Niinhän se lähes kymmenen vuoden taistelun jälkeen kävi, että avokin kanssa tuli ero...tai paremminkin erilleen muutto.Äippä muuttaa 3 vuotiaan pojan kanssa pois.
Olemme miettineet lapsen kannalta vähiten maailmaa kaatavaa ratkaisua eroon. Pitkällisten pohdintojen jälkeen tarkoituksena olisi, että poitsu olisi 2viikkoa äitinsä- ja 1viikon minun luona( "äidin viikkoina" keskimäärin yksi ilta).
Onkos kellään kokemusta vastaavan ruletin pyörittämisestä??? Tulemme asumaan ainakin toistaiseksi samalla paikkakunnalla.
Olemme miettineet lapsen kannalta vähiten maailmaa kaatavaa ratkaisua eroon. Pitkällisten pohdintojen jälkeen tarkoituksena olisi, että poitsu olisi 2viikkoa äitinsä- ja 1viikon minun luona( "äidin viikkoina" keskimäärin yksi ilta).
Onkos kellään kokemusta vastaavan ruletin pyörittämisestä??? Tulemme asumaan ainakin toistaiseksi samalla paikkakunnalla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on ehdottomasti parempi, että on yksi koti!!!!!!!
Siis on parempi olla vain yksi koti.
ihan sillä perusteella, että se ei todellakaan ole normaalia elämää - vaihtaa kotia joka toinen viikko!!! On todellakin rankkaa lapselle! hohhoijaa!!!!!!!!!!! Mieti omalle kohdallesi, tuskin haluaisit itsekkään asua kahdessa paikassa. Mutta mitäpä lapsista - pääasia, että ei tarvitse maksaa elatusmaksuja, vai mitä...?
Onhan tuo viikkopohjainen systeemi äidille kuitenkin helpompi kuin perinteinen etävanhemman rooli. Naisilla nyt ei kuitenkaan ole suurten menojensa jälkeen paljoa mistä maksaa elatusmaksuja. Tuolla viikkopohjaisella systeemillä lapsellakin säilyy jonkinlainen kontakti vastaiseen sukupuoleen (vaikka se ei välttämättä hyvä olisikaan).
Lisäksi tuolla viikkopohjaisella systeemillä isäkin saa aina silloin tällöin aikaa omiin menoihinsa ja äidillä säilyy edes jonkinlainen kontakti omaan lapseensa vaikka puoliväkisin.
kaveri-perhe erosi, äiti muutti parin kilometrin päähän, lapset olivat viikko ja viikko periaatteella vuorotellen vanhemmilla.
koska asuivat lähekkäin, hoitopaikka ja koulut säilyivät samana.
toimi erittäin hyvin.
myöhemmin äiti muutti uuden miehensä kanssa pois paikkakunnalta, ja ensin 2 vanhinta jäi isälle, ja nuorin äidille ( äidin uusi vauva)
myöhemmin vain vanhin jäi isälle, johtuen isän työstä, koska isä teki myös yötyötä.
koko porukka on hyvissä väleissä keskenään, ja lasten tapaamiset sujuvat hyvin.
eli, jos asutte lähekkäin, voi systeeminne sujua oikein hyvin.
kannattaahan sitä kokeilla, jos ei toimi, sitten muita ratkaisuja.
Ensi alkuun poika oli vuoroviikoin. Sosiaalitoimi varoitteli, ettei ole hyväksi lapsen kehitykselle vaihtaa jatkuvasti toiselta toiselle, sillä lapsi tuntisi olonsa turvattomaksi kun ei ole pysyvää kotia. Mutta hyvinpä tuo kasvoi ja tuli varsin sosiaalinen ihminen.
Kun muutimme pojan kanssa toiseen kaupunkiin, tapasi isä poikansa 4 viikon välein viikon ajan. Ja toimi edelleenkin. Hieman oli alku hakusessa ja välillä ikäväkiukuttelua, mutta aika kun kului ja lapsi tottui niin ei ollut enää mitään isompia ongelmia.
Nyt vaan kaikki muuttuu taas kun lapsi lähtee kouluun. Enää ei voikkaan olla niin usein ja niin kauan isänsä luona kuin ennen. Saa nähdä millaiset tapaamiset nyt saadaan aikaan, mutta veikkaanpa pojan sopeutuvan kun katsoo mennyttä aikaa.
Joten sopikaa vain niin kuin itse haluatte. Kyllä aika näyttää jos se on lapselle pahaksi. Ja silloin voitte katsoa asiaa uudelleen.