Tervehdys.
olen tällä hetkellä lukiossa ja jokainen esiintyminen olkoon se iso taikka pieni tai olkoonpa viittaaminen saa minut kauheaan jännitykseen ja epävarmaan olon tunteeseen eikä tämä mielestäni ole normaalia. esiintymistilanteissa en pysty tekemään mitään koska tiedän että pystyn sanomaan aluksi vain muutaman lyhyen sanan ja sitten en saa enää henkeä, ajatus pyörii vain epäonnistumisen merkeissä (vaikka en välitä niinkään epäonnistumisesta vaikka tosin se ikävää onkin en silti pysty esiintymään, vaikka koitan loppuun asti), kädet tärisee ja mitä näitä tyypillisiä merkkejä on mutta omat kokemukset ovat aika järkyttävät. loppuen lopuksi en ole enää halunnut mennä esiintymään ja siitä opiskeluni on kärsinyt jonkin verran. olen suunnitellut koko kesäloman ajan että lopettaisin koulun koska en saa millää tavalla ajatuksia kasaan tämän esiintymispelon kanssa. kuulin että xanor voisi auttaa? mutta voisiko se olla minulle sopiva? koska en jaksa uskoa että propral auttaa minua. haluaisin esiintyä kerrankin itsevarmana ja pitää mukavia esityksiä joiden esittäminen ennen on tuottanut tuskaa enkä enää ole halunnut edes esiintyä vaan olen koittanut välttää niitä. tunnen oloni tämän takia huonoksi sekä pidän itseäni alempiarvoisena kuin muita. asiasta puhuminen tuottaa vaikeuksia joten en ole asiasta kertonut muille vaikka se aina on tarkoituksena ollut ja koska olen muuten melko puhelias ja itsevarman oloinen kotona ja yritän sitä myös olla kavereille, voi tämmöisen asian kertominen vanhemmille olla vaikeaa ja myös vaikea heidän tämmöistä ymmärtää.. jos menisin lääkäriin luulisin saavani vain propralia(enkä xanoria, uskon että xanor saisi mielen rauhoitettua) mutta tiedän että tuo ei tule minua auttamaan.. joten lääkärinkin meno tuntuu turhalta. mitä mieltä olette?
Esiintymispelko ja sen hoitaminen
16
1155
Vastaukset
- fdsagafdgd
kavereiden kanssa puhuminen ja oleminen on helppoa ja sekä perheen kanssa mutta tämmöiset muut tilanteet saattavat tuottaa tuskaa. kuten mm jotkut juhlat tai tapahtumat jossa on paljon väkeä .
- Ota se eka askel..
Eipä ne lääkärit nykyään Xanoria oikein määrää, ainakaan noin nuorelle. Valviran ohje on, että ns. bentsoja korvattaisiin juuri beetasalpaajilla tai mielialalääkkeillä. Itse olen käyttänyt vuosia Xanor-debot 0,5 mg ja se auttaa hiukan, rauhoittaa oloa jonkin verran ja helpottaa jännitysoireita vähän. Propralista ei ole mulle koskaan ollut hyötyä, mutta se on yksilöllistä. Joillakin Propral saattaa auttaa. Lääkkeiltä yleensä ei pidä odottaa liikoja vaikka se niin mahtavaa olisi, että nappia naamaan ja muutut ihmiseksi, joka ei enää jännitä.
Sinuna pyrkisin hakemaan sen lääkityksen mitä mahdollista saada, mutta kokemuksesta (itsellä ikää yli 40) tiedän, että todellista apua saat jos yhdistät lääkitykseen sopivan ryhmäterapian, jossa voi turvallisesti kertoa omasta ongelmasta ja saada vinkkejä miten muut ovat pärjänneet. Jos lähtee kertoilemaan asiasta ihmisille, joilla ei ole omakohtaista kokemusta liikajännittämisestä niin siinä vaan turhautuu (ainakin näin olen itse kokenut). - 5+9
Luojan kiitos meillä oli lukiossa vain yhden kerran esitelmä joka kesti kai 5 tai 10min, sekin oli ihan järkyttävä kokemus, opettajalta oli tullut palaute että paperinkäyttö levotonta tai jotain :D oli varmaan vähän kädet tärisseet
- ahistaa
Oletpa ollut onnekas!
