Mahtavia koiria

Itselläni on Cane Corson ja Dobermannin risteytys ja on seurallinen ja kiltein pentu ehkä ikinä. Luupäinen ja suojeleva, mutta oikealla koulutuksella nekin ovat tulevaisuudessa hyviä puolia oikein hillittynä.
Ei se rotu koirasta hirviötä tee, vaan se joka hihnan päässä on.

Ja höpö höpö sanon minä! Olen ottamassa juurikin tuosta pentueesta pennun ja tiedän ennestään mitä tuon tyyppisiä koiria on kouluttaa. Koira ei tule egon jatkeeksi vaan perheen jäseneksi ja pihan "vahdiksi " meillä on valmiiksi molossi mikseri ja parempaa koiraa en voisi toivoa. Koulutus vaatii tervettä järkeä ja päättäväisyyttä mutta palkinnoksi saa maailman parhaimman koiran. Puhdas rotusta emme halua, koska sekotukset ovat mielestämme persoonallisempia. Joten ei saa yleistää jos ei nimenomaan halua puhdasta case corsoa, rotikkaa tms.

Mulla on corso ja pitti sekotus narttu. Todella kiltti, avoin, rohkea, hellä, villi ja energinen. kotona vahtii, muttei hauku lähes ikinä. Ei mikään aloittelijan koira, vaatii omistajalta paljon. Helpot koirat niille jotka sellaista pitää ja vaikeet koirat hulluille luupäille :'D

Siispä, kun te näitte ko mixejen isännät/emännät olette kouluttaneet ne niin hyvin ja tottelevaisesti, niin voitteko taata, että tottelevat tilanteessa kuin tilanteessa. Eivät provosoidu pienen koiran räksystä. Sietävät pentuja jne. Mistäköhän mahtaa johtua, että harvoin enää yli kaksivuotiaita ei näy koirapuistoissa. Minkä takia usein juuri näiden sekoitusten ja myös puhtaiden ns. taistelukoirat ovat agressiivisia vastaantullessa. Miksi 9/10 nellä on agressiivista käytöstä jo heti näköyhteydellä. Taatusti tappavat koirani jos pääsevät vahingossa irti, hihna pettää jne. Minkäköhän vuoksi menevät omistajiensa kanssa hyvin myöhään ja hyvin aikaisin ulkoilemaan. En tunne yhtään täysikasvuisen pitin tai corson tms. omistajaa, joka jäisi koiransa kanssa juttelemaan muiden koiranomistjien kanssa iltalenkillä. Minkä vuoksi melkein tullaan auton ikkunan läpi, kun havaitaan toinen koira. Näin vaan on, mutta

ystävilläni on sakemannia, rottista, snautseria ja monia, monia seropeja sekä muita puhdasrotuisia koiria, jotka

a) tottelevat aina, tilanne kuin tilanne
b) ovat kilttejä
c) ovat sosiaalisia
d) ohittavat kauniisti
e) eivät provosoidu pienemmistään, edes niistä räksyistä
f) nauttivat muiden koirien seurasta
g) kohtaavat vieraankin koiran uteliaana eivät valmiina tappelemaan
h) osaavat katsekontaktin, mitä useimmille ei edes tarvitse opettaa
i) eivät ikinä ole murisseet omistajilleen
j) kaikilta voi ottaa luunkin pois koska vaan eivätkä regoi siihen kuin hieman kummissaan, et mitäs nyt
k) kaikki harrastavat jotain

Siis nyt puhuin tuttujeni koirista, jotka tiedän ja vieraiden joita en edes halua oppia tuntemaan, kun jo kaukaa näkee, että peto petoa kuljettaa

"Pois ko rodut"

Tiesitkö että kaikki koirat ei tule välttämättä toimeen muiden kanssa? Tiesitkö että se on joillekkin roduille täysin normaalia ja tyypillistä? Tuletko itse kaikkien ihmisten kanssa toimeen? Myös niiden ärsyttävien känniläisten? Jaksatko kuunnella kauankin huutavia pikkulapsia? Se että jos ottaa tuon rotuisia koiria, meinaa sitä että niihin kuuluu panostaa, rodusta PITÄÄ tietää huonot ja hyvät puolet, myöskin rodun historian. Pitää osata varautua esim pittien koira-aggressiivisuuteen ja käyttäytyä sen mukaisesti sekä osata lukea sitä koiran elekieltä ennen kun edes kuvittelee vievänsä koiraa puistoihin sun muualle. (Tämä pätee muihinkin rotuihin). Jos ei tiedä miten koira käyttäytyy erilaisissa tilanteissa, miksi sitä pitäisi viedä esim niihin koirapuistoihin missä voi 90% varmuudella tapahtua jotakin? Ja näin muuten, mistä tiedät että tuntemasi pitit ovat pittejä eikä pitti/amstaffimixejä? Aitoja pittejä on suomessa todella vähän ja niitä harvat edes tunnistaa.

Ps. Minulla on aikuinen pitti ja se on juuri tuollainen kuin yllä kuvailit. Kaiken lisäksi kukaan ei sitä pitiksi tunnista kun on niin pieni ja huomaamaton, "normaalin koiran" näköinen ressukka joka tulee kaikkien kanssa toimeen. Silti olen varautunut siihen että jonain päivänä se ei välttämättä enää ole niin sosiaalinen muiden koirien seurassa.

Lisäisin vielä, aidot pitit harvemmin alkavat räyhäämään heti kun toisen koiran näkevät (kokemuksella voin kertoa), näyttelyissä ja muissa tapahtumissa ne sietävät kyllä hienosti muita, mutta se ei tarkoita sitä että niitä voisi keskenään päästää juoksentelemaan. Ainakaan ilman kuonokoppaa.

Muista roduista varmasti joku muu osaa kertoa paremmin miksi näin on.

Suo anteeksi, jos loukkasin. Ei ollut tarkoitus! Tunnen kyllä esim. sharpei/pitti sekoituksen, joka on tosi ihanuus ja suopea kaikille kavereillensa. Pittiä puhdas sellainen tunnen yhden, joka ei räyhää, mutta ei välitäkään muista. Toki on vastuullisia kasvattajia, jotka osaavat huolehtia koirastaan. On myös erittäin ikävää, että on omistajia, jotka ovat aivan yhtä petoja kuin koiransa. Halusin vain tuoda asiaa enemmän esiin, sillä näitä tapauksia on aivan liikaa ja aivan liikaa on niitä 8 kk - 1,5 vuotiaita, jotka menevät piikille tai vaihtavat taas kotia, kun ei osata. Eihän kukaan ole seppä syntyessään, mutta kun ei edes vaivauduta selvittämään koiran elämää eli mitä kaikkea se tuo tullessaan ja vaatii omistajaltaan. Itse aikoinaan, kun ensimmäisen koirani hankin kiersin vuoden koiranäyttelyissä tai rotukohtaisissa tapahtumissa ennenkuin päädyin silloiseen lemmikkiini, joka eli hyvät kymmenvuotisen elämän. Vaikka siitä on jo nelisenkymmentä vuotta ja kasvatusmetodit olivat mitä olivat, en edes silloin kättäni kohottanut kertaakaan koiraani kohtaan. Jo silloin menin palkitsemisella ja kehulla. Pahaa tekee myös siellä puistossa nähdä känniläinen koiran kanssa. Tsemppiä sinulle pittisi kera.