Mies, nainen sekä 2-3 lasta, siinä on ydinperhe. Ydinperhe on se joka pitää tämän maan pyörät pyörimässä. Ydinperheessä tehdään lujasti töitä, asutaan ok-talossa, lapset käyvät koulua, ajetaan kahdella autolla, matkustetaan ja käytetään rahaa. Ilman ydinperhettä yhteiskunta pysähtyisi.
Mutta ydinperheet käyvät yhä harvinaisemmiksi. Sinkuttelijat, samaa sukupuolta olevat parit, kommuunissa asuvat viherhörhöt, sosiaalipummit ja elämäntapaintiaanit valtaavat alaa ja siksi Helsingin keskustan yksiöillä ja lähiön vuokraläävillä on kova kysyntä.
Sanomattakin on selvää, että yhteiskunta tukee kaikin voimin alati pieneneviä ydinperheitä. Tämä vaikuttaa asuntojen hintoihin siten, että reippaat työssäkäyvät perheelliset voivat luottavaisin mielin ostaa ok-talon ja luottaa siihen, että sen arvo nousee jatkossa. Myös tuhnuille vuokrattavien sijoitusasuntojen arvon voi luottaa nousevan, sillä niitä ei juurikaan enää rakenneta.
Tällä palstalla riehuvat lähinnä ei-ydinperheelliset elämäntapatuhnut, jotka alkoholi- ja lääkeongelmiensa lisäksi välttelevät palkkatyötä ja odottelevat rommausta kuin äidin tissiä, kyllä se sieltä tulee kun tarpeeksi huutaa. Ei siis ihme että heidän/teidän on niin vaikeaa ymmärtää, että jotkut meistä aivan oikeasti grillailevat sisäfilettä xo-konjakin kera, astuvat kauniin vaimonsa varaavan takan äärellä olevan lampaantaljan päällä ja ajavat kahdella autolla siisteihin sisätöihinsä muutaman kilometrin päähän upeasta ok-linnastaan.
Muita varakkaita ok-hallitsijoita palstalla?
Mutta ydinperheet käyvät yhä harvinaisemmiksi. Sinkuttelijat, samaa sukupuolta olevat parit, kommuunissa asuvat viherhörhöt, sosiaalipummit ja elämäntapaintiaanit valtaavat alaa ja siksi Helsingin keskustan yksiöillä ja lähiön vuokraläävillä on kova kysyntä.
Sanomattakin on selvää, että yhteiskunta tukee kaikin voimin alati pieneneviä ydinperheitä. Tämä vaikuttaa asuntojen hintoihin siten, että reippaat työssäkäyvät perheelliset voivat luottavaisin mielin ostaa ok-talon ja luottaa siihen, että sen arvo nousee jatkossa. Myös tuhnuille vuokrattavien sijoitusasuntojen arvon voi luottaa nousevan, sillä niitä ei juurikaan enää rakenneta.
Tällä palstalla riehuvat lähinnä ei-ydinperheelliset elämäntapatuhnut, jotka alkoholi- ja lääkeongelmiensa lisäksi välttelevät palkkatyötä ja odottelevat rommausta kuin äidin tissiä, kyllä se sieltä tulee kun tarpeeksi huutaa. Ei siis ihme että heidän/teidän on niin vaikeaa ymmärtää, että jotkut meistä aivan oikeasti grillailevat sisäfilettä xo-konjakin kera, astuvat kauniin vaimonsa varaavan takan äärellä olevan lampaantaljan päällä ja ajavat kahdella autolla siisteihin sisätöihinsä muutaman kilometrin päähän upeasta ok-linnastaan.
Muita varakkaita ok-hallitsijoita palstalla?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Omistatkohan itse mitään? Aikaa sinulla on kyllä kirjoittaa tälle palstalle vaikka miten paljon, eli olet itsekin vuokrayksiössä asuva hampaaton tuhnu, joka vetää röökiä, ostaa halpaa jauhomakkaraa, ja juo Rainbowin colaa.
Tiedän aloittajan, sossu maksaa netinkin ja kunnan velkasuunnittelu hoitaa pikavipit ja muut. Asumistuki, toimeentulotuki ja mitä vielä laukkaavat. Alkoholiongelma, hilsettä,ylipainoa ja rosoinen iho.
Kannattaisi aloittaa töihin menosta.
Jos mun äijä tuollasia kirjoittelis tälle palstalle, niin vois äkkiä ydinperhe rikkoutua ja talo pistettääs lihoiks. Noh, jäisin ite asumaan tähän mielummin todellisuudessa.. tiukan paikan tullen kasvimaa omenapuiden ja marjapensaiden kanssa pitää hengissä. :D
Ei kuule se grillailu kannata pitemmän päälle tai sinuna ainakin tarjoilisin vaimolles tsukinia ja paprikaa sisäfileen sijaan. Voi pumpusta ottaa joku pvä ja puoliso pullistua liikoja.. ;)
En kyllä ole huomannut yhteiskunnan tukevan ydinperheitä, päinvastoin eroon yllytetään nykypvänä.
Tuolla menolla ei saa kuin sydärin alle 50 vuotiaana, siinä taitaa sinun ydinperheesi hajota ja lainat jäädä yh-äidin kontolle.
Kapean osaamisalueen siistit sisätyöt kun sattuvat loppumaan, niin mitäs sitten? Mitään muuta kun ei osata tehdä. Iso osa näistä "siistin sisätyön" tekijöistä on juuri tällaisia.
Meidän ydinperheessä emäntä on rautakaupan myyjä ja minä ajan täysperävaunuyhdistelmää. Lapsia on kolme. Vaikka irtisanominen on osunut mulla kohdalle vajaan kymmenen vuoden sisään kolme kertaa (pari työnantajaa mennyt konkurssiin ja yksi lopetti toimintansa kotipaikkakunnallani) ja kertaalleen mut on lomautettukin, silti en ole päivääkään ollut työttömänä. Aina on töitä löytynyt.