Itsehän aloitin lukion tänään ja heti tuli puhetta mahdollisesti tulevista esitelmistä, yms. Ja nyt minä vain mietin, miten mahdankaan niistä kaikista selvitä kun jo itsensä esitteleminen tuntui aiheuttaneen sydämentykytyksiä, jotka kuitenkin omalla paikalla istuessa pystyin pitämään hallinnassa.
Muutenhan tuo lukio vaikutti ihan mukavalta paikalta ja siksi harmittaakin jo nyt, kun tiedän miten tämä pelko tulee koulunkäyntiä haittaamaan. :/ Voisin antaa mitä vaan siitä, jos nuo asiat voisivat olla minullekin helppoa pässinlihaa. Toisaalta mietin, että nyt lukiossa voisi olla yläastetta helpompaa päästä näistä peloista eroon, mutta vaikeaa se tulee varmasti olemaan. Blaah...
- jatkoaa
olenhan sentään jo 17v ja todella uskon että en perjäisi pelkällä propral lääkkeellä enkä oikein innostu noista ryhmä jutuista vaan toivoisin saavani jotain rauhottavaa lääkettä jotta olisin itsevarmempi mutta propral olisi myös silti tärkeä. asiasta puhuminen on vaikeaa jopa omille vanhemmille
- Helbb!
Helpp! Mul on aika sama juttu ku monen muun kans tässä, eli tai no kerron nyt sit mun tarinan.. En oo varma mistä se lähti, vaihoin kuitenki koulua kutoselta uuteen kouluun seiskalle, milloinaan muullon ei ollut mitään jännitys juttuja jne, mut jossain siinä ku olin seiskalla nii joku laukas sen en tiiä, ehkä ku oli ihan vieraat ihmiset ja piti lukee äänee jos rupesin jotenki pelkää et epäonnistuisin.. En yhtään tiiä, mut siitä se sit lähti, aina rupesin jännittämään ääneen lukuja niin paljon et rupes hengästyttämään ihan hirveesti, tärisin tuli kuuma
Ja hiki, sydän hakkas, ja se ku mentiin järjestyksessä , vaan pahens tilannetta! Sen jälkee tää on vaa pahentunu koska rupesin pelkää niitä kohtauksia ja sen takia esityksiä ja lukemista! Se on niin hirveetä, onneks en oo saaanu pitkiä kohtauksia luettaviks, onneks! Luulin et happi loppuis, en osaa säännöstellä
Miten ottaisin sitä meen vaa ihan sekasin, ja tuntuu et samallla ku luen , vedän keuhkot niin täytee et pitää pysäyttää tai päästää mut senki jos tekis nii se ois huomattavaa, jotenki se ku kaikki kuulee vaan mut, tää vaa pahenee entisestää! Nyt oon menossa kympille, ja siel on tottakai eka viikko tutustumista ja ittensä esittelyä, ja mä en tosiaan tiiä
Mitä teen... En haluu jäädä poiskaan! Oon muuten tosi sosiaalinen ja rohkee ja tykkään jopa näytellä, mut joku ton vaa tekee , mua nii pännii , haluisin kerranki esittää ja lukee ja tehä mitä vaaan, ilman tollasta! Se rajottaa niin
Paljon mun elämää, et ei näi voi jatkaa... Ois kiva jos joku kertois onks samanlaisia kokemuksia kellään? Jos on niin ois tosi kiva kuulla siitä :)
Ps. Se vielä jäi sanomatta , että se kun ite saan päättä jos haluun lukee tai puhuu, nii on tosi helppoo! Ku saan ite päättää
Ja se on vapaa ehtosta, tykkään jopa olla
Äänessä! Tai jos mulle sanotaan ihan yhtäkkii jotai et lue, jossain luokas tai jossa on enemmän väkee nii en ehi reagoida nii luen, en tosin mitään pitkää vois. Mut se kun tiedän et mun hetki tulee tai mennään järkässä tai joku esitys... Apua, tuntuu et ei kellään oo näin pahaa olemassakaa, haluun eroon tästä!
