VAIN ELÄINRAKKAILLE! Tämä on tallitarina eikä sovi ihmisille, jotka vihaavat hevosia!
Kävelin pitkin pimeää, synkkää katua. Oli syksy. Ilma oli kylmää ja kosteaa, ja puristin tuubihuiviani enemmän kiinni ihooni. Enään ei olisi pitkä matka, tiesin sen. Hengitykseni nousi huuruna ilmaan, ja ripeytin askeliani. Kaipasin tallin lämpöön... Nopeat askeleet seurasivat toisiaan. Oli muuten aavemaisen hiljaista, sen rikkoi vain tuulen huokailu puiden latvoissa. Pian näinkin tallin. Sinne olisi kyllä vielä matkaa, muttei enää kauheasti. Kuun hehku loi vertahyytäviä varjoja metsän reunustamalle hiekkapolulle. Pöllö huhuili jossain kaukana. Talli lähestyi askel askeleelta. Hytisin ja puristin takkini enemmän kiinni kananlihalla olevaan ihooni.
Olin perillä. Menin koputtamaan tallin omistajan oveen, että antaisi avaimet jotta pääsisin antamaan Commanderille iltaheinät. Sain avaimen ja aukaisin tallin oven. Hain varastosta tarvikkeet, joilla pääsisin siivoamaan ulosteet. Otin samalla heinää mukaan. Aukaisin karsinan oven ja liversin: " Moi oma kult-"
Koin elämäni järkytyksen. Heinäpaali putosi kädestäni ja suuni avautui isoksi O:ksi. Karsina oli tyhjä. Combo oli poissa.
// Jatkanko, kommentteja?
Kävelin pitkin pimeää, synkkää katua. Oli syksy. Ilma oli kylmää ja kosteaa, ja puristin tuubihuiviani enemmän kiinni ihooni. Enään ei olisi pitkä matka, tiesin sen. Hengitykseni nousi huuruna ilmaan, ja ripeytin askeliani. Kaipasin tallin lämpöön... Nopeat askeleet seurasivat toisiaan. Oli muuten aavemaisen hiljaista, sen rikkoi vain tuulen huokailu puiden latvoissa. Pian näinkin tallin. Sinne olisi kyllä vielä matkaa, muttei enää kauheasti. Kuun hehku loi vertahyytäviä varjoja metsän reunustamalle hiekkapolulle. Pöllö huhuili jossain kaukana. Talli lähestyi askel askeleelta. Hytisin ja puristin takkini enemmän kiinni kananlihalla olevaan ihooni.
Olin perillä. Menin koputtamaan tallin omistajan oveen, että antaisi avaimet jotta pääsisin antamaan Commanderille iltaheinät. Sain avaimen ja aukaisin tallin oven. Hain varastosta tarvikkeet, joilla pääsisin siivoamaan ulosteet. Otin samalla heinää mukaan. Aukaisin karsinan oven ja liversin: " Moi oma kult-"
Koin elämäni järkytyksen. Heinäpaali putosi kädestäni ja suuni avautui isoksi O:ksi. Karsina oli tyhjä. Combo oli poissa.
// Jatkanko, kommentteja?
Vastaukset 22
Vanhimmat
En jaksanu lukee.Oon eläinrakas.
Ok DX Yritin kuvailla aidosti ja elävästi, ja olla tekemättä samalla liian pitkää, mut näköjään epäonnistuin...
Totisesti
Mut onhan niit pidenpiikin nähty :3
Niin
Nyt luin lisää lisää.
Jatka jatka (:
Ok. :)
Tämä... Tämä ei voi olla totta! Kyyneleet kihosivat silmiini. Tämä on unta! Pakko olla! Laitan silmäni kiinni. Ja nyt aukaisen silmäni ja herään omassa huoneessani. Aukaisin silmäni. Mutta kuunvalon valaisema karsina tuijotti takaisin. Huuleni vapisivat ja mulkoilin lattialla piipittävä hiirtä, aivan kuin se olisi ollut hänen vikansa. Kyyneleeni valuivat poskia pitkin. Laitoin karsinan oven kiinni ja laahustin istumaan heinäpaaleille. Roikotin päätäni. Näkisinkö rakasta hevostani enään koskaan?
Nostin katseeni. Nyt olisi ryhdistäydyttävä, en voisi itkeä täällä kuin mikäkin kakara! Hetkinen... Kun tulin tuomaan Combolle iltaheinät, karsinan ovi oli kiinni. Henkäisin, Combo oli varastettu! Jos hän olisi karannut, niin hän tuskin olisi laittanut sitä perässänsä kiinni! Ja eikä oven yli pysty hypätä. Mutta kuka vei Combon? Milloin? Ja ennen kaikkea, miksi?
