Istuit toisella puolella pöytää. Katsoit sinisillä silmilläsi minua ja joit laihaa kahviasi. Silmäsi olivat surullisen iloiset. Sanoit minun saaneen onnellisuuden silmiisi. Ehkä olinkin. Tarkkailit pitkään, kun söin leipääni. Katsoin välillä sinua, etkä tahtonut sanoa mitään vaikka kysyin.
Pitkä hiljaisuus.
Kello vain tikitti seinällä ja sinun silmäsi polttivat vältteleviä silmiäni. Nousit viedäksesi kahvikuppisi tiskialtaaseen, mutta laskitkin sen viereeni. Hyppäsit syliini ja suutelit määrätietoisesti. Niin kuin aina. Sinun täytyi määrätä tahti.
Rauhoituit viimein.
Sinun kätesi vaelsi siililläni. Katsoit minua suoraan silmiin, etkä antanut minulle mahdollisuutta kääntää katsetta pois.
”Rakastan sinua, kaunis rakkauteni. Olet ainoa elämässäni!” Sanoit ja suutelit jälleen.
Mieleni masentui ja suru paistoi silmistäni. Tiesin hänen valehtelevan jokaisen sanan, jonka hän minulle sanoi. Olisin tahtonut heittää hänet pois sylistäni ja lähteä ovet paukkuen pois, mutta en kyennyt. Painoin vain pääni kaulaasi ja kiedoin käteni tiukemmin ympärillesi, jotta et näkisi kasvojani. Totuutta.
Kuiskasin hennolle kaulallesi rakastavani sinua, ja mieleni jatkoi:
”…ja olet kaunis, mutta et minun”.
Kaksi päivää myöhemmin nukuit vielä, kun keräsin tavarani pois. Annoin suudelman viimeisen otsallesi ja kirjeen viereesi.
Kävelin pois.
Painoin oven kiinni perässäni.
Pyyhin sinut pois elämästäni.
Hyvästi.
Pitkä hiljaisuus.
Kello vain tikitti seinällä ja sinun silmäsi polttivat vältteleviä silmiäni. Nousit viedäksesi kahvikuppisi tiskialtaaseen, mutta laskitkin sen viereeni. Hyppäsit syliini ja suutelit määrätietoisesti. Niin kuin aina. Sinun täytyi määrätä tahti.
Rauhoituit viimein.
Sinun kätesi vaelsi siililläni. Katsoit minua suoraan silmiin, etkä antanut minulle mahdollisuutta kääntää katsetta pois.
”Rakastan sinua, kaunis rakkauteni. Olet ainoa elämässäni!” Sanoit ja suutelit jälleen.
Mieleni masentui ja suru paistoi silmistäni. Tiesin hänen valehtelevan jokaisen sanan, jonka hän minulle sanoi. Olisin tahtonut heittää hänet pois sylistäni ja lähteä ovet paukkuen pois, mutta en kyennyt. Painoin vain pääni kaulaasi ja kiedoin käteni tiukemmin ympärillesi, jotta et näkisi kasvojani. Totuutta.
Kuiskasin hennolle kaulallesi rakastavani sinua, ja mieleni jatkoi:
”…ja olet kaunis, mutta et minun”.
Kaksi päivää myöhemmin nukuit vielä, kun keräsin tavarani pois. Annoin suudelman viimeisen otsallesi ja kirjeen viereesi.
Kävelin pois.
Painoin oven kiinni perässäni.
Pyyhin sinut pois elämästäni.
Hyvästi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan yes.
Mutta vältä tautologiaa. Laskin nopeasti ainakin kuusi kertaa mainitun silmät, eikä tarina kuitenkaan ollut kovin pitkä. Ja katsominen-verbin eri muotoja oli varmaan saman verran.
Ei siis hullumpi tarina, realistisen koskettava, mutta jotenkin ennalta arvattava loppu siinä oli. Arvosanaksi maallikkona annan 8½.
Välillä puhutaan sinusta ja välillä hänestä. Menee lukija parka hieman sekaisin.