Viime päivinä minulla on taas ollut ihan mieletön ikävä. Haluaisin olla lähellä, katsella häntä ja kuunnella vain kun hän juttelee. Hän välillä pysähtyisi ja kysyisi hieman hämmentyneenä hymyillen, että mitä minä katson. Vastaisin lyhyesti vain, sinua. Sitten hän jatkaisi hieman itsetietoisempana, mutta kuitenkin selvästi myös otettuna tietäessään miten lumoavana häntä pidän. Kuinka haluaisinkaan pitää häntä niistä suloisista käsistä, taas.
ikävä
ikävä
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kauniisti kirjoitit. Kerro hänellekin tuo.
tavalla hänestä. :)
Mikset tee asialle mitään?:)
pelkään... en kestäisi sitä, että en olisikaan hänelle mitään.
Olette ilmeisesti tunteneet hyvin, pidelleet käsiä jne..mikset merkitsisi?
Koska ymmärrän suomea ja hän on kertonut meidän juttumme olevan ohi. Joskus puran tänne vaan.
Sulla on vanhoja Reginoita siellä. Näppärää.
Jos vanhoja Cottoneitakin löytyy, niin jotain nostalgista voisit Philistä laittaa :)
Hymyilyttä muisto siitä kuinka monta kertaa ap:n kuvailema tilanne sattuikaan.
Ikävä on kova.
Joo, se tapahtuikin monen monta kertaa.
Niin tapahtui...hyvin tyypillinen tilanne.
Tuskin olet se jota ikävöin, mutta voisin kuvitella hänen kirjoittavan noista hetkistämme juuri samoin.
Ei ole kyseessä mitkään yksittäiset hetket vaan suhteessa olimme. Enkä minäkään usko, että se nainen, jota kaipaan, täällä koskaan on käynyt.
Mekin olimme suhteessa. Silti oli juuri tuollaisia hetkiä.
Yksi myös mitä on todella paljon jäänyt kaipaamaan myös on ääni. Hänen puheäänensä, iloinen naurunsa, laulunsa. Mutta ennen kaikkea äänen osalta se miltä kuulosti kun hän sanoi nimeni.
jessus miten kauniisti kirjoitat...olisin maailman onnellisin, jos joku minusta noin kirjoittaisi...ikävä omaa murua.. niin kova ikävä....
Kaunista. Noin minäkin eräästä miehestä ajattelen. Ei hän unohdu.
kaikki on kuin ernosin kappale "harhaa. pettävää on vain... taisin vain nukahtaa"
Koko päivän on tullut mentyä hirmuisella kiireellä. Välillä, esim. autoa ajaessani hän käy mielessäni. Mutta mutta.. kun rauhottuu niin sitä vaan huomaa kuinka hän astelee ajatuksiin väistämättä.
Noin kuvittelin kerran mutta hällä oli toinen.
Mikset tehnyt niin?
Käsikädessä kulkee hän nyt toisen kanssa.
Nauru ja laulu kuuluvat nyt toiselle miehelle. Luotettavalle sellaiselle.
Niin ymmärsin.
Ja elämä tosiaan menee eteenpäin, menee nukkuessammekin. Ikävä vaan ei samoja lainalaisuuksia noudatakaan.
Mitä hän lauloi?
Milloin mitäkin. Ihan omaksi ilokseen lauleskeli, joskus muidenkin.
tuollainen voisin olla vaikka mä ,mut en tahdo omia itselleni.
sen teki jo joku toinen.
Kuten tuolla jo aiemmin olen todennut, en usko hänen täällä koskaan käyneenkään.
Mahtaisitko vaan haluta oikeasti olla hänen lähellään? Kunhan puliset, et uskaltaisi, haluat vain härnätä, kiusata ja satuttaa toista.
Hän on sen nähnyt ja viettää oikeasti aikaa toisen kanssa, josta siihen on!
Toki suloista on, jos saa olla sen kanssa ketä kohtaan on tunteita. Silloin jo läheisyys, ja toisen käden kosketus ovat tärkeitä! Siinä on hyvä olla.
Sopii omallakin kohdalle, ja hänkin on toisen miehen kanssa ja onnellinen.
Itse olen vuoden jälkeen edellen sumussa ja täysin murtunut mutta onnellinen hänen puolestaan, hän jos kuka ansaitsee olla onnellinen.
En unohda ikinä, kipu pitää siitä huolen.
Juurikin näin. Nämä unet tulevat tälleen muutamien päivien välein. Vieläkään joskus oikein voimakkaan unen jälkeen ei oikein osaa tajuta ettei toinen tunne samoin. Vasta kun on kunnolla herännyt, ymmärtää. Huoh.
Ei voi kahen metrin syötöt mennä vi*tu kolme metriä ohi!! ny rillataan!