Sry, tuli aika pitkä luku o.Ö
Kävelin pitkin pimeää, synkkää katua. Oli syksy. Ilma oli kylmää ja kosteaa, ja puristin lihaveistäni kovemmin kädessäni. Enään ei olisi pitkä matka, tiesin sen. Kuola valui suupielistäni, ja ripeytin askeliani. Kaipasin teurastamon lämpöön... Nopeat askeleet seurasivat toisiaan. Oli muuten aavemaisen hiljaista, sen rikkoi vain tuulen huokailu puiden latvoissa. Pian näinkin teurastamon. Sinne olisi kyllä vielä matkaa, muttei enää kauheasti. Kuunvalo osui lihaveitseeni, josta seurasi valojen hento leikki teurastamon seinämään. Se kertoi tulevasta, pystyin melkein maistamaan tuoreen meetwurstin huulillani. Teurastamo lähestyi askel askeleelta. Ylitseni pyyhälsi kuuma aalto ja puristin lihaveistäni enemmän hikisessä kädessäni.
Olin perillä. Menin koputtamaan teurastamon omistajan oveen, että antaisi avaimet jotta pääsisin vuolemaan ensimmäiset suikaleet Commanderista. Sain avaimen ja aukaisin teurastamon oven. Hain varastosta tarvikkeet, joilla pääsisin silpomaan pahaa aavistamatonta hevosta. Otin samalla nahkaessun mukaan, jotta hevosen lämmin veri ei sotkisi vaatteitani. Aukaisin teurastamon oven ja huudahdin: "Tänään on se päivä!"
Odotukseni oli viimein palkittu. Lihaveitseni upposi hevosen kaulaan ja veri pääsi vapaasti pakenemaan vankilastaan. Hevonen tuupertui maahan verilammikkoonsa. Ammattilaisen elkein vetelin suuria siivua hevosen kyljestä ja pistin vielä raa'at suikaleet ruisleivän päälle. Upotin hampaani tuohon verisen lihan ja ruisleivän yhdistelmään ja päästin ilmoille kyynelten saatteleman huokauksen: "Niin hyvää wurstia".
Ilkee! :ddd
Ihan hienosti alkanut tarina, mutta paria pikku juttua kommentoisin tässä hieman.
1. Ensimmäinen luku tai pätkä oli todella hyvä, mutta harmillisen lyhyt näin tarinan luvuksi tai edes osaksi sitä. Jos sinulla riittää ideoita tarinaan ja olet kaavaillut siitä pitempääkin, voisit perustaa tarinalle blogin, jonne aina lisäisit uuden luvun. Laita vaikka tänne linkki blogiisi niin kaikki jotka haluavat lukea sitä pääsevät sinne lukemaan.
2. "Laitan silmäni kiinni. Ja nyt aukaisen silmäni ja herään omassa huoneessani." En oikein tajunnut tätä pätkää. Olit aikaisemmin kertonut oikein sujuvasti imperfektissä ja yht'äkkiä aikamuoto muuttui ja teksi meni tönköksi. Yritä keskittyä kaikkiin lukuihin täysillä, niin loppu tulos on selkeämpi.
Kaikenkaikkiaan oikein mukavan kuuloinen tarina ja alku oli todella mielenkiintoinen ja hienosti kirjoitettu. Olit mukavasti kuvaillut kaikkea ja tunnelmaan pääsi hienosti sulautumaan :)
Kiitos palautteestasi! :D Toi 2 luku saattoki jäädä vähän sönkönks, ku oli kiire, sori. Yritän jatkos varata enemmän aikaa ja keskittyy enemmän. Sitä lausetta oli hankala muotoilla, olisi pitänyt lisätä kait että ajattelin tohon lauseen pätkään minkä mainitsit. Ja en tiiä miten tehä oma blogi, ja okse täysin ilmasta?
No, mä jatkan nyt kun ei oo muutakaan tekemistä...
Kaikki ne ihanat muistot... Näin sieluni silmin, kun uin hevoseni kanssa järvessä kavereideni ja heidän hevostensa kanssa. Taivas oli sees ja aurinko paahtoi täysiä. Tuuli heilutteli hellästi hiuksia, ja nauroimme. Kisasimme siitä, kuka on eka saarella. Kaikki ne tunnit, kun loikin Combon kanssa esteitä. Kaikki pukit, murtumat ja maastolenkit. Vasta nyt ymmärsin, miten tärkeä hän oli minulle. Ilman häntä en ollut mitään. En yhtikäs mitään. Combo oli minulle tosi rakas. Rakastimme toisiamme, hän oli minulle enemmän kuin pelkkä hevonen. Hän oli minulle sydänystävä, enemmänkin. Ja nyt... Hänet oli riistetty minulta! Nyyhkytin, ja jonkin kuluttua nukahdin.