Kiitos jos jaksoit lukee:) - 20090
Helbb! kirjoitti:
Helpp! Mul on aika sama juttu ku monen muun kans tässä, eli tai no kerron nyt sit mun tarinan.. En oo varma mistä se lähti, vaihoin kuitenki koulua kutoselta uuteen kouluun seiskalle, milloinaan muullon ei ollut mitään jännitys juttuja jne, mut jossain siinä ku olin seiskalla nii joku laukas sen en tiiä, ehkä ku oli ihan vieraat ihmiset ja piti lukee äänee jos rupesin jotenki pelkää et epäonnistuisin.. En yhtään tiiä, mut siitä se sit lähti, aina rupesin jännittämään ääneen lukuja niin paljon et rupes hengästyttämään ihan hirveesti, tärisin tuli kuuma
Ja hiki, sydän hakkas, ja se ku mentiin järjestyksessä , vaan pahens tilannetta! Sen jälkee tää on vaa pahentunu koska rupesin pelkää niitä kohtauksia ja sen takia esityksiä ja lukemista! Se on niin hirveetä, onneks en oo saaanu pitkiä kohtauksia luettaviks, onneks! Luulin et happi loppuis, en osaa säännöstellä
Miten ottaisin sitä meen vaa ihan sekasin, ja tuntuu et samallla ku luen , vedän keuhkot niin täytee et pitää pysäyttää tai päästää mut senki jos tekis nii se ois huomattavaa, jotenki se ku kaikki kuulee vaan mut, tää vaa pahenee entisestää! Nyt oon menossa kympille, ja siel on tottakai eka viikko tutustumista ja ittensä esittelyä, ja mä en tosiaan tiiä
Mitä teen... En haluu jäädä poiskaan! Oon muuten tosi sosiaalinen ja rohkee ja tykkään jopa näytellä, mut joku ton vaa tekee , mua nii pännii , haluisin kerranki esittää ja lukee ja tehä mitä vaaan, ilman tollasta! Se rajottaa niin
Paljon mun elämää, et ei näi voi jatkaa... Ois kiva jos joku kertois onks samanlaisia kokemuksia kellään? Jos on niin ois tosi kiva kuulla siitä :)
Ps. Se vielä jäi sanomatta , että se kun ite saan päättä jos haluun lukee tai puhuu, nii on tosi helppoo! Ku saan ite päättää
Ja se on vapaa ehtosta, tykkään jopa olla
Äänessä! Tai jos mulle sanotaan ihan yhtäkkii jotai et lue, jossain luokas tai jossa on enemmän väkee nii en ehi reagoida nii luen, en tosin mitään pitkää vois. Mut se kun tiedän et mun hetki tulee tai mennään järkässä tai joku esitys... Apua, tuntuu et ei kellään oo näin pahaa olemassakaa, haluun eroon tästä!
