilla ihmisillä.
Tapasin tässä uuden tuttavuuden, joka osottautui olemaan vaan pillun perässä. Tuntuu kuin tapaan kaikki ihmiset jotka asuvat kaukana tai ne joita muuten vaan ei kiinnosta. Minä vihaan olla yksin ja itkeä kaiket illat sitä. Päivällä olen kuitenki iloinen, mutta illalla kaikki tämä palaa mieleeni ja se tulee ulos purkauksena.. Onko liikaa vaasittu vähän rakkautta? Se joka olisi siinä kun tarvitsee..
Eli kysyn nyt teiltä.. Mitä tehdä ja kuinka tottua tähän yksinäisyyteen? Olen yrittänyt uusia harrastuksia yms mutta ei ole auttanut
Olen ollut koulukiusattu ala-asteesta lähtien. Minua ei ole koskaan juuri hyväksytty kaveriporukkaan muuta kuin hetkellisesti. Ala-asteella luokallani oli aina eräs tyttö, joka vihasi minua ylikailen ja koska hän oli suosittu hän käännytti kaikki minua vastaan. Olin aina yksin välitunnit, ruokailu yms.. Jos yritinkin istua samaan pöytään tai muuten vaan tulla seuraan minua katsottiin vihaisesti, kun ala-aste päättyi luulin päässeeni kiusaamisesta eroon ,mutta ei yläaste oli kaikkein pahinta aikaa. Seiskalla tutustuin kuitenkin nykyseen parhaaseen ystävääni joka tuki minua aina tarvittaessa paitsi hän yleensä vetää murhe aiheeni vitsiksi. Seiskalla sain myös poikaystävän joka petti minua puolen vuoden jälkeen kolmesti, Mutta suhde jatkui siitä vielä kahteen vuoteen hänen uhkauksien takia.
Kasilla sain uusia vihamiehiä sentakia koska tulin poikien kanssa paremmin toimeen. Minusta alettiin puhumaan huhuja ja huutelemaan käytävillä huoraksi, olin taas ihan yksin. Tämä jatkui läpi kasin ysin päättäreihin asti.
Erosin siis poikaystävästäni maaliskuussa. Tämän jälkeen tapasin ihanan ihmisen, joka tuntui ymmärtävän minua todella hyvin, jokin hänessä sai minut palavasti ihastumaan, mutta asia päättyi kuitenkin aika lyhyen välimatkan takia. Tämän jälkeen minä todella masennuin, koska tajusin taas olevani yksin. Vanhemmatkin erosivat tähän aikaan ja jouduin muuttmaan eri paikkakunnalle siinä samassa hyväkin kaveri jäi kauvaks taakse. Viiltelin ja jäin siitä kiinni uudelle ystävälleni. Koulun vaihduttaessa sain hienon luokan upeilla ihmisillä.
Tapasin tässä uuden tuttavuuden, joka osottautui olemaan vaan pillun perässä. Tuntuu kuin tapaan kaikki ihmiset jotka asuvat kaukana tai ne joita muuten vaan ei kiinnosta. Minä vihaan olla yksin ja itkeä kaiket illat sitä. Päivällä olen kuitenki iloinen, mutta illalla kaikki tämä palaa mieleeni ja se tulee ulos purkauksena.. Onko liikaa vaasittu vähän rakkautta? Se joka olisi siinä kun tarvitsee..
Eli kysyn nyt teiltä.. Mitä tehdä ja kuinka tottua tähän yksinäisyyteen? Olen yrittänyt uusia harrastuksia yms mutta ei ole auttanut
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei tuo tilanne nyt niin pahalta kuullosta. Luultavasti yksinäisyytesi on ns. "väliaikainen tila".
Kannattaa vain rohkeasti tutustua uusiin tyyppeihin ja mennä eri juttuihin mukaan. Ei yksinäisyyteen itsessään totu, mutta on kuitenkin "normaali tilanteissakin" aikoja jolloin ihminen on yksin.