Räpyttelin silmiäni. Hevoset hirnahtelivat ja aamu aurinko paistoi lohduttavasti taivaalta, jossa oli vain pari vitivalkoista pilveä. Mitä minä täällä teen? Siinä samassa kaikki palasi mieleeni kuin salaman isku kirkkaalta taivaalta. Combo... Oli poissa. Olin järkyttynyt, enkä saanut inahdustakaan. Olin itkenyt itseni kuiviin. Onneksi oli viikonloppu. Otin kännykkäni taskustani ja katsoin kelloa. Vasta 10 yli 9. Tuhahdan ja kampean itseni seisomaan. Itku on kurkussa koko ajan, ja selvittelen hiuksiani. Nyppäsin muutaman oljenkorren hiuksistani. Minua väsytti, mutta mua ei huvittanut nukkua. Venyttelin käsiäni ja kävelin ulos. Oli aavemaisen autiota, ei ristin sielua missään, jos siis paria laiduntavaa hevosta ei lasketa. Vaikka ei se mikään ihme ollutkaan. Oli vielä kosteaa, ja ruohoissa olevat pisarat säihkyivät kauniisi, aivankuin pienet timantit. Aurinko paistoi lämpimästi, aivan kuin uskotellen että vielä on toivoa, enkä voinut olla loihtimatta pientä hymynkaretta huuliltani. Ilma oli kaunis, missään ei tuullut ja oli hiiren hiljaista. Siinä samassa jokin maassa kiinnitti huomioni, ja sydämmeni alkoi hakkaa tuhatta ja sataa.
// yritin tehä nyt vähän pidemmän ja en niin tökerön, toivottavasti onnistuin
Kyllä blogin tekeminen on ilmaista. Esimerkiksi blogspot on oikein helppokäyttöinen blogin perustus paikka ja sinne rekisteröityminenkin on ilmaista. Toinen hieman vähemmän hyvä sivusto on vuodatus.net. Vuodatus pätkii aika usein ja tälläkin hetkellä vuodatuksen järjestelmä on kaatunut, mutta kannattaa etsiskellä vaikka googlettamalla.
Tämä luku oli jo parempi, mutta vielä huomasin muutamia virheitä jotka saat varmasti pois pienellä keskittymisellä. Aikamuoto vaihteli taas välillä, mutta ei se mitään. Älä vain kiirehdi kirjoittamisen kanssa ja tarkista teksti kertaalleen ennen julkaisemista niin tällainen jää pois :D
Oli muuten kiva kun luku oli pidempi ja oli kuvaillut ympäristöä todella hienosti!
Thanks! :) Teen joku päivä oman blogin, mut jatkan silti kirjottelemista tänne
NOSTO
Henkeni salpautui. Mutaisella polulla, joka johti metsään, oli kavion jälkiä. Vilkaisin empien toiselle polulle, jota pitkin olin eilen tänne tullut. Pitäisikö äidilleni ilmoittaa, että yövyin tallilla? Ääh, olinhan ennenkin yöpynyt tallilla - ilmoittamatta. Siirsin katseeni takaisin mutaiselle polulle. Emmin, että menisinkö vai en. Sen oli pakko olla Commander, koska tietääkseni eilen kukaan ei ollut käynyt maastossa. Polku oli kurainen varmaankin siksi, koska eilen päivällä oli satanut. Kiitin onneani, sillä kavion jäljet olivat painuneet selvästi maahan. Mutta tuonne en yksin menisi, niin synkältä ja pelottavalta metsä näytti.
Hetken mietittyäni päätin ottaa bestikseni Sinin mukaan, jos hän siis suostuisi. Sini oli kavereistani hevosrakkain, hänellä oli jopa samalla tallilla oma hoitsukka, Snow, kaunis valkoinen suomenhevonen. Näppäilin Sinin numeron kännykkääni ja soitin.
- Moi
- Kiitti kun herätit, paljonko kello edes on? Sini murahti muurin toisessa päässä. Naurahdin, olihan Sinin jo aika nousta ettei nukkuisi ihan puolille päiville. Huokaisin ja muutuin saman tien vakavammaksi. Katsoin kännykästäni kelloa.
- 20 yli 9.
- Millä hiivatin oikeudella tulet herättämään viattomia kansalaisia tähän aikaan aamusta?
Sinulla on pakko olla jokin hyvä syy, tai heitän aivosi pellolle!
- Combo on varastettu.
Enää minua ei naurattanut, ei edes hymyilyttänyt. Kuulin luurin toisesta päästä kolinaa, ja veikkasin, että Sini on pudonnut sängystä.
- Mitääh?!
- Niin, kuuntele. Taidan tietää missä päin hän on. Pue päälle ja tule tallille, niin lähdetään etsimään Comboa.
Sini löi luurin kiinni, ja tiesin Sinin myötyvän. Äksyily, varsinkin herätettäessä, ja luurin lyöminen päin korvaa oli niin Sinin tapaista. Ajan mittaan olen kuitenkin oppinut ottamaan sen huumorilla. Huokaisen ja lähden laahustamaan tallille. Odotellesani Siniä silitän Snowin lämmintä turpaa ja ruokin hevoset sekä siivoan jätökset.
Lololooo tunnen erään Sinin joka on vitummoinen hevosfani, ja hänen kaverinsa myös. Tämä Sinin kaveri muistuttaa sinua tosi paljon kirjoitustyyliltä ja on itsekkin heppahullu. Löydän hänestä paljon yhtäläisyyksiä sinuun ja kirjoituksiisi, tunnistinkohan sinut..??? esim. tuo nimimerkkisi This Is My Life liittyy kyseiseen henkilöön.
Sori mut nyt joudut pettymään, mun etunimi on Eerika, oon -99 ja skorppari. :D Et nyt kyl erehdyt henkilöstä
NOSTO
NOSTO