Kiitos jos jaksoit lukee:)Et ole yksin. Mustakin se on ihan kauheaa, kun näkee miten oma vuoro vastata/lukea/esittäytyä lähestyy oppilas oppilaalta... Tuntuu, että sydän hakkaa sitä enemmän mitä lähempänä oma vuoro on ja tekisi vaan mieli juosta ulos luokasta. Noh, vaihtelevalla menestyksellä noista tilanteista on selvitty, mutta aika paljon tuo omaankin koulunkäyntiini vaikuttaa. Ois vaan niin mukava nauttia koulusta. :/
- ah
Helbb! kirjoitti:
Helpp! Mul on aika sama juttu ku monen muun kans tässä, eli tai no kerron nyt sit mun tarinan.. En oo varma mistä se lähti, vaihoin kuitenki koulua kutoselta uuteen kouluun seiskalle, milloinaan muullon ei ollut mitään jännitys juttuja jne, mut jossain siinä ku olin seiskalla nii joku laukas sen en tiiä, ehkä ku oli ihan vieraat ihmiset ja piti lukee äänee jos rupesin jotenki pelkää et epäonnistuisin.. En yhtään tiiä, mut siitä se sit lähti, aina rupesin jännittämään ääneen lukuja niin paljon et rupes hengästyttämään ihan hirveesti, tärisin tuli kuuma
Ja hiki, sydän hakkas, ja se ku mentiin järjestyksessä , vaan pahens tilannetta! Sen jälkee tää on vaa pahentunu koska rupesin pelkää niitä kohtauksia ja sen takia esityksiä ja lukemista! Se on niin hirveetä, onneks en oo saaanu pitkiä kohtauksia luettaviks, onneks! Luulin et happi loppuis, en osaa säännöstellä
Miten ottaisin sitä meen vaa ihan sekasin, ja tuntuu et samallla ku luen , vedän keuhkot niin täytee et pitää pysäyttää tai päästää mut senki jos tekis nii se ois huomattavaa, jotenki se ku kaikki kuulee vaan mut, tää vaa pahenee entisestää! Nyt oon menossa kympille, ja siel on tottakai eka viikko tutustumista ja ittensä esittelyä, ja mä en tosiaan tiiä
Mitä teen... En haluu jäädä poiskaan! Oon muuten tosi sosiaalinen ja rohkee ja tykkään jopa näytellä, mut joku ton vaa tekee , mua nii pännii , haluisin kerranki esittää ja lukee ja tehä mitä vaaan, ilman tollasta! Se rajottaa niin
Paljon mun elämää, et ei näi voi jatkaa... Ois kiva jos joku kertois onks samanlaisia kokemuksia kellään? Jos on niin ois tosi kiva kuulla siitä :)
Ps. Se vielä jäi sanomatta , että se kun ite saan päättä jos haluun lukee tai puhuu, nii on tosi helppoo! Ku saan ite päättää
Ja se on vapaa ehtosta, tykkään jopa olla
Äänessä! Tai jos mulle sanotaan ihan yhtäkkii jotai et lue, jossain luokas tai jossa on enemmän väkee nii en ehi reagoida nii luen, en tosin mitään pitkää vois. Mut se kun tiedän et mun hetki tulee tai mennään järkässä tai joku esitys... Apua, tuntuu et ei kellään oo näin pahaa olemassakaa, haluun eroon tästä!
Kiitos jos jaksoit lukee:)Itsekin olen juuri aloittanut lukion ja mullakin ollut aivan järkyttävä esiintymisjännitys yläasteelta asti. Esitelmät pystyn Propralin avulla jorten kuten vielä pitämään, tosin lyhennän ne vain muutaman minuutin mittaisiksi. Mutta sitten se kun oppitunneilla tulee yllättäen joku esiintymistilanne tai varsinkin ääneenlukemista, enkä ole ottanut yhtään propralia, menen aivan paniikkiin. Sydän hakkaa hulluna ja happea ei tunnu saavan millään. Yläasteella opettaja ei koskaan pyytänyt minua lukemaan ääneen, sillä olin kertonut ongelmani hänelle, mutta nyt lukiossa kukaan ei tiedä tätä ongelmaa. Nyt jos lukiossa tunneilla pitäisi lukea ääneen jotain, olen ajatellut pyytää lupaa päästä vessaan tai väitän että kurkkuni on kipeä. Se on typerää, mutta lukeminen ei kerta kaikkiaan vain onnistu.
- jsjgsk
Itse olen myös lukiolainen, ja minä sain pahaan esiintymisjännitykseen Propralia, ja voin sanoa, että ainakin minua se auttaa suunnattomasti. Henkistä jännitystä se ei tietenkään vähennä, mutta se on mahtavaa tajuta esitelmän alussa, että sydän ei hakkaa ym ja esiintyminen ja puhuminen onnistuu. Taas joskus kun joudun esiintymään yllättäen ilman propralia, sydän hakkaa hulluna eikä esiintymisestä tule mitään...