Kukaan ei ole korvaamaton, mutta tarpeeksi laajalla osaamisalueella tekemistä löytää aina. Autonkuljettajana oppii väkisinkin ajamaan sujuvasti kaikenlaisia koneita, kuten erilaisia trukkeja, pyöräkoneita, lavansiirtovaunuja yms. Esim. varastotöitä tai maansiirtoalan töitä voi siis ihan yhtä lailla tehdä kuin rahtihommia. Vähän sama juttu emännällä. Saman keskusliikkeen kaikissa kaupoissa esim. kassajärjestelmät samanlaisia. Myös muissa saman ketjun rautakaupoissa esim. tilausjärjestelmät samat. Ilman isompia perehdytyksiä pystyisi siis esim. hyppäämäään toiseen saman valtakunnallisen ketjun rautakauppaan tai saman ketjun ruokakaupan kassalle tms. vaikka nyt onkin erikoismyyjän hommissa. Olisi siis heti etulyöntiasemassa työnhakutilanteessa. Toisaalta hänellä koulutus ja nykyinenkin työnkuva mahdollistaisivat paljon muutakin kuin kaupan alan työtä.
Asuntojen hintojen nousun varaan en kyllä tulevaisuutta laskisi. Jos perheen molemmat tulonsaajat ovat kapean osaamisalueen valkokaulustyöntekijöitä, ollaan velkojen kanssa aika vaarallisilla vesillä. Massatyöttömyyden iskiessä Suomeen, ei niistä jo "puoliksi maksetuista" mökeistä saakaan välttämättä enää edes loppuvelan vertaa.
No hiljasta tulee sullakin jos massatyöttömyys iskee. 1990-luvun alussa nähtiin kuinka pyörät pysähtyivät ja niin monesta rekkakuskista tuli juoppo tai narun jatke.
Toi koski silloinkin nimenomaan rekkakuskeja, eli irtoperä- ja konttikuskeja. Sekin on sitä kapean osaamisalueen hommaa. Varsinkin konttikuljetukset on niin laiskan miehen hommaa, että jos sitä muutamankin vuoden tekee, ei enää paljon muuhun työhön olekaan. Sitäkin olen hiukan joskus tehnyt, mutta suurin osa työkokemuksesta on kotimaan kappaletavaraliikenteestä ja elintarvikejakelusta. Jonkin verran on tullut tehtyä myös maansiirtoa ja tienhoitoa. Moneen työpäivään kuuluu nykyäänkin enemmän trukilla kuin rekalla ajamista, vaikka autonkuljettaja tilinauhassa lukeekin. Vaikka nykyiset hommat loppuis, ei mikään pakko ole hirttäytyä autohommiin.
Oikein mukavia kirjoituksia pitkästä aikaa,on niitä oikeankin työn tekijöitä palstalla ja siitä 10 pistettä ja realismista toiset 10 pistettä.
Oikein mukavaa kun palstalla rehtiä kavereita,yleensä kun nämä ok-äveriäät kahden auton omistajat ovat kuulema etätyön tekijöitä ja thaikkuvaimot aromiyrttiterapia yrityksineen,ja sitten on letkautuksia vähäarvoisesti useita kohtaan.
Monesti ei oteta Lukin varoituksia todesta ,vaan pilkataan kun yritän parasta heille ettei liikaa ottettaisi velkaa,oikein kerron heille.
No eiköhän se pilkkaaminen lopu kun omalle kohdalle napsahtaa ja tulee Luki mieleen miksi niin monta kertaa varoitin ja neuvoin.
Niin, löytyy tästäkin ydinperheestä 2 autoa. Perheen ykkösauto, jolla emäntä ajelee, on varustettu 3,3 litran V6 moottorilla, automaattivaihteilla, vakionopeudensäätimellä, sähkösäätöisellä kuskinpenkillä, parilla airbagilla, ajotietokoneella, lämmitettävällä tuulilasilla, ilmastoinnilla, sähkölaseilla, kauko-ohjattavalla keskuslukituksella ym. herkuilla. 7-paikkainen tila-auto. Ei senttiäkään velkaa, vuosimalli on tosin -96. Ostin leimaamattomana 900 eurolla ja laittelin kuntoon.
Kakkosauto, jolla itse ajelen, on oikein premium-merkkiä. Vasta 26-vuotias Audi, jonka ostin viime kesänä 400 eurolla. Renkaita on vähän pitänyt uusia, mutta noin vähällä käytöllä joutaa halvat pinnatutkin renkaat, kun ajelee vaan vajaan kymmenen kilometrin työmatkaa edestakas taajamassa. Katsastuksestakin meni talvella huomautuksitta läpi. Pari parkkipolttimoa uusin ennen katsastusta, kiristin pakoputkesta yhden löystyneen liitoksen ja vaihdoin toiseen etuvaloumpioon uuden lasin (sain myyjältä uuden lasin mukaan). Öljyt suodattimen ilmansuodattimen olen myös kertaalleen vaihtanut, ostanut uuden akun ja toisen etuvilkun jouduin jossain kohtaa ostamaan uuden (maksoi jotain 12 euroa), kun oli pudonnut tielle. Olin vissiin hiukan huonosti laittanut takaisin paikoilleen umpion lasia vaihtaessa. Palstan tuulipukujen muutaman kuukauden autolainanlyhennyksillä on menty tolla Audilla jo koko vuosi bensoineen, vakuutusmaksuineen, huolto- ja korjauskuluineen, ostohintoineen kaikkineen. Tien päälle ei ole jättänyt kertaakaan.