Onko teistä ketään jätetty kyseisen sairauden takia? Parisuhteessa tai ystävyyssuhteessa?
Minut jätettiin sairauteni takia. Kerroin suhteen alussa suoraan olevani bipo ja omasta sairaudestani ja sen ilmenemisestä. Kumppani vakuutti olevansa asian kanssa sujut ja ymmärtävänsä.Kuitenkin ensimmäisen masennusjakson aikana tämä jätti minut,kun ei kestänyt tilaani ja ei tahdo enää koskaan nähdä minua.
Olen vielä nuori joten haluan tietää tuleeko jatkossakin aina käymään näin? Onko parempi vain elää yksin eikä yrittääkkään löytää kumppania?
Minut jätettiin sairauteni takia. Kerroin suhteen alussa suoraan olevani bipo ja omasta sairaudestani ja sen ilmenemisestä. Kumppani vakuutti olevansa asian kanssa sujut ja ymmärtävänsä.Kuitenkin ensimmäisen masennusjakson aikana tämä jätti minut,kun ei kestänyt tilaani ja ei tahdo enää koskaan nähdä minua.
Olen vielä nuori joten haluan tietää tuleeko jatkossakin aina käymään näin? Onko parempi vain elää yksin eikä yrittääkkään löytää kumppania?
Vastaukset 14
Vanhimmat
MIEHET EIVÄT TYKKÄÄ MASENNUS IHMISISTÄ.Mene kiinalaiseen akupunktio hoitoon.Sieltä saat apua.Älä kerro lääkärille että käyt. Katso netistä kuka pätevä olisi hoitamaan sinua.ETSI netistä google haku: kiinalainen lääketiede elina hytönen masennus.Katso myös muita sivuja ketkä hoitavat ihmisiä.Muista kertoa jos syöt lääkkeitä mitä syöt.Antaa ruokavalio neuvontaa jotta elimistö palautuisi tästä sairaudesta.ITSE SAANNUT APUA TÄSTÄ.VOIN HYVIN NYT.
hae luonnollisia hoitoja. terapeutit ja psykiatrit työntävät vain lääkkeitä.
minulle annettiin diagnoosi... kaksisuuntainen mielialahäiriö... sanoivat etten tule koskaan pärjäämään ilman lääkitystä. nyt olen ollut 10 vuotta ilman lääkkeitä. vaihtoehtoisia hoitoja on. tsemppiä :-)
Minutkin jätettiin.Suhteemme kesti 3 vuotta ja sairauteni diagnosoitiin 5kk sitten.Eli sen jälkeen kun aloin saamaan masennukseeni ja hypomaniaan apua, kumppanini jätti minut.Koskee niin,etten tiedä miten jatkan.Elämän lopettaminenkin on käynyt mielessä,mutta mulla on lapsia, jotka tarvitsevat äitiään.Yritetään jaksaa.
Enpä yhtään ihmettele jos joku heivaa bipon pois elämästään. On se sen verran rasittavaa p*skaa elää semmoisen kanssa. Kai jotkut ovat tarpeeksi masokistisia tuollaiseen, mutta lienevät harvassa.
Minäkin olin kihloissa "sen oikean" kanssa, asuimme yhdessä parisen vuotta ja silleen. Mielenterveys meni sitten persiilleen, en oikein vieläkään tiedä syytä, mutta jostain ärsykkeestä jossain napsahti. Aikani katoin, en kestänyt, menin psykiatrian polille käymään. Totesi tosiaan, että kaksisuuntainen. Lääkkeet päälle ja terapiaa.
Kerroin tästä peläten, siis oikeasti itkien, tästä miehelleni. Pelkäsin todella, että hän jättää minut. Kuka sairasta katsoisi? Ja olinhan oikeassa. Ero tuli.
Mies totesi; " Syö sit vaan niitä lääkkeitäs ja oo hiljaa"
Riideltiin varmaan pari kuukautta asiasta. Kerroin, että EN MINÄ SAIRAUTTANI valinnut. Kukaan ei tee niin. Kuitenkin olisin odottanut saavani tukea, varsinkin terapian suhteen. Ovat aika rankkoja sessioita.
Hän ei sietänyt. Löysi toisen. Jätti.
Eli et ole yksin.
Joo jätetty on.
Nyt sit, kun oon paremmassa kunnossa ja pää toimii normaalisti, ei oo hirveitä mielialanheitteilyitä tmv. ja exä on varmaanki huomannu muutoksen, mutta luulenpa, että kun kerran on tuntenu mut psykoottisena ja hulluna, nii sellaisena hän varmasti pitää mua koko loppuikäni. Vaikkei psykoosista tm enää tietoakaan, nii liian epävakaana varmaanki pitää ja se syö itsetuntoa... :(
Mulla vähän samankaltainen tilanne. Älä ota siitä mitään itsetunto-ongelmaa, ei kannata. Toiset haluaa riippua myös katkeruuksissaan kiinni,kostonhimo näivertää sisällä. Olen ite sekoiluani pyytänyt anteeksi ja jos ei kelpaa ei voi mitään. Ei nekään joilla Bipoa ei ole ole täydellisiä elämissään olleet. Vajavaista on ihmisen vaellus, oli Bipo tai ei.
Elämä on nyt hallinnassa, raha-asiat
kunnossa jne. Exä on katkera minulle, kärsii uudessa ihmissuhteessa jossa ei tyytyväinen
mutta minua ei kiinnosta sexi varatun kanssa - eipä hän rakasta kumpaakaan jos kahta samaan aikaan haluaisi pyörittää, simppeliä ..
Fiksua ajattelua! Ootkohan bibo ollenkaan;)?
Hohhoijaa. Ovat bipotkin ihmisiä, ei kaikilla terveilläkään välttämättä ole tarvetta tai halua pyydellä anteeksi. Tarkoitan tällä sitä että sairas tai ei niin silti ihmiset ovat erilaisia. Toisilla on parempi empatiakyky ja tunneäly.
"Toisilla on parempi empatiakyky ja tunneäly."
Aivan!!! Tuota voisi ne mukamas fiksummat pohtia!!
Joo ei kannata ruveta säätää mitään exän kaa jos se samalla pyörittää kuvioissa jotain toista. Ei se oo rakkautta. Kokemusta on tuollaisesta pelistä, sydämensä siinä vaan särkee entistä pahemmin! Toivottavasti löydät ihmisen, joka arvostaa sua ja ei muut kiinnosta! :)
Meitä on varmasti paljon kenet on jätetty bibon takia. Jotkut ovat sitä mieltä, et ihminen on aina hullu jos joskus ollu jotain häikkää päässä, mut en ite ajattele niin. Täänkin sairauden voi tosiaan saada hallintaan.
Jep ! Hyvin kirjoitettu :)
Anteeksi minun on pakko aloittaa tämä näin on miehiä isolla Ä-mmällä ja poikia ja on rakkautta isolla R-llä tai sitten vaan jotain muuta pinta tunnetta ei syvenpää.Kun kohdallesi osuu se oikea M ja R niin se kestää tuulet ja myrskytkin.Jos minua ja sairauttani on kestetty kohta 19vuotta niin kyllä sinäkin sen oikean isolla O-olla vielä saat omaksesi.Älä lannistu anna periksi jokainen auringon nousu on uusi päivä ja uusi mahdollisuus koita elää nauttien joka hetkestä kaikki irti ottaen ja sitten kun huono iskee ajattele että jos ei tunti kerrallaan niin sitten minuutti ja jos ei minuutti niin sitten sekuntti ja hups se paha pvä meni jo ohi.Jaksamista ja muista että jokainen ihminen on laulun arvoinen.