- jlkjkjlkjl
Itse voin myös suositella Propralin kokeilemista. Olen itse jo yliopistossa, mutta kärsin edelleen esiintymispelosta lähinnä _todella_ voimakkaiden fyysisten reaktioiden vuoksi. Tärisen hervottomasti, punastelen ja sykkeeni triplaantuu, jolloin en pysty keskittymään esitelmääni, koska häpeilen reaktiotani ja aistin yleisön myötähäpeä ja säälin. Tällaisella reaktiolla ei ole mitään tekemistä normaalin pikku jännitysvibran kanssa, vaan reaktio voi totaalisesti estää puhumisen ja aiheuttaa koko vartalon hervotonta tärinää. Lopulta sain soitettua terveyskeskukseen, josta sain pelkällä puhelinajalla 10mg Propraleita, jotta saisin opintoni edistymään.
Jännitän toki esiintymistä edelleen, mutta lääke vei fyysiset oireet pois. Kykenen puhumaan normaalisti enkä tärise, jolloin voin alkujännityksen jälkeen jopa keskittyä itse aiheeseen. Inhoan edelleen esiintymistä ja vaikutan yleisön edessä ujolta, mutta pystyn sentään viemään esityksen kunnialla loppuun. Ymmärrän, ettei Propral aina helpota tapauksissa, jossa esiintymispelkoon liittyy muitakin sosiaalisen fobian muotoja ja ahdistushäiriöitä, mutta tärinän ja sydämentykytyksen se vie monelta pois, jolloin itseään on huomattavasti helpompi altistaa esiintymiselle ja myös muille ahdistusta aiheuttaville tilanteille. Pyrin kuitenkin lopulta tilanteeseen, jossa olisin saanut niin paljon positiivisia kokemuksia esiintymistilanteista, että suoriutuisin niistä kohtuullisesti myös ilman lääkkeitä.
- tuttuja juttuja
Kun mä kävin lukiota, niin esitelmää pitäessä mun ääni muuttu änkytykseks. Tuon tyyppistä nössöltä kuulostavaa puhetta multa ei kuule muuten koskaan! Kädessä oleva paperikin täris, minkä huomas nuo kaikki muhun kohdistetut silmäparit. Mun ajatus katkeili vähän väliä, jolloin mun puheeseen tuli taukoja. Luokka oli silloin haudan hiljainen. Huomasin, että esitelmän pitäminen oli tuollasta varsinkin silloin, kun piti kertoa hankalasta aiheesta.
Lukion käytyäni tapahtu pieni muutos.. Menin seuraavaksi töihin puhelinmyyjäksi. Silloin katsoin fobiaani suoraan silmiin. Puhelinmyynti on puhdasta esittämistä, eli sitä mikä aiheutti mulle jännitystä. Joka päivä keskustelin yli 200 ihmisen kanssa koittaen kertoa tarjouksen niin hienosti ja vakuuttavasti kuin pystyin. Kun toistin samaa puhetta satoja ja tuhansia kertoja, niin hiljalleen jännitys alkoi kaikota.
Mun järki ymmärs jo lukioaikana että jännitys on väärä hälytys, mutta mun mieli ei voinu käsittää sitä. Kun siis rupesin intensiivisesti altistamaan mieltäni pelon kohteelleni, niin lopulta myös mieli "suostui ymmärtämään", että hälytyksen voi sammuttaa.
Tämän verran hyödyin puhelinmyynnistä.. enpä paljon muuta. - ex-jäätyilijä
Lukiolaisille jännittäjille annan seuraavanlaisia neuvoja:
- kannattaa vain rohkeasti pyytää lupaa saada suorittaa esitelmä kirjallisesti. Itse ymmärsin kokeilla tätä vasta lukion kolmannella (maantieteen ja opon esitelmien yhteydessä), ja molemmilla kerroilla kunkin aineen opettajat suostuivat. Lisäksi kukaan ei koskaan tullut sanomaan minulle "sä et pitänyt ollenkaan esitystä".
- Aikuislukiossa voi kätevästi suorittaa kursseja. Minun varsin voimakas jännitykseni kummasti lieveni toisessa opiskeluympäristössä, jossa kukaan ei tuntenut minua. Aikuislukiossa opiskelusta jäi todella hyvät muistot itselleni, siellä oli jotenkin mukavampi olla.
- Kannattaa suorittaa etukäteen jännittäviä kursseja itsenäisesti. (Tätä oljenkortta ei kannata jättää käyttämättä.)
- Tämä ei ehkä toimi muilla kuin itselläni, mutta minun jännitykseeni helpotti hengitysteitä avaavien purukumien pureskelu, sillä näin ääni tuli puhtaasti kun joutui sanomaan jotakin.
Omalta lukioajaltani muistan, että jännittäviä tilanteita tuli paljon vähemmän kuin ylä-asteella, missä lähes jokainen päivä oli armotonta jäätyilyä. Lukiossa selvisin paljon vähemmällä.
Itselläni jännittäminen on alkanut vähentyä huomattavasti nyt päälle kahdenkymmenen ikään tullessa, ilman mitään erityisiä konsteja käyttämättä. Jännittäminen alkoi lieventyä vähän jo lukioaikana, ja sanoisin että nyt pari vuotta lukion jälkeen se on kuta kuinkin puolittunut siitä mitä se pahimmillaan oli. Enää tulee harvemmin jäätyiltyä - ehkä joissakin yksittäisissä tilanteissa korkeintaan. Paistaa se päivä risukaasankin :) - zdsdfsdfsdfsdf
esiintymispelosta pääsee vain menemällä oman mukavuusalueen ulkopuolelle eli esiintymällä.Uskokaa tai älkää.Itselläni oli paha esiintymispelko nuorena ja esimerkiksi oman itseni esittely esim koulussa sai aikaa ahdistusta,esitelmistä puhumattakaan.Pillereitä popsimalla ette kyllä koskaan pääse esiintymispelosta irti.Minua vieläkin pelottaa ja ahdistaa esiintyminen,mutta jotenkin sen tuoma jännitys kiehtoo ja jos esiintyminen on mennyt hyvin,niin voi sitä mielihyvän määrää.Se palkitsee että on voittanut itsensä.Aloita vaikka lausumalla runoja omalle koiralle/kissalle ja sen jälkeen perheenjäsenille,kavereille jne..pikkuhiljaa.
- .........
Entä jos on lievä puhevika joka pahenee esiintyessä? Esitelmien pito ei tulr ikinä olemaan minulle stressitöntä tästä syystä.
- huooooo
esiintymispelko ei esiintmisellä parane.. pilalle menneet kerrat vain ruokkivat pelkoa..puhut varmaankin esiintymisjännityksestä..
- !"#¤%&
Ei se kaikilla noin mene. Minulla esiintymispelko kehittyi vaikeaksi sosiaalisten tilanteiden peloksi ja nyt välttelen kaikkia mahdollisia sosiaalisisa tilanteita. Jopa asunnosta poistuminen meinaa tuottaa vaikeuksia kun asunnon ulkopuolella saattaa törmätä naapureihin. Itse en tule enää koskaan pitämään mitään esitelmiä ja se on varma. Enkä ole enää edes mikään nuori vaan pitkälti päälle 20-vuotias.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista857505- 965424
- 2614669
- 444555
- 643302
- 502728
Olet oikeasti ollut
Niin tärkeä mulle ja kaikki meidän väliltä on pilattu ei yksistään sinun toiminnalla vaan minun myös.222378- 512362
Kuuluu raksutus tänne asti kun mietit
Pelkäätkö että särjen sydämesi vai mikä on? En mä niin tekisi mies koskaan 😘292352